Sunnuntain kävelyretki sipulille tuoksuvassa metsässä.
Kesän saapuminen on vähän tällä viikolla hidastunut, kun on ollut kylmempää. Vain reilu viisi astetta pilvisenä sadepäivänä ja lämpimimpinäkin vain reilu kymmenen astetta, niin kuin tänään. Kuitenkin hedelmäpuissa ovat alkaneet päivä päivältä enemmän kukkanuput aukeamaan. Mangoliapuun kukkaloisto alkaa olla tältä keväältä pian muistojen joukossa, kun upeat kukkalehdet tippuvat maahan.
Metsän aluskasvillisuus joissakin lähimetsissä näyttää hyvin vihreältä. Metsässä tuoksuu sipuli tai oikeastaan valkosipuli kaikkialla.
Nämä metsät ovat täynnä karhunlaukkaa ja pian metsä on täynnä niiden valkoisia kukkia.
Metsätienvarsi näytti tänään tältä.
"Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään."
Kesä on jo tullut, kun muutamana päivänä kotipihapiirissä on räystäspääskyt lennelleet. Nyt kävelyllä oli kymmenittäin vikkeliä haarapääskyjä.
Kevään toiset pienet, ensimmäiset, tipipalleroiset on bongattu tänään, kun sinisorsapariskunnalla oli perhe uintiretkellä. Kaksi muuta ovat punapäänarsku pariskunta ja isokoskelo.
Ihania viidakkopuita.
Tämä puu on muutaman vuoden saanut kasvaa, kun on noin 70 cm paksu.
Tässä muutama tämän päivän löytö.
Kääpäkin voi olla kätkö.
Maassa puunroskan ja sammaleen alla voi olla pääkallo, johon on piilotettu lokikirja.
Tästä oksaläjästä ei heti huomannut kätköä.
Vanhan kaatuneen puun kolon nokare voi olla kätkö.
Puunjuuren kolossa oleva puunpalanen voi pitää sisällään geokätköilijän aarteen.
Kun liikkuu metsissä niin ei kannata jokaista puukalikkaa potkaista edestään pois, kun sen sisällä voi olla geokätkö, niin kuin näissä oli tuossa oikeanpuoleisessa.
Iso hämähäkki säikytteli lahon puun sisältä.
Tässäkin kätkön tekijä on nähnyt enemmän vaivaa, kun on narun virittänyt puuhun. Kätkö piti laskea puutangosta kuin lippu alas ja nostaa takaisin ylös.
Tämä kätkö oli hauska. Kolmen puun alla oli koloja, joista kolmessa oli kotilonkuoria. Tottakai me kaivoimme kolot, kun luulimme kätkön löytyvän koloista. Kätkö löytyi pienen etsinnän jälkeen puunoksan jatkosta. Hienosti oli askarreltu oksaan jatko jostain putkesta.
"Kuuntelin puron solinaa, sen
nauravaa, iloista porinaa.
Se kertoi minulle tarinaa, keväästä.
Linnuista, jotka nyt palaavat pohjolaan.
Kukista, jotka vihdoin maasta nousta saa.
Ja siitä, että on aika rakastaa."
Se kertoi minulle tarinaa, keväästä.
Linnuista, jotka nyt palaavat pohjolaan.
Kukista, jotka vihdoin maasta nousta saa.
Ja siitä, että on aika rakastaa."
Mittaa tälle sunnuntaikävelylle tuli 10.5 kilometriä.
©Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti