12.12.2015-6.1.2016 Joululoma: 1-osa, KINOKSIEN HALKI ANDORRAAN

Läpi Sveitsin ja Ranskan.

12.12.2015, lauantai: Tämä Joululomalle lähtö oli tiedossa ja mielessä jo pitkään, vajaan vuoden verran. Viimein kiireisen arjen keskellä koitti lähdön päivä ja hetki. Mökkiauto suursiivottuna, pakattuna sekä jouluisaksi koristeltuna oli valmis lähtemään, niin olivat karavaanaritkin.

Se vaan on aina niin hieno tunne tuo lähdön hetki, ei se siitä miksikään muutu. Tulisimme nyt vielä olemaan reissussa lähes kuukauden, sekin sai lisää mukavaa tunnetta aikaan.

Lähdimme aamupäivästä matkaan. Ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi, kun kotimaa ja Bodensee jäi taaksemme.

Ajoreitti Sveitsissä St. Gallenin, Zürichin ja Neuchâtelin välillä on aika tylsää ja tasaista. Kuitenkin nopea reitti kulkea. Vasta lähempänä Lausannea alkaa lumihuippuset vuoret näkymään.

Tuonne alkujuttuun, OLEMME OLLEET AURINGOSSA JA LÄMMÖSSÄ, kirjoittelinkin jo noista rajatarkastuksista jotka näyttivät lisääntyneen.

Hyvä ilma, vähäinen liikenne ja mukavat sekä tyytyväiset matkalaiset tekivät sen, että pian ylitimmekin jo Ranskankin rajan.

Pidimme matkalla pari taukoa ja päätimme ajaa jonkin aikaa vielä pimeässä, kun kurvasimme sitten moottoritieltä muutaman kilometrin syrjään. Tournon-sur-Rhône pikkukaupunkiin parkkipaikka tyyppiselle stellplazille kahden muun karavaanarin, ranskalaisen ja italialaisen, kanssa yöpymään. Tässä päivän ajoreitti.

13.12.2015, sunnuntai: Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa. Tässä Rhône- ja Doux-jokien yhtymäkohdassa sekä Tournon-sur-Rhône-, Saint-Jean-de-Muzols- ja Tain-l'Hermitage pikkukaupunkien vieressä olisi muutamaksi päiväksi kyllä ollut katseltavaa, mutta meillä oli vuoret mielessä.

Otettiin tiketti automaatista ja kurvattiin moottoritielle. Liikennettä oli vähän, olihan sunnuntai.

Niin ajelimme Montpellierin ohi. Olimme kahden vaiheilla poikkeammeko Narbonnen lähettyviltä Carcassonneen linnaa katsomaan. Tuolla olisi pitänyt ainakin kaksi yötä viettää, joten teimme päätöksen, että jätämme tuon upean ja suuren linnan katselemisen toiselle reissulle.

Perpignan seudulla jätimme A9-moottoritien ja kännyimme N116-tielle ja Andorraa kohti. Taivaskin oli selvennyt siniseksi. Olimme tulleet kauniiseen ruskaan Joululomalla. Kaukana edessäpäin alkoi näkymään kauniisti lumisia vuorenhuippuja.

Tie olikin mutkainen ja kulki muutaman kylän läpi, mutta juuri tällaisia teitä Mieheni tykkää suuresti kurvailla. Olen kyllä onnekas, tästäkin asiasta. Mitä siitä tulisi, jos olisi mies, jolle ajella vuoriteitä ja mutkateitä olisi painajaismaisia. Silloin jäisi niin monta mukavaa asiaa kokematta yhdessä. Tie ei täälläkään kylien kohdalla paikoin leveä ollut.

Suurimmaksi osaksi tie oli hyväpintaista kuitenkin.

Mutkien myötä tie nousi koko ajan ylemmäs, ruska ja peltojen vihreys hävisivät.

Saillagousesta käänyttiin N116-tieltä pienemmälle D33-tielle ja Llívia kohti kysymään kaasupulloa. Tämä espanjalaiskaupunki sijaitsee Ranskan sisällä olevassa pienehkössä Espanjalle kuuluvassa alueessa. Llíviassa oli niin pieni huoltoasema ettei heillä kaasupulloja ollut. Käskivät käydä ostamassa kahdeksan kilometrin päästä Puigcerdàsta, josta pullon sitten ostimmekin. Eikä tuon ostamisessa mitään ongelmaa ollut. Espanjan puolella huomasi, kuinka talot ja kadut olivat siistimpiä kuin Ranskassa.

Puigcerdàsta oli vielä matkaa Andorraan N20- ja N320-teitä pitkin noin 35 kilometriä.

Porta-kylän jälkeen emme menneet vuoren läpi tunnelista, vaan nousimme N320-tietä vuorille.

Olimme seuranneet sääilmoituksia ja olimme hyvillämme, kun lupasi aurinkoista keliä. Jos olisi ennustettu sadetta, niin emme olisi Andorraan tuolloin menneet., vaikka meillä on talvirenkaat ja ketjutkin mukana. Ketjut pitää olla aina mukana talviaikaan vuorilla liikkuessa. Se sankka lumisade kun voi hetkessä yllättää. Täällä jo lasketeltiin pohjoisrinteillä. Lämmintä oli muutama aste ja tie kuiva.

Keskikuvassa, missä näkyy kaksi autoa, olivat kuvan vasemmassa reunassa aasialaiset ihmiset paksuissa talvivaatteissa lunta heittelemässä. 

Tässä ollaan korkeimmalla kohdalla Pyreneiden vuoristossa. Tästä alkoikin sitten 35 kilometrin laskettelu Andorran pääkaupunkia kohti, Andorra la Vellaan.

Lumisena vuoret ovat kaikista kauneimmillaan, vaikkemme lumesta tykkääkään. Aurinko laski kovaa vauhtia vuorten taakse ja antoi meille sinisen hetken.

Tässä tulemme Ranskan raja-asemalle. Oli harmi, kun meillä ei ollut aikaa ajaa tuolta ylhäältä mutkatieltä ja jäädä sinne kahveja keittelemään, sillä halusimme perille valoisaan aikaan. Pas de la Casasta tie olisi noussut 2408 metriin, Port d'Envaliralle. Ajoimme kuusi kilometriä pitkän tunnelin vuoren läpi ja uuteen maahan Andorraan. Laskettelua tunnelin kautta oli vielä pääkaupunkiin 26 kilometriä. Paikoin 8% laskua.

Mitään rajatarkastuksia ei täällä Ranskan ja Andorran rajalla ollut. Tunnelimaksu maksettiin Andorran puolella.

Lumi lasketeltaessa vuorilta alemmas luonnollisesti väheni. Pian alhaalla laaksossa näkyi Andorran pääkaupunki,  Andorra la Vella, joka sijaitsee 1 023 metrin korkeudessa. Asukkaita pääkaupungissa on vajaat 26 tuhatta. Enemmistö asukkaista 43% on espanjalaisia, 33% andorralaisia, 11% portugalilaisia ja 7% ranskalaisia ja 6% muita.

Andorran ruhtinaskunnassa on asukkaita reilut 85 tuhatta. Maa on pinta-alaltaan Euroopan kuudenneksi pienin valtio. Virallinen kieli on katalaani, mutta myös ranskaa ja espanjaa puhutaan. Maassa vierailee vuosittain 11 miljoonaa matkailijaa.

Saavuimme kello 17.00 pääkaupunkiin ja aivan juuri ennen pimeän tuloa. Lämpötila + 2 astetta ja tuo tuntui kylmältä. Leiriydyttiin Càmping Valiraan, joka sijaitsi mukavasti rinteessä. Vaihdettiin espanjalainen pullo käyttöön. Leirintäalueella oli myös myytävänä espanjalaisia kaasupulloja.

Tässä päivän ajoreitti. Loppu 170 kilometria, kun poistuimme moottoritieltä oli hidasta etenemistä.


Tämän uuden maan valloitus meille karavaanareille oli erityisen mukava, kun sen saimme tehdä kaikki yhdessä. Aivan erityisen tästä teki se, että kaikki Kissamme yhtäaikaa valloittivat 20. maan. Kyllä he mielellään ikkunoista alas kaupunkiin ja vuorille katselivatkin, nauttivat saavutuksestaan. Viimeisenä iltana katselivat sitten kentällä olevia jalkapalloharjoituksia.
Onnea paljon Muori, Prinsessa, Kuningatar ja Jätkä saavutuksestanne!!!

14.12.2015, maanantai: Mukava oli nukkua ja herätä uudessa maassa, vaikka maa oli paikoin vähän kuurassa. Kiirettömän aamupalan ja puuhastelujen jälkeen lähdimme tutustumaan ruhtinaskunnan pääkaupunkiin. Lämmintä oli vain pari astetta, päivän aikana 8-10 asteen välillä. Kaupunkilaaksoon ei aurinko kovin pitkään tähän aikaan vuodesta vuorien takaa päässyt paistamaan.

Kaupungissa oli siistiä ja jouluinen tunnelma. Miehet pystyttivät kuusia ja laittoivat havuköynnöksiä lisää joulutunnelman luomiseen. Kauppoja ja merkkiliikkeitä kaupunki oli täynnä. Oikea shoppailijan paratiisi, mutta hyvin saattoi kulkea ilman suurempia shoppailujakin. Maa elää turisteista ja shoppailusta. 80% maan bruttokansantuotteesta tulee matkailusta. Hintataso Saksan hintatasoon tottuneelle ei tuntunut mitenkään edulliselta, mutta varmasti esim. ranskalaisilla kannattaa käydä ostoksilla. Tupakka oli ilmeisesti halpaa, kun kartonki maksoi vajaat 23 euroa. Eipä tuota tullut silti ostettua.

Vuoret ympärillä, puut ruskassa ja kaupungin läpi virtaava La Valira -joki tekivät kaupungista mukavan tuntuisen. Vanhakaupunki mukavinta osaa kaupungista. Oli mukava kaupunkipäivä, loma oli näin päässyt alkuun. Näiden kuvien ja musiikin kanssa saan kepeästi kulkea kaupungissa aina uudelleen.  

15.12.2015, tiistai: Niin matka jatkui. Kävimme ensitöiksemme tankkaamassa mökkiauton tankin täyteen dieseliä, 84 sentin litrahintaan. Oli koko reissun halvinta. (Kotona oli lauantaina 96s.) Pysähdyimme kaupoille ostoksille ja tyhjensimme mökkiautonkin harmaatvedet ostoskeskuksen parkkipaikalla olevalle matkailuautojen tyhjennyspaikkaan.



Andorran matalin kohta on Espanjan rajan tuntumassa 800 metrissä. Me ajoimme omaa kaistaa tulliin ja pääsimme noin muutaman kuorma- ja linja-auton ohi. Rekisterinumerot rajamies kirjoitti autoista vihkoonsa. Edellämme olevan pakettiauton takatilaan katsottiin. Lyhyen odotuksen jälkeen oli vuoromme ja meidän asunto-osaan rajamies halusi katsoa ja kun kuuli ettei muuta perhettä ole mukana käski jatkaa matkaa.

Soleil

Ps. Matka jatkuu vuorilla,..