2-osa, 21-29.11.2014 ITALIA: LEVANTO JA CINQUE TERRE

Kun ennen lomaamme katselin karttaa ja sitä reilun kahden vuoden takaista kolmen viikon Italian päätös pistettä, kun rannikolta Rapallosta käännyimme kotia kohti. Tuon loman mukavimmat muistot, kun on mielissä rannikko alueelta. Silmiini osui luonnonsuojelua-alue, Parco Nazionale delle Cinque Terre. Eikä noita sivuja tarvinnut pitkään katsella, kun oli selvää, että me halusimme nähdä tämän ainutlaatuisen alueen.

Riomaggiore on eteläisin kylä.

Cinque Terren alue on Unescon suojelema kansallispuisto. Suojelun kohteena on myös vedenalainen luonto. Tämä alue kuuluu Ligurian rannikkoalueeseen ja muodostaa osan Italian Rivieraa. Italian Riviera on Ligurianmeren ja Välimeren rannikolla, alue alkaa Ranskan rajalta ja päätyy Toscanan alueeseen.

Manarola

Cinque Terre eli viisi maata - viisi ihastuttavaa pikkukylää kirjavineen taloineen. Kylissä asuu yhteensä noin viitisen tuhatta asukasta. Kalastajakylät ovat eläneet jyrkän ja vaikeakulkuisen vuoriston johdosta eristyksessä muusta maailmasta aina 1800-luvulle asti , kun rautatie jokaiseen kylään tuolloin rakennettiin. Tätä ennen kyliin kulku tapahtui meriteitse ja sekin tuulisena talvi kuukausina oli monesti hankalaa. Nykyisinkään näihin kyliin ei pääse autoilla kuin paikalliset asukkaat.

Corniglia. Kylä johon ei pääse mereltä käsin.
Kylä sijaitsee 100 metrin korkeudella.

Tälle alueelle tyypillistä maisemaa on merestä jyrkästi nousevat kallionseinämät, kylät vähän erikoisissa paikoissa meren rannassa tai jyrkänteen päällä ja siihen lisänä kylien ympärillä jyrkillä rinteillä terassimaisesti laskeutuvat viini- ja hedelmäviljelmät. Nämä kaikki yhdessä tekevät tästä alueesta ainutlaatuisen ja erilaisen kuin mitä on muualla Italian rannikolla. Kylät kauempaa katsottuna näyttävät värikkäiltä taideteoksilta. Ovat lisäksi romanttisia kalastajakyliä kuljeskella kapeilla kujilla holvikaariporttien alta, nousta ja laskeutua portaikoissa, joita kylissä riittää, istuskella kallion jyrkänteen päällä tai venesatamassa ja katsella merelle sekä istahtaa välillä ravintolaan syömään maukasta pastaa ja merenherkkuja.

Vernazza

Joka paikassa mainostettiin kävelyreitistä kylien välissä, Via dell’Amore rakkauden polku, jyrkänteen reunalla meren läheisyydessä, mutta ne olivat lähes kaikki tällä kertaa suljettuja. Tämä vähän harmitti. Tunnetuin näistä on Riomaggioren ja Manarolan välillä, jonka olisin niin halunnut nauttien kävellä.

Monterosso

Ostimme viikon junalipun Levannon ja Riomaggioren välille eli näihin viiteen kylään. Junalla sai kulkea niin paljonko halusi ja hinta oli 12.50 euroa. Junia kulki vajaan tunnin välein.

En voi sanoa mikä kylistä oli kaunein tai viehättävin. Paljon niissä oli samaa, mutta kuitenkin jokainen kylä oli erilainen. Riomaggioressa ja Manarolassa oli eniten aasialaisia turisteja. Cornigliassa taas vähiten ja kylä oli pienin. Vaikuttiko se sitten asiaan, että rautatieasemalta päin kylään noustiin noin 400 porrasta, ettei se turisteja niin tuo kiinnostanut? Vernazzassa ja Monterossossa katselimme kuvia kuinka oli lokakuussa 2011 mutavyöry tehnyt tuhoja, eikä kuolonuhreiltakaan ollut vältytty. Monterossossa, kun kiertelimme oli ainut päivä kun näissä kylissä kävimme, että sade vähän haittasi olemistamme.

 Niin ihania päiviä, kun kävelimme kapeilla kujilla sekä rannoilla. Istahdettiin usein katselemaan ja kuuntelemaan näiden kylien elämää. Rauhallista ja kiireetöntä oli kylissä ja nämä hetket meilläkin. Nautittiin niin täysillä näistä kylistä ja hetkistä. :)

24.11.2014: RIOMAGGIORE

24.11.2014: MANAROLA

25.11.2014: CORNIGLIA

25.1.2014: VERNAZZA

28.11.2014: MONTEROSSO

Niin kiitollinen olen näistä hetkistä ja päivistä. Mikähän minuun on mennyt kun tuntuu, että aina vaan nautin reissuistamme enemmän ja olen niistä aina vaan onnellisempi ja kiitollisempi?

Kiitos taas Mieheni ja elämä!

Soleil

1-osa, 21-29.11.2014 ITALIA: LEVANTO JA CINQUE TERRE

Kiitollisena jälleen lähdettiin mökkiauto lastattuna romppeilla ja karavaanareilla, uusia kokemuksia keräämään elämän helminauhaan. Sanoin jopa ääneen lähdön hetkellä, että tämä on taas juhlahetki, kun kotipihastamme saimme lähteä kurvaillen matkalle. En tiedä mikä siinä on, mutta se aina vaan tuntuu niin mukavalta. Jo mökkiautossa pihassa käväisy saa mukavan tunteen rinnan alle. Mökkiauto on mahdollistanut meille ja antanut meidän toteuttaa niin monta asiaa, niitä pieniä unelmia, jotka ovat elämän suuria rikkauksia. Kiitos!

Ajoimme jälleen niin jo tutuksi tulleen San Bernardinon yli. Ylhäällä oli jo talvista menomatkalla, mutta paluumatkalla lunta ei juuri ollut enää kuin tiestä katsottuna ylempänä. Tämä tie on hyvä ajaa talvellakin Alppien yli. Mitään ruuhkia ei ollut matkalla. Pysähdyimme yöpymään stellplatzille, Camper Area Tamaro, Riveran lähelle. Kanssamme siinä vain yöpyi italialainen karavaanari. Maksun voi maksaa automaattiin euroissakin vaikka Sveitsissä ollaan. Aamulla taivas oli sininen ja lumihuiput näkyivät kauniina mökkiautomme ikkunasta.

Milanon seutuvilla taivas meni pilveen. Pellot näyttivät siltä, että täällä oli satanut paljon.

Hienoa oli nähdä meri edessämme. Siitä olikin aikaa, kun on viimeksi meri nähty, tammikuun alussa Joululomalla Espanjassa.

Olimme reilu kaksi vuotta sitten kolme viikon lomalla täällä etelämmässä Italiaa. Kävimme tuolloin vajaan sadan kilometrin päässä Roomasta. Tuolta reissulta mukavimpana jäi mieleen tämä koko rannikkoalue. Silloin käännyimme rannikolta pois Rapallon kohdalta. Yövyimme tuolla reissulla yhden yön Levannossa ja menimme nyt viikoksi tutulle Camping Acquadolcelle, joka on aivan keskustan tuntumassa. Tähän aikaan harvemmat leirintäalueet ovat enää auki.

Levannossa on viisi ja puolituhatta asukasta. Tässä Levannon ranta-aluetta.

Koko reissun lämpö oli noin 18 astetta, vaikkei aurinko paljoa paistanutkaan ja kun paistoi oli oikein mukavan lämmintä. Viimeisenä reissumme päivänä tuuli jo vähän enemmän ja lämmintä oli vain 16 astetta, niin piti ottaa pitkähihaista esille.

Tässä yhdeltä päivältä kävelyretkikuvia. Vaikka taivas oli synkän näköinen, niin vettä ei satanut. Olimme onnekkaita.

Levantosta pohjoiseen päin menee rannalla, Passeggaita a mare, vanhaa rautatie tunneleihin tehdyt kevyen liikenteen väylät. Tänä päivänä kävimme Bonassolassa ja siitä vielä vähän eteenpäin kävellen. Toisen retken teimme pyörillä Anzo-settan liepeille mistä onkin pieni juttu täällä.
  

Tällä matkalla pisin tunneli oli noin 600 metriä.

Tämä oli viihtyisä reitti ja sen varrella oli mukava usein istahtaa katselemaan ja kuuntelemaan.

Bonassolan pikkukaupunki jossa asukkaita on alle tuhat. Levannosta tänne on matkaa 2.6 kilometriä.

Täällä oli hiljaista, vain muutamia ihmisiä sunnuntaikävelyllä.

Olimme käyneet Levannon infopisteestä hakemassa esitteitä ja siellä Nainen kertoi, että täällä niemessä kannattaa käydä kävelyllä mukavien maisemien takia ja näköalapaikalla.

Täällä pienellä pyhällä kappelilla hän kehotti käymään, Madonnina della Puntalla.

Kaunis ja romanttinen tie ja näköalapaikka tämä oli kyllä.

Huviloita jyrkän kallion päällä.

St. Caterina-kirkko 1600-luvulta.

Punta Levannon kävelypolku.

Lahdessa Bonassola.

Alkuosasta polusta kaiteet oli erittäin hyväkuntoiset, mutta myöhemmin kaiteita puuttui ja tolpat olivat lahoja.

Ja reitin toisessa päässä olikin sitten kieltomerkki. :)

Nostatimme vähän pulssia ja kiipesimme melkoisen matkan kukkulan huipulle näkymiä katselemaan.

Levannon ranta ilta-auringossa.

Levanto, Loggia Medievale

Tässä valokuvaelokuvassa taas eri päivältä kuvia kävelyretkiltä Levannon kaduilta. Lähdimme kävelylle aivan leirintäalueen kulmilta. Harmitti vähän, kun linna oli kiinni sekä kellotornin alueenkin portit suljettuina, eikä jokaisen kirkonkaan ovet olleet auki. Kuitenkin tämä päivä oli täynnä matkailun iloa ja nautintoa, vaikka niitä autokuvia räpsin ja ihmettelimme niitä ruhjuisia autoja aina välillä. Olimme useampana päivänä katsoneet asemalle kulkiessa, että yksi kahvila on aina paikallista porukkaa täynnä. Niin sitten siellä kävimme kahvet juomassa ja nisut napostelemassa. Halpaa ja hyvää oli, mutta kuvia ei tuolta tullut otettua. Tunnelma oli vähän kuin Kiinassa, kova puheenporina kävi korviin.

Tämä tausta musiikki on mielestäni niin ihana, piano pompottaa ja viulu vinkuu, täynnä positiivisuutta. Tuo minulle ainakin tunnetta tuntea nuo kävelyt paremmin yhä uudelleen, kun uteliaana kuljen ja ihmettelen näitä maailman ihmeitä.
Lähde kanssani pienelle kävely kierrokselle ja käydään ihastelemassa kuun valossa Välimerta. :)

SYKSYINEN LEVANTO

Soleil

Ps. Jatkuu vielä toisella osalla. Laitan muistoksi meille muutaman mukavan paikan tänne ja vien Sinut lukijani mukaville kujille kävelylle "viiteen maahan".