12.12.2015-6.1.2016 Joululoma: 1-osa, KINOKSIEN HALKI ANDORRAAN

Läpi Sveitsin ja Ranskan.

12.12.2015, lauantai: Tämä Joululomalle lähtö oli tiedossa ja mielessä jo pitkään, vajaan vuoden verran. Viimein kiireisen arjen keskellä koitti lähdön päivä ja hetki. Mökkiauto suursiivottuna, pakattuna sekä jouluisaksi koristeltuna oli valmis lähtemään, niin olivat karavaanaritkin.

Se vaan on aina niin hieno tunne tuo lähdön hetki, ei se siitä miksikään muutu. Tulisimme nyt vielä olemaan reissussa lähes kuukauden, sekin sai lisää mukavaa tunnetta aikaan.

Lähdimme aamupäivästä matkaan. Ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi, kun kotimaa ja Bodensee jäi taaksemme.

Ajoreitti Sveitsissä St. Gallenin, Zürichin ja Neuchâtelin välillä on aika tylsää ja tasaista. Kuitenkin nopea reitti kulkea. Vasta lähempänä Lausannea alkaa lumihuippuset vuoret näkymään.

Tuonne alkujuttuun, OLEMME OLLEET AURINGOSSA JA LÄMMÖSSÄ, kirjoittelinkin jo noista rajatarkastuksista jotka näyttivät lisääntyneen.

Hyvä ilma, vähäinen liikenne ja mukavat sekä tyytyväiset matkalaiset tekivät sen, että pian ylitimmekin jo Ranskankin rajan.

Pidimme matkalla pari taukoa ja päätimme ajaa jonkin aikaa vielä pimeässä, kun kurvasimme sitten moottoritieltä muutaman kilometrin syrjään. Tournon-sur-Rhône pikkukaupunkiin parkkipaikka tyyppiselle stellplazille kahden muun karavaanarin, ranskalaisen ja italialaisen, kanssa yöpymään. Tässä päivän ajoreitti.

13.12.2015, sunnuntai: Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa. Tässä Rhône- ja Doux-jokien yhtymäkohdassa sekä Tournon-sur-Rhône-, Saint-Jean-de-Muzols- ja Tain-l'Hermitage pikkukaupunkien vieressä olisi muutamaksi päiväksi kyllä ollut katseltavaa, mutta meillä oli vuoret mielessä.

Otettiin tiketti automaatista ja kurvattiin moottoritielle. Liikennettä oli vähän, olihan sunnuntai.

Niin ajelimme Montpellierin ohi. Olimme kahden vaiheilla poikkeammeko Narbonnen lähettyviltä Carcassonneen linnaa katsomaan. Tuolla olisi pitänyt ainakin kaksi yötä viettää, joten teimme päätöksen, että jätämme tuon upean ja suuren linnan katselemisen toiselle reissulle.

Perpignan seudulla jätimme A9-moottoritien ja kännyimme N116-tielle ja Andorraa kohti. Taivaskin oli selvennyt siniseksi. Olimme tulleet kauniiseen ruskaan Joululomalla. Kaukana edessäpäin alkoi näkymään kauniisti lumisia vuorenhuippuja.

Tie olikin mutkainen ja kulki muutaman kylän läpi, mutta juuri tällaisia teitä Mieheni tykkää suuresti kurvailla. Olen kyllä onnekas, tästäkin asiasta. Mitä siitä tulisi, jos olisi mies, jolle ajella vuoriteitä ja mutkateitä olisi painajaismaisia. Silloin jäisi niin monta mukavaa asiaa kokematta yhdessä. Tie ei täälläkään kylien kohdalla paikoin leveä ollut.

Suurimmaksi osaksi tie oli hyväpintaista kuitenkin.

Mutkien myötä tie nousi koko ajan ylemmäs, ruska ja peltojen vihreys hävisivät.

Saillagousesta käänyttiin N116-tieltä pienemmälle D33-tielle ja Llívia kohti kysymään kaasupulloa. Tämä espanjalaiskaupunki sijaitsee Ranskan sisällä olevassa pienehkössä Espanjalle kuuluvassa alueessa. Llíviassa oli niin pieni huoltoasema ettei heillä kaasupulloja ollut. Käskivät käydä ostamassa kahdeksan kilometrin päästä Puigcerdàsta, josta pullon sitten ostimmekin. Eikä tuon ostamisessa mitään ongelmaa ollut. Espanjan puolella huomasi, kuinka talot ja kadut olivat siistimpiä kuin Ranskassa.

Puigcerdàsta oli vielä matkaa Andorraan N20- ja N320-teitä pitkin noin 35 kilometriä.

Porta-kylän jälkeen emme menneet vuoren läpi tunnelista, vaan nousimme N320-tietä vuorille.

Olimme seuranneet sääilmoituksia ja olimme hyvillämme, kun lupasi aurinkoista keliä. Jos olisi ennustettu sadetta, niin emme olisi Andorraan tuolloin menneet., vaikka meillä on talvirenkaat ja ketjutkin mukana. Ketjut pitää olla aina mukana talviaikaan vuorilla liikkuessa. Se sankka lumisade kun voi hetkessä yllättää. Täällä jo lasketeltiin pohjoisrinteillä. Lämmintä oli muutama aste ja tie kuiva.

Keskikuvassa, missä näkyy kaksi autoa, olivat kuvan vasemmassa reunassa aasialaiset ihmiset paksuissa talvivaatteissa lunta heittelemässä. 

Tässä ollaan korkeimmalla kohdalla Pyreneiden vuoristossa. Tästä alkoikin sitten 35 kilometrin laskettelu Andorran pääkaupunkia kohti, Andorra la Vellaan.

Lumisena vuoret ovat kaikista kauneimmillaan, vaikkemme lumesta tykkääkään. Aurinko laski kovaa vauhtia vuorten taakse ja antoi meille sinisen hetken.

Tässä tulemme Ranskan raja-asemalle. Oli harmi, kun meillä ei ollut aikaa ajaa tuolta ylhäältä mutkatieltä ja jäädä sinne kahveja keittelemään, sillä halusimme perille valoisaan aikaan. Pas de la Casasta tie olisi noussut 2408 metriin, Port d'Envaliralle. Ajoimme kuusi kilometriä pitkän tunnelin vuoren läpi ja uuteen maahan Andorraan. Laskettelua tunnelin kautta oli vielä pääkaupunkiin 26 kilometriä. Paikoin 8% laskua.

Mitään rajatarkastuksia ei täällä Ranskan ja Andorran rajalla ollut. Tunnelimaksu maksettiin Andorran puolella.

Lumi lasketeltaessa vuorilta alemmas luonnollisesti väheni. Pian alhaalla laaksossa näkyi Andorran pääkaupunki,  Andorra la Vella, joka sijaitsee 1 023 metrin korkeudessa. Asukkaita pääkaupungissa on vajaat 26 tuhatta. Enemmistö asukkaista 43% on espanjalaisia, 33% andorralaisia, 11% portugalilaisia ja 7% ranskalaisia ja 6% muita.

Andorran ruhtinaskunnassa on asukkaita reilut 85 tuhatta. Maa on pinta-alaltaan Euroopan kuudenneksi pienin valtio. Virallinen kieli on katalaani, mutta myös ranskaa ja espanjaa puhutaan. Maassa vierailee vuosittain 11 miljoonaa matkailijaa.

Saavuimme kello 17.00 pääkaupunkiin ja aivan juuri ennen pimeän tuloa. Lämpötila + 2 astetta ja tuo tuntui kylmältä. Leiriydyttiin Càmping Valiraan, joka sijaitsi mukavasti rinteessä. Vaihdettiin espanjalainen pullo käyttöön. Leirintäalueella oli myös myytävänä espanjalaisia kaasupulloja.

Tässä päivän ajoreitti. Loppu 170 kilometria, kun poistuimme moottoritieltä oli hidasta etenemistä.


Tämän uuden maan valloitus meille karavaanareille oli erityisen mukava, kun sen saimme tehdä kaikki yhdessä. Aivan erityisen tästä teki se, että kaikki Kissamme yhtäaikaa valloittivat 20. maan. Kyllä he mielellään ikkunoista alas kaupunkiin ja vuorille katselivatkin, nauttivat saavutuksestaan. Viimeisenä iltana katselivat sitten kentällä olevia jalkapalloharjoituksia.
Onnea paljon Muori, Prinsessa, Kuningatar ja Jätkä saavutuksestanne!!!

14.12.2015, maanantai: Mukava oli nukkua ja herätä uudessa maassa, vaikka maa oli paikoin vähän kuurassa. Kiirettömän aamupalan ja puuhastelujen jälkeen lähdimme tutustumaan ruhtinaskunnan pääkaupunkiin. Lämmintä oli vain pari astetta, päivän aikana 8-10 asteen välillä. Kaupunkilaaksoon ei aurinko kovin pitkään tähän aikaan vuodesta vuorien takaa päässyt paistamaan.

Kaupungissa oli siistiä ja jouluinen tunnelma. Miehet pystyttivät kuusia ja laittoivat havuköynnöksiä lisää joulutunnelman luomiseen. Kauppoja ja merkkiliikkeitä kaupunki oli täynnä. Oikea shoppailijan paratiisi, mutta hyvin saattoi kulkea ilman suurempia shoppailujakin. Maa elää turisteista ja shoppailusta. 80% maan bruttokansantuotteesta tulee matkailusta. Hintataso Saksan hintatasoon tottuneelle ei tuntunut mitenkään edulliselta, mutta varmasti esim. ranskalaisilla kannattaa käydä ostoksilla. Tupakka oli ilmeisesti halpaa, kun kartonki maksoi vajaat 23 euroa. Eipä tuota tullut silti ostettua.

Vuoret ympärillä, puut ruskassa ja kaupungin läpi virtaava La Valira -joki tekivät kaupungista mukavan tuntuisen. Vanhakaupunki mukavinta osaa kaupungista. Oli mukava kaupunkipäivä, loma oli näin päässyt alkuun. Näiden kuvien ja musiikin kanssa saan kepeästi kulkea kaupungissa aina uudelleen.  

15.12.2015, tiistai: Niin matka jatkui. Kävimme ensitöiksemme tankkaamassa mökkiauton tankin täyteen dieseliä, 84 sentin litrahintaan. Oli koko reissun halvinta. (Kotona oli lauantaina 96s.) Pysähdyimme kaupoille ostoksille ja tyhjensimme mökkiautonkin harmaatvedet ostoskeskuksen parkkipaikalla olevalle matkailuautojen tyhjennyspaikkaan.



Andorran matalin kohta on Espanjan rajan tuntumassa 800 metrissä. Me ajoimme omaa kaistaa tulliin ja pääsimme noin muutaman kuorma- ja linja-auton ohi. Rekisterinumerot rajamies kirjoitti autoista vihkoonsa. Edellämme olevan pakettiauton takatilaan katsottiin. Lyhyen odotuksen jälkeen oli vuoromme ja meidän asunto-osaan rajamies halusi katsoa ja kun kuuli ettei muuta perhettä ole mukana käski jatkaa matkaa.

Soleil

Ps. Matka jatkuu vuorilla,..

OLEMME OLLEET AURINGOSSA JA LÄMMÖSSÄ

Sekä nauttimassa vuorista, merestä, hiekkarannoista, palmuista,..
Näistä koostui kolmas Joululoma Espanjassa. :)

Ensin toivottelen ja kiitän,..

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2016 kaikille!!!

Lämmin kiitos teille ihanille jotka olette menneen vuoden aikana tänne tai facebookiin viestinne jättäneet tai käyneet tykkäämässä, mukana eläneet! :)

Alussa ajattelin, ettei viesteillä ole mitään merkitystä, mutta mitä pitempään olen tätä blogia omalla tavallani tehnyt, sitä enemmän ilahduttaa jätetty viesti. Täällä voi kysyäkin kohteesta, matkailusta ja tietysti myös karavaanimatkailuun liittyvistä asioista. Harvemmin edes jutussa arvostelen esim. leirintäaluetta.

Blogi hiljaisuus on jo kestänyt kokonaisen kuukauden. Se ei johdu siitä, että olisimme viimeisen kuukauden vötkistelleet vain kotona, vaan mökkiauto on kurvaillut nelisen tuhatta kilometriä halki Itävallan, Sveitsin, Ranskan ja Andorran Espanjan talven lämpöön, vuoden 2015 loppua viettämään ja vuoden 2016 aloittamaan. Nettiriippuvaisena reissuillamme yritän aina olla vähän vain netissä. Nytkin olimme päiviä ilman nettiä. En halua käyttää arvokasta loma-aikaa blogin tekemiseen reissuillamme. Eikä se hitailla nettiyhteyksillä onnistuisikaan. Facebookiin olen reissun päältä kolme kuvaa nakannut.

Lähdimme Joululomareissulle 12.12.2015 ja palasimme kotiin eilen 6.1.2016. Reissussa vietimme 25 yötä neljässä eri maassa, mutta vain seitsemässä eri yöpaikassa. Ranskassa ja Sveitsissä yövyimme yhdet yöt mennen tullen, Andorrassa kaksi yötä ja muut 21 yötä Espanjassa neljällä eri leirintäalueella. Tämä reissu nyt viiden vuoden aikana taisikin olla ajallisesti pisin reissumme.

Aurinko ja lämpö helli meitä. Ainoastaan Andorrassa oli auringon laskiessa kylmää, nollan paikkeella. Pohjois-Espanjan vuorilla jo lämpimämpää. Nyt oli näistä meidän kolmesta joululomasta kaikista lämpimimmät ilmat. Nyt ei ollut sitä talvista kovaa tuultakaan riesana kuin paluumatkalla. Vettä ei satanut lomallamme, kuin muutama tippa yksi aamu ennen paluumatkaa. Uuden vuoden yöllä oli lämmintä 16 astetta. Maanantaina aamupäivästä 4.1, kun lähdimme aurinkorannikolta, oli 23 lämmintä.

Tässä nyt karavaanarille tärkeästä kaasuasiasta, joka joissakin keskusteluissa herättää kuumia tunteita ihmisten käyttämistä tavoista ja määristä. Herätti meillekin monenlaisia ajatuksia ennen lähtöä. Aikaisemmat reissut olimme hyvin pärjänneet kahdella 11 kilon pullolla. Meillä tuota kaasua kuluu aina vähän, kun emme käytä suihkua mökkiautossamme. Kuinkas nyt, kun olimme menossa Andorraan ja vuorille jossa on kylmempää? Jopa harkitsimme tuosta syystä täytettävän tankkipullon hankkimista. Teimme sitten satoja euroja halvemman ratkaisun ja päätimme lähteä matkaan yhdellä kaasupullolla. Netistä tilasimme ennen reissuun lähtöä espanjalaiseen pulloon tarvittavan adapterin. Ennen Andorraan menemistä teimme alle 10 kilometrin mutkan Espanjan puolelle ja ostimme espanjalaisen kaasupullon. Tässä oli pieni riski myydäänkö kaasupulloa meille heti ensimmäiseltä asemalta, kun joskus karavaanareilta vaativat kaasulaitteiden tarkastuspaperia. En tiedä olisko heille saksalainen tarkastuspöytäkirja käynyt, mutta meiltä ei mitään kyselty. Pullo myytiin 25 euroa hintaan kuori + 11.60 eurolla 11kg kaasua.

Olimme aiemmin vaihtaneet yhdesti tämän espanjalaisen pullon täyteen. Mieheni punnitsi pullot aamulla 4.1. Saksa-pullosta, jota käytimme menomatkalla Andorraan ja myöhemmin etuteltassa ruuan valmistuksessa, oli kulunut vain 2 kiloa kaasua eli jäljellä oli 9 kiloa. Espanjalaisesta pullosta oli kulunut 7 kiloa ja jäljellä oli 4 kiloa. Eli kaasua oli kulunut yhteensä 9 kiloa, eli vajaa yksi pullo, lisäksi yksi täysi 11 kiloa. Eli olisimme pärjänneet omilla pulloillamme. Nyt yöt olivat niin lämpimiä, että ainoastaan aamuyöstä aurinkorannikolla lämmitys vähän pöhisi. Lämpömme pidämme mökkiautossamme 19-21 asteen välillä. Nyt meillä on oma pullo seuraavia Espanjan reissuja varten hankittuna.

Monta uutta paikkaa näimme ja koimme. Tämän myötä saimme kokemusta enemmän siitä, missä haluamme aikamme tulevilla reissuilamme Espanjassa viettää. Nyt tiedämme myös vähän enemmän Espanjan vuorista, joihin kyllä pitää tulevaisuudessa enemmän tutustua, kun niihin jo vähän ihastuin. Onhan se helppoa tehdä pieni 400 metrin nousu, kun lähtö korkeus on 200 metrissä eikä kilometrin kahden väliltä lähdetä nousemaan, niin kuin se yleensä on Alpeilla. Espanjan vuorilla on mukava asia se, kun kasvillisuus on matalaa ja niukkaa, ei tarvitse nousta sinne yli puolentoista kilometrin korkeuteen, että näkee kauas ympärille. Vuoret vaan ovat niin kauniita ja lumoavia.

Taisin kokea myös ensimmäisen reissussa kokeman mahataudin ja oksennustaudin, mutta tuostakin selvisi kahden päivän oleskelulla. Tuossa taisi tulla pisin vietetty aika leirintäalueella yhteen menoon. Saavutus tuokin meille, kun paikallaan pysyimme.

Maiden rajoilla tarkastukset olivat lisääntyyneet kovasti ja tuohan on nykytilanteessa hyvä asia. Menomatkalla Saksasta Itävaltaan päin ei ollut tarkastuksia, mutta Itävallasta päin Saksaan oli monta autoa pysäytettynä ja tuossa emme ole tarkastuksia koskaan aiemmin nähneet. Paluumatkalla ei ollut tuossa sitten tarkastusta. Taas Itävallasta Sveitsiin oli tullen mennen joitakin autoja pysäytettynä, mutta meitä ei pysäytetty.

Sveitsistä Ranskaan ja Ranskasta erityisesti Sveitsiin päin oli joitakin autoja tarkastettavana tullen mennen. Tullessa näin kuinka tutkivat lokasuojan sisuksia yhdestä autosta.

Kun kävimme Ranskan puolelta Espanjassa ostamassa kaasupullon siinä rajalla ei ollut mitään eikä Andorraan mennessä tarkastuksia.

Palattaessa Andorran eteläpäästä Espanjaan oli ainut missä jouduimme vähän aikaa jonottamaan, kun mies raja-asemalla kirjoitti kaikkien autojen rekisterinumerot ylös. Rajamies halusi kurkata mökkiautomme takaovesta sisään ja kysyi, että onko meillä perhettä mukana ja kun sitä ei ollut, niin käski jatkaa matkaa. Ilmeisesti otti rajan ylittäneiden henkilöluvut ylös. Kissoja ei huomioinut vaikka varmaan näki. Tämä oli meille toinen kerta, kun mökkiauton sisään katsottiin rajalla. Vuonna 2000 kun tulimme ilta hämärissä Puolan puolelta Saksaan, kävivät saksalaispoliisit tuolloin mökkiauton sisällä. 

Kun Andorran rajalta jatkoimme matkaa oli ensimmäisessä kylässä tiesulku, kolme poliisiautoa ja naamioituneita oli osa poliiseista. Edessämme olevaan pakettiautoon kurkattiin takatilaan, mutta meille huitaistiin vain kättä. Seuraavissa kahdessa kylässä oli kylään tullessa pari poliisia ja poliisiauto ennen kylää olevassa liikenneympyrässä.

Matkalla tapasimme elämästään ja eläkepäivistään nauttivia suomalaisia, jotka talvisin elävät arkeaan kuukausia aurinkorannikolla. Olen jo ennen ulkosuomalaisen elämää ihaillut heitä kovasti siitä syystä, kun he lähtevät eläkepäivillään kokemaan toisenlaistakin elämää.

Suuri ilo oli teitä jokaista nähdä ja tavata. Toivotan teille kaikkea hyvää ja mukavaa sekä monen monta muistorikasta talvea Espanjan "talvessa" !!!

Kovin mielellämme olisimme lomaa jatkaneet, mutta välillä on arkeakin elettävä, että pääsemme taas uusille reissuille.

Mukaan lähti mukavia muistoja, mutta aurinkorannikon talvisesta 23 asteen lämmöstä lähdimme vähän haikein mielin kuitenkin kotimatkalle. Espanja itki meille sateellaan, kun se taaksemme jäi. Espanjan kesäinen talvi tuntui hyvin mukavalle, vaikka onhan meillä kotonakin ollut tammikuussa jopa 18 lämmintä ja yhtenä Joulunakin 13.

Jos aivan rehellinen olen, niin reissumme komeimmat maisemat ovat tuossa ylhäällä olevassa kuvassa. Kuva ei kerro taas aitoa totuutta, kun se on yli satasen vauhdista otettu vasten aurinkoa. Suuri ilo tuli näistä Genevejärven takana näkyvistä lumisista Alppien huipuista. Ne tekivät arkeen paluusta mukavan.

Kylmähköön kotiin oli kiva palata kiitollisena meidän yhteisestä lomasta. :)

Tuntui omituiselta nukkua suuressa sängyssä ja hiljaisuudessa. Meidän Kuningatar iloitsi eniten kotiin palusta, kun hänellä oli tilaa juosta ja kirmailla.

Kuvia on taas tullut muutama otettua. Niitä ja pientä juttua reissustamme julkaisen pikkuhiljaa.

Soleil