9.5.2019: KUNINGATAR 9 VUOTTA!

Kun vietät merkkipäivääsi toukokuussa saat varmaan lahjaksi pajupillin. Sillä kun soitat veisun villin, niin Uppis nauraa kihertää. Jo niityt, kunnaat vihertää - On hurjan, hurjan muhkeaa kun lehdet puihin puhkeaa.

Onni on olla onnellinen, onni on olla iloinen,

onni on olla synttärisankari päivän keväisen.

Hiiri pianoa pimputtaa,

kissa kitaraa rimputtaa,

koiralla tassuissa rumpupalikat,

lampaan soitin on tänään kalikat,

kettu huiluun puhaltaa,

susi torveen toitottaa,

ilves lyö tassuilla tahtia,

musiikissa on riemua ja mahtia.

Hauska eläinorkesteri tää

Sulle onnittelut lähettää.

-Birgit Ahokas-

Kuluvat vuodet riemuja suovat,
kauniita hetkiä eteen tuovat.

Ja vain aika voi unelmat toteuttaa,
se monet haaveet todeksi saa.

Aurinko tiellesi luokoon säteistä kirkkaimmat.

Elämä onnea suokoon, päivät rikkaimmat.

Kaikki kuvat ovat päivänsankarista tältä 2019 vuodelta.

Kukat puhkeavat kukkaan, tuoksu niiden täyttää maan. Tänään ilon päivä on, kun sinua onnitella saamme.

Onnea paljon

ja kaikkea hyvää,

toivomme tänään sulle!

Kukkaset tässä

nyökkäävät syvään

sinulle, juhlitulle!

Paljon rakkaita onnitteluja karavaanariporukan nuorimmaiselle puheliaalle höpöttäjälle!

Toivottavat suurella rakkaudella
Prinsessa-tätisi, isäntä ja mamma
sekä suojelusenkelit eno-Ramses ja ystävä-Siiri

5.5.2019: On kylmää

Silti rypsipellot kukkivat ja viljapellot alkavat työntämään tähkäkukintojaan.

Lämpimän pääsiäisloman jälkeen kotisää on tuntunut kylmältä. Päivisin on ollut vain 10-17 astetta lämmintä. Eilen sadesäällä vain kuutisen astetta. Eilen jopa uutisissa näytti kuinka Hessenin osavaltiossa oli nakannut lunta maahan.

Kylmästä säästä huolimatta en voi kuin ihastella näitä alkukesän peltomaisemia.

Sitä kun maalaismaisemat muuttuvat tilkkupelloiksi.

Aina on aivan parasta, kun vihreiden peltojen ja ruskeiden kevätkylvöspeltojen välissä alkaa loistamaan keltaiset rypsipellot.

Syksyllä kylvetyt viljapellot alkavat työntämään tähkää esiin. Näky tuulessa näyttää iloiselta erisävyiseltä vihreältä sävyloisteelta.

Maissipellotkin jo vähän vihertävät.

Kukkapellot lakastuvat, niinkuin hedelmäpuidenkin kukintaloisto on jo takanapäin.

Suuremmaksi osaksi karhunlaukkametsät olivat jo kukkineet.

Mutta pohjoispuolen metsässä oli vielä kukintoja ja sipuli tuoksui.

Tämä metsätie oli pahasti pusikoitunut.

Kolme viikkoa aiemmin, kun teimme sunnuntaikävelyretken ja keräsimme kätköjä, 14.4.2019: Pääskysestä ei päivääkään. Niin silloin osassa kätköissä oli merkintojä jotka keräsimme talteen. Niiden pohjalta piti ratkaista tehtävä, joka antoi koordinaatit tälle kätkölle. Silloin emme lähteneet enää parin kilometrin lisämutkaa tekemään, vaan jätimme tämän etsinnän myöhemmäksi. Tänään se käytiin sitten etsimässä tällä kymmenen kilometrin sunnuntaikävelyllä.

Oksalla kalan onginta oli hauskaa.

Luontoihmisen onnen hetkiä. Palokärki veijari on vuosien aikana niin monesti räkättäen viilettänyt vain karkuun. Vasta maaliskuussa Mieheni sai linnusta kuvan ja saatoimme linnun laittaa bongattujen lintujen listaan. Tänään se hetken aikaa hakkasi kauempana puuta, kun lennähti sitten taas tiehensä. Nyt minä sain ensi kertaa linnusta jonkunlaisia kuvia, mutta sivuprofiilikuva tarkentui aivan epäselväksi.

Yläkuvissa käpytikka naaras tonkimassa lahoa puuta. Alakuvissa toisessa paikassa käpytikka uros.

Vikkelästä mustapääkertusta sain vain yhden kuvan, kun se koivussa hyppeli. Sinisorsapariskunta lähti rannasta meitä karkuun. Kahdella merihanhipariskunnalla oli jo poikaset isokokoisia. Toisessa paikassa merihanhi ja afrikanhanhi pariskunnat.

Mukava sunnuntaikävelyretki noin 12 asteen lämmöstä huolimatta.

©Soleil