12-14.7.2013, ITÄVALLASSA JA ROTKOSSA KOTOISASSA BAIJERISSA

12.7.2013: Lupaa mukavaa ilmaa lähelle Alpeille ja päätämme lähteä viikonloppureissulle jälleen. Tässä kuvassa ajellaan Oberstdorfiin päin. Tämä alue on meille myös hyvin rakasta seutua, täällä olemme käyneet usein.

Oberstdorfista on tie Itävaltaan päin muutaman kylän läpi Mittelbergiin, tämä tie on umpikuja eli tänne pääsee vain Saksasta. Olemme käyneet täällä useasti talvella muttei aiemmin kesällä. Tämä kuva on otettu 27.12.2011, aurinko paistaa joulukuussa korkealta ja lämpimästi. Moni ulkosuomalainen täällä on sanonut, että on ikävä lunta Suomeen. Minä en tuota oikein ymmärrä. Kun ajaa Alpeille, lunta on ja näky on hyvin kaunis ja lämmin, aurinkopaisteella. Tällöinkin viisi astetta aamupäivällä lämmintä. Tämän tien varrella on useita laskettelukeskuksia ja paikat täynnä laskettelijoita talvella.

Olemme ensimmäisen kerran varanneet paikan jo etukäteen, ettei käy samallalailla kuin viikko aiemmin. Menemme Camping Vorderbodeniin Mittelbergiin.
Paikalla oli runsaasti leiriytyjiä, teltallakin, etupäässä hollantilaisia ja saksalaisia. Olisi mahtunut kuitenkin ilman paikan varaamistakin. 

13.7.2013, aamulla syömme herkullisen aamupalan ja suunnittelemme mitä tänään temme, löhöämmekö, pyöräilemmekö vaiko lähdemmekö kävelemään. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Olemme saaneet leirintäalueelta kortit joilla saa alennuksia ja joka käy maksuvälineenä paikallisbusseissa täällä Itävallassa. Niinhän oli viikko aiemminkin Füssen seudullakin mutta tuota etua ei tullut käytettyä. Eli saamme istua vaikka päivän bussissa ja ajella kylien ja laskettelukeskusten väliä.

Meillä on ollut pari kertaa jo tarkoitus mennä katsomaan nähtävyyttä Breitachklamm, mutta kerran oli liian kuuma ilma, kun olisimme tulleet eikä Kisuja olisi voinut jättää parkkipaikalle autoon ja toisella kerralla tulimme Oberstdorfiin mutta satoi ja päätimme olla menemättä nähtävyyteen. Nyt sitten karttaa katsellessamme aamiaispöydässä, mieheni huomaa että täältäkin päin pääsemme Breitachklammiin. Maasto on sen verran jylhää, että päätämme unohtaa pyöräretken ja käyttää hyväksemme bussikyytiedun. Niin Kisut jäävät sopivan viileään liikkuvaan kesämökkimme ja me hypäämme bussin kyytiin. Bussi on kovassa käytössä täällä ja ajattelemme tämän olevan todella hyvä asia lomailijoille joita on runsaasti täällä näin kesälläkin. Leirintäalueenkin kohdalta bussi kulkee viiteen asti kumpaankin suuntaan kymmenen minutin välein, sen jälkeen ilta yhdeksään kahdenkymmenen minuutin välein. Useat hissit ylös vuorille ovat auki. Olisi kyllä mukava kulkea niilläkin mutta se jää nyt toiseen kertaan. Ajelemme noin 20 kilometrin matkan kauniissa maisemissa Itävallan ja Saksan rajalle tähän yllä olevan kuvan paikkaan. Tästä lähtee kävely reitti alas ja Saksan puolelle. 

  

Joelle on hyvät polut kävellä. Vain noin 10 minutin kävely bussipysäkiltä.

Vaellusreittejä lähtee jokea ylöspäinkin Itävaltaan päin.

Eli tännepäin.

Toiseen suuntaan suurelle nähtävyydelle, Breitachklammiin.

Me käymme ensin ei niin nähtävyys suunnalla. Tässä näkymä sillalle josta edelliset kuvat otin.

Näitä tasoja on turvallisen mukava kävellä. Kuvista ei saa oikeata käsitystä paikasta. Kuvan yläreunan lähellä rannalla näkyy heikosti ihmisiä. 

Suomalaiset karavaanarit ja kalamiehet nauttivat kosken äärellä istuskelusta.  

Tästä ei uskoisi alkavan suuri luonnon ihme.

Breitachklamm on ainutlaatuinen luonnonihme. Rotkon jyrkät kallionseinämät nousevat 150 metrin korkeuteen ja alhaalla paikoin hyvin kapeassa kanjonissa kuohuu joki rymisten. Osa pystysuorista kallionseinämistä ei ole saanut auringon valoa koskaan. Silti siellä kosteassa ympäristössä kasvaa tummanvihreää sammalta ja hentoja saniaisia, jopa joitakin kuusilajeja kasvaa kallioiden kielekkeillä. Paikka on näkemisen arvoinen ympäri vuoden ja mitä enempi vettä on sitä vaikuttavampi. Nyt vettä oli vähän. Jostain ylhäältä valui vettä ja se teki valonsäteiden kanssa kauniin näyn. Varmasti talvella auringon paistaessa valkoiseen lumeen ja jäämuodostumiin kanjoni on hyvin kaunis timantti. Matkaa tällä luonnon ihmeellä on noin kaksi ja puoli kilometriä. Tällä matkalle kallionseinämälle on rakennettu hyvät kävely tasanteet ja portaat. 

Omalla vastuulla mennään.

Tästä se sitten alkaa, ainutlaatuinen matka koti-Baijerissa ja jonka vasta nyt koemme.

Tämä alku on matkaa jonka pääsee myös näkemään ilman pääsymaksua.

Kuten kuvistakin näkee vettä on nyt vähän. Tuolla kallion seinämällä käveltiin, tässä tämä ei kyllä ole edes korkealla, ehkä 20m korkeudessa.

Täältä jylhempi nähtävyys alkaa ja on maksupaikka. 

Täällä korkeutta alkaa jo olla enempi vaikkei sitä kuvasta huomaakaan. Jyrkät portaat alas.

Sisäänpääsy aikuiselta 3.5 euroa ja leirintäalueen kortilla 3 euroa.

Kanjoni alkaa kapenemaan pikkuhiljaa ja joki kapenee ja menee syvemmällä.

Ei pysty kuvaamaan tyrskyävää jokea eikä sinistä taivasta yhtäaikaa.

Virta on tuonnut puita vai ovatko ne tippuneet ylhäältä, tiedä?

Tämä kuva tuo vähän esille ihmisen pienuutta.

Kanjoni kapenee.

Vaikka ei ollut paljon vettä nyt niin kovalla äänellä vesi pauhasi tuolla alhaalla. 

Minun kamerallani ei otettu kuvia tuolla aika pimeällä matkalla.

Tässä on aika kapea kohta ja tuolta kallioiden alta käveltiin.

Nuo kivet tuolla ylhäällä ovat varmasti olleet jo pitkään ja pysyvätkin.

Isot puut kuin tikkuja. Tuolla perällä oli reitin märin kohta kun ylhäältä valui vettä vaikka oli katostakin tehty.

Vesi ja aika muovannut hiidenkirnuja.

Tästä kanjoni alkaa levetä ja madaltua.

Puut kasvavat vehreinä rannoilla.

Vielä kuitenkin kuljetaan kallion suojassa.

Kaunista täällä on,..

Noin 20m tunneli.

Joki levenee tämän jälkeen pelloille.

Täällä on Saksan puolella Breitachklammille lähtöpaikka ja parkkipaikat.

Kartta kanjonista.

Paluumatkallakin otan kuvia ja tässä vielä muutama niistä monesta kuvasta.

Aurinko paistaa paluumatkalla hieman eri suunnasta.

On kapea.

Tässä sillalla on mitta kalliossa ja siihen on merkitty muutamia korkeuksia ja,..

tässä sitten päivämääriä ja metrimääriä kuinka korkealla vesi on ollut korkeimmillaan. Eli 23.8.2005 on vesi ollut 6.60m sillan yläpuolella ja tuolla ylimmällä viivalla asti. Tässäpä ei ole silloin kuljettu.

Tässä paluumatkallakin kuva lähes samasta kohtaa, kapeasta kohdasta.

Tässä taas vähän näkee kuinka pieneltä ihminen näyttää vaikka pieni osa kuvassa näkyy noin 100m kallionseinämästä.

Sisääntulon ja ulosmenopaikan(siismaksupaikalla) on mukavan näköinen asetelma. Kenenkähän kengät ovat päässeet ruukuiksi ja mikä tarina noilla kengillä on?

Lähes samanlainen kuva kuin tulomatkallakin mutta,..

Nämä ovat niitä luonnon kauniita luomuksia, jotka kannattaa käydä itse kokemassa ja näkemässä. Tämä reissu on ollut ikimuistoinen ja tänne viellä palaamme uudemman kerran.

Täällä kirkkaassa vedessä taas seuramme taimenten uintia.

Itävallan lähtöpaikan läheisyydessä kerätään hyvälle tuoksuvaa heinää tällaisella kareen keräävällä kulkupelillä. Mukava oli tuotakin puuhaa seurata.

Ajamme bussilla Riezlernin pieneen kaupunkiin, tämä on 1089 metrin korkeudessa.  

Jatkamme kirkkoihin tutustumista ja tämä taitaakin olla ensimmäinen Itävaltalainen. Tämänkin noin 20 kilometrin matkalla on joka kylässä oma kirkko. 

Kahvi kera mukavin perhos-sokeripussien ja pienen keksi paketin,..

kera jäätelön tekee terää,...

ja nämä mukavat maisemat kahvilan terassilta ovat tuolle nautinnolle kruunu ihanasta päivästä rakkaan kanssa.

Bussin ikkunan läpi otettuja kuvia.

 Camping Vorderboden

14.7.2013. Kuvassa Oberstdorf Itävallasta päin tullessa. 

Kävimme ajelemassa kaupungissa mutta oli niin helteistä joten päätimme olla menemättä kävelylle kaupunkiin tällä kertaa. Kaupunkia ennen parkkipaikoilla mainostettiin, että parkkipaikkalipukkeella pääsee kaupunkiin bussilla ilmaiseksi.

Katselimme karttaa ja tämä pieni kurvitie (linkistä tien näkee kartasta) oli meiltä ajamatta,.. 

Eipä kovin korkea valloitus mutta kuitenkin Riedbergpass. 

Neljän kilometrin nousu ja lasku 16%. 

Näitä mopoilijoita oli matkan varrella aivan haitaksi asti ja pyöräilijöitä. Takana yksi väsynyt nousija.

Me kurvailtiin moottoripyöräilijöiden suosimalla tiellä asuntoautolla, hah.

Maaseudulla taas.

Muistan jo yli kahdenkymmenen vuoden takaa autoreissuiltamme tänne seuduille nämä runsaat kukka määrät talojen ikkunoilla. 

Tässä ei ole kukkasin tätä erikoista taloa/ravintolaa koristeltu.

Tälläkin lyhvellä matkalla pysähtelimme monta kertaa, me ei kiirettä pidetä. Tässä Kisu ihmettelee mopojen pörinää.

Toiset Kisut katsoi tätä maalaistouhua toiselta puolen autoa ja olipa tuota mukava itsekin seurata. Tämä tuoksui niin ihanalle puhtaalle ja kuivalle heinälle. Sunnuntai ja heinää tehdään mutta ollaankin Itävallassa. Pakkohan kuiva heinä on saada talteen vaikka sunnunatainakin.

Edessä tien tukkona maajussi eikä karavaanari, oli monen monta kertaa.

Itävaltalaista maalaismaisemaa puun alta katsottuna.

Yritin monta kertaa saada otettua asuntoauton ikkunasta kuvaa noista talojen ikkunoista kukkineen. Tässä nyt jonkunlainen ja parempi kuin tuolla aiemmin. 

Oli tarkoitus pysähtyä Bregenzissä mutta se ei ole aina asuntoautolla yksinkertaista. Ihmisiä oli valtavasti liikkellä ja rannat täynnä auringon palvojia.

Tässä taas syitä lisää miksi rakastan niin tätä uutta kotomaatani. :) 

Soleil