tiistai 11. elokuuta 2020

25.7.2020: Innokas geokätköilijä

Jota ei puskat, nokkoset ja punkit hidasta, vaan puskee päänsä pensaaseen ja menee läpi vaikka harmaan kiven.










Villit niittykukat katsovat minua tänään keimaillen,
ne heilauttelevat lanteitaan tuulen puhaltaessa hellästi
niihin vauhtia taivutuksissa, venytyksissä
tuulen tahtiin.

Oi, miten tahtoisin olla niityn kukkanen minäkin,
huomaamattani olen liittynyt mukaansa tanssiin,
siellä minä olen tuulen venyteltävänä,
auringon hyväilemänä tänäänkin.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -


Sammakko puron kivellä.










Vanhoja myllyn vempeleitä.












IHMETTELE – SINÄ ELÄT

Jokaisessa hetkessä on pieni ihanuus

sellainen hetken lumous joka voi särkyä jos ei osaa antautua hetkelle täydellisesti

se tarkoittaa sitä että hetkessä ei keskitytä tallentamaan hetkeä kameralle tai kännykälle

vaan annetaan tuon hetken tallentua rauhassa omaan sydämeen ja sieluun

annetaan sen kauneuden ja olemuksen tuudittaa henkeä ja tullaan yhdeksi tuon kokemuksen kanssa itse

on tärkeää kokea tuo kokemus täydesti itse siinä hetkessä

se on kokemuksen tarkoitus

Jaettuna kokemus voi laimentua

joskus toki se voi tavallaan kasvaa ja antaa iloa eteenpäin

mutta tärkeintä on kokea ensin itse täydesti se mikä kohdalle tulee

että voisi huomata ne kaikki pienet merkit ja tuntemukset jotka on tarkoitettu opasteiksi tälle ihmisen polulle

Kulje luonnossa
kulje päivissäsi
kuin kulkisit
ikiaikaisessa sadussa

ole kuin lapsi polullasi

ole utelias
ole luottavainen

ja katsele ihmetellen
kaikkea maailmaa ympärilläsi

Katso ja koe
tunne kuin tuntisit
ensimmäistä kertaa

äläkä pidä mitään
liian vähäarvoisena
ihmettelylle

arvosta ihan kaikkea
jokaista sekuntia
kaikkea mitä siinä eteesi tulee

Ihmettele
ja elämäsi muuttuu
ihmettelyn kautta
ihmeellisen ihanaksi
sillä jokainen hetki
on todellisuudessa
todellinen ihme itsessään

Sinä elät

© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi



Kauniita ajatuksia tuossa yllä. Antaa vielä lisäpotkua ajatuksilleni ja ihastelulleni. Niin monesti ihmettelen hiljaa itsekseni tai ääneen Miehelleni. Hoen samoja tuttuja höpötyksiäni, katso miten ihanaa,.. nautitaan tästä,.. ajattele me saadaan elää ja olla näissä maisemissa,..voi kuinka kiitollinen olenkaan,.. Lisää tähän antaa arvoa ja kiitollisuutta se, että jo pikku-tyttönä haaveilin vuorista ja asumisesta muualla kuin Suomessa.




Tanssiessani ruohikossa
näen linnun siipien liittyvän toisiinsa,
sen jalkojen kiertyvän kohti kuuta
ja nokan kurkottavan kohti aurinkoa.

Minä vain olen tässä
yhä syvemmällä ja pidemmällä
ruohikossa, heinänkorren ihossa,
niin syvällä, etten koskaan
voi ikinä enää unohtaa
sitä tuoksua joka unessani on.
- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -








Iso lauma lampaita.


Mieheni on innokas geokätköjen etsijä. Raivasi ensin monesta kohtaa kävelysauvallani nokkosia ja heiniä tieltä etsien sieltä täältä kätköä. Tämän puskan juurelta se sitten löytyi. Kaivoi rimpsukätkön muurahaisia täynnä olevasta kannonkolosta.


























  Oli mukava ja helppo 12 kilometrin ja 245 nousumetrin kävelyretki. Aikaa meni kun aina välillä istahdettiin maiseman äärelle ja etsittiin kätköjä.

©Soleil

keskiviikko 5. elokuuta 2020

17-19.7.2020: 2.Osa, Upea 45 kilometrin pyöräretki kauniilla vuorilla

Kova alkunousu, vuori- ja järvimaisemia, purojen solinaa, kosken kohinaa, lehmänkellojen kilkatusta ja vuorilta alas laskettelua.


Sää oli mitä ihanin. Taivas heti aamusta sininen ja ilma lämmin. Aamujuttujen jälkeen kaivoimme heti takatallista pyörät ja lähdimme pyöräretkelle.

Edellispäivänä olimme nousseet ylös Mittagbahnalla ja tehneet pienen vaellusretken, 17-19.7.2020: 1.Osa, Maskit naamalla Allgäun vuorille. Nyt pyöräilimme Mittagbahnan läheltä ylöspäin vuorille.


Steigbach jokivarsilaakson lorinassa.


Kulkiessani maailmassa
näen kaiken
selvemmin, kirkkaammin.

Ei ole tähtiä,

ei ole kuuta,
ei –
on tuhansia tähtiä,
miljoonia kuita,
sata aurinkoa,
jotka hakkaavat kultarumpua
viidakon pimennossa,
miljoonia kiitäviä meteoriitteja,
jotka tahtovat tulla nähdyksi
ihmisen kaltaisena
ollakseen sitä mitä maailma on.
- runotalo.fi -

Katselimme edellispäivänä Steinebergin tallustelulta tänne alas laaksoon. Minusta on aina suuri nautinto katsella polkuja ja hüttejä korkemmalta vuorelta. Suuri riemu tunnistaa vielä kauempaa alhaalta laaksosta tai vuoren rinteiltä paikka, jossa on kävelty tai pyöräilty aiemmin.
Nyt katsoa laaksosta ylös kukkulan harjanteelle, mistä nousin ne 17 metrin tikkaat ylös.


Berggasthof Almagmach -majatalo, josta alkoikin kovempi pyöräilyosuus.


Kuvat ei näytä oikeita mittasuhteita, mutta oli niin jyrkkää, että piti puolen kilometrin matka taluttaa pyörää. Taluttaminenkaan ei mitään helppoa ole jyrkyyden, pyörän painon vuoksi sekä kun jalat ovat jo maitohapoilla ja sydän lyö yli 170.


Vähän loiveni.




Olimme saapuneet Alpe Mittelberg hütelle 1370 metriin.


Olimme tänne hütelle pyöräilleet seitsemän kilometrin matkan tuntiin ja 28 minuuttiin. Suuria taukoja ei matkalla pidetty, muutama hetken pysähdyksiä, kun otin kuvia ja jyrkimmällä osuudella hengähdystaukoja.

1,3 kilometrin alkumatka yöpaikasta hissiaseman lähelle risteykseen oli lähes tasaista. Siitä alkoi sitten nousuosuus ensin loivemmin ja sitten jyrkästi. Tuo matka oli 5,7 kilometriä 630 nousumetrillä. Sai siinä polkea ja aivan täysiä, sen minkä kintuista irti sai ja henkihieverissä. Eikä sekään riittänyt, kun piti välillä kävellä. Meidän pyörät ovat kahdeksan vaihteiset retkipyörät. Tällaisissa pyöräilyissä olisi paljon parempi maastopyörä.


Hüteltä olisi saanut ruokaa ja kahvia sekä kakkua, mutta me emme ole helmikuun jälkeen, kun korona-aika alkoi, syöneet ravintolassa emmekä edes kahvilassa kahvia juoneet. Vaikka pitäisi tämmöisenä aikana yrittäjiä auttaa, niin jätimme jälleen väliin. Joimme nestettä ja söimme banaanit omista mukana olevista eväistä, niin kuin olemme helmikuusta lähtien tehneet.


Miten kuuntelen sydäntäni

olet läsnä elämäsi hetkissä

tunnistat niissä oman itsesi

koet vahvasti kaiken mitä teet

mitä tunnet
mitä tapahtuu

tunnista

että olet elossa

tunnista

että jokainen hetki
on ainutkertainen elämäsi hetki

anna itsellesi mahdollisuus

olla juuri se mitä sisimmässäsi
tahdot ja toivot

voit olla mitä tahansa tahdot


siinä on sydämesi salaisuus


elämäsi on sinun elämäsi

sydämesi on sinun sydämesi
yhdistä nuo kaksi yhdeksi

elä sydämestäsi

- runotalo.fi -


Matka jatkui alaspäin, ensin loivemmin ja välissä jyrkästi. Sormet väsyivät, kun piti koko ajan jarrua painaa. Nämä vuoritiet ovat yksityisteitä.


Weißach-jokirantaan istahdimme loppueväät syömään. Vuorijoen vesi tuntui hikisissä varpaissani hellesäässä niin jäiseltä, eikä siinä voinut pitkään varpaita uittaa.




Weißach-joki kulki pitkän matkaa kohisten ja pauhaten meidän rinnalla.




Välillä syvässä rotkossakin
.



Parkplatz Hochgratbahn vuorihissi Hochgratbahn lähellä. Viimeisen vuoden aikana täällä ovat parkkipaikoilla lisääntyneet liikennemerkit, jotka kieltävät matkailuautojen pysäköinnin parkkipaikalla yöaikaan. Henkilöauton voi jättää maksua vastaan useammaksi päiväksi.


Vuorilta ja metsästä olimme ihmisten ilmoilla. Ajelimme muutaman maalaiskylän läpi.


Steibis


Oberstaufen






Hevonen kurkisti tallistaan meidän menoa. Saksalainen maalaiselämä, sen tuoksut ja äänet saavat vieläkin joka kerta suuria positiivisia tunteita aikaan. Tulee suuri kiitollisuuden tunne siitä, että saa nämä nähdä ja kokea tämän kaiken, sanoa näitä kauniita maisemia kotimaisemiksi.




Mukavasti Großen Alpsee ja vuoret takana.


Antoi keveyden tulla

Jokin oli

tässä päivässä
niin kovin suloista
sellaista hempeää

aivan kuin

olisi kääriytynyt
jonkinlaiseen
pumpuliin tai
vaaleanpunaiseen

sellaiseen

hellivään
hellään syleilyyn

aivan kuin

elämä olisi tahtonut
pitää sylissään
tuuditella hellästi

laittaa jalkoihin

sellaiset
lämpöiset
keveät
tossut

kietaista harteille

sellainen
silkkinen
keveä
ohut
kuin seittimäinen
keijukaisen siipi
luomus

kaikki tahtoivat

kumartaa
helliä
jakaa viisauttaan
lämpöään
opastuksiaan
ohjeitaan

oli tullut hetki olla
luonnon kanssa
keskustella
siten kuin luonnossa
keskustellaan

ei ollut sanoja
oli vain tuntoja
tunnelmia



oli roosa
kosketus ohimolla
oli hempeä
punerrus ohimoilla

oli poskella nukka
oli tuulosen
sukkasillaan kulkeva
hempeä tanssi,..




Viiden tunnin suoritus taukoineen, jolle tuli matkaa 44 kilometriä älykellon mukaan ja pyöränmittarin mukaan 45 kilometriä sekä 940 mousumetriä. Tämä reitti oli merkitty mustaksi eli raskaaksi maastopyöräreitiksi. Sää oli lopulle kolmenkymmenen asteen lämpöinen.


19.7.2020: Eine tolle Radtour in den schönen Bergen
Naturpark Nagelfluhkette

Wohnmobilstellplatz Immenstadt -  Steigbach Tal - Berggasthof Almagmach -  Alpe Mittelberg 1370m - Weißach  - Ehrenschwanger Tal  -  Oberstaufen -  Großen Alpsee  -  Wohnmobilstellplatz Immenstadt



...oli valtava rikkaus
oli muotoja
oli ääniä
oli näkymiä
oli liikehdintää

oli enemmän
kuin katse tavoitti
enemmän kuin sydän pystyi
ottamaan vastaan

siihen hetkeen
siihen sulautui
tuli yhdeksi


pystyi valitsemaan osansa

saattoi sujahtaa
mihin olomuotoon tahansa

olla kukka

olla heinä
olla roosan
punerrus

valkoinen

läpinäkyvä
henkäys tuulosen

keveys
oli saavutettu olotila

se oli mahdollista
kun antoi sille tilaisuuden
kun avasi sydämensä
antoi keveyden tulla

- runotalo.fi -

Mukava oli tässä parkkipaikalla viikonloppu viettää.

Vuosi aiemmin olin lähes liikuntakyvytön suuren selkä ongelman takia. Kävelin ne pienet liikkumismatkat kaksi kuukautta kyynärsauvoilla ja ilman niitä ulkona kävelyn aloitin 100 metrin matkasta. Haaveilin tuolloin kovasti vuorista ja tällaisista retkistä. Voi miten onnellinen ja kiitollinen olen, kun nyt pääsen hermovaurioisella jalalla näitä tämmöisiä pieniä retkiä ihan hyvin tekemään, nauttimaan ja iloitsemaan.

Olen kiitollinen.
Painan pääni tyynyyn
ja herään uuteen aamuun
täynnä virtaa.
- runotalo.fi -


©Soleil

17-19.7.2020: 1.Osa, Maskit naamalla Allgäun vuorille
Teimme pienen vaellusretken mukavissa panoraamamaisemissa onnellisten Alppielukoiden soitellessa meille kellojaan.