28.7.2013, KOTIKYLÄSSÄMME VILSKETTÄ

Sinulle muistokirjani en olekaan kertonut juuri kotikylästämme mitään. Se on sama asia kuin en kerro niistä kaikista rakkaimmista ja tärkeimmistänikään asioista tänne. On asioita jotka vain haluan pitää itselläni ja omana tietonani. Kuitenkin voisin vähän esitellä ja raottaa ovea kotikyläämme, missä karavaanarit Kisujensa kanssa asustavat ja mistä tutkimusretkiään tekevät . 

15.7.2012, Kotikylämme puun takaa katsottuna.

Koti pantiin pakettiin,

uuteen mukavaan paikkaan kannettiin. :)

 28.8.2012, Kotikylämme toiselta suunnalta.

Eilen illalla mietin mennyttä päivää, kotikyläämme ja sitä kun kaksi ja puolivuotta aiemmin astui tähän uuteen elämän vaiheeseen. Sitä mitä olin saanut kokea ensimmäisen kerran elämässäni ja sen olin saanut kokea täällä rakkaassa kotikylässäni, pyöräkilpailun seuraaminen paikan päällä. Kysyin mieheltäni, että onko sinulla tärkeämpää ja rakkaampaa paikkaa ollut aikaisemmin elämässäsi, kuin nyt tämä meidän kotikylämme? Toisaaltahan kysyin aivan turhaa, kun tiesin vastauksen, kysyin kuitenkin. Sain vastaukseksi, ettei ole ollut. Itse ajattelen myös noin. Ehkä se koti josta muutimme tänne oli hyvin rakas aikanaan mutta kun silloin kaksi ja puolivuotta sitten suljin sen oven viimeisen kerran kiinni, se olikin helppo hetki, niin kuin kirjoitin kaksivuotis-päivänä, en siitä ole ikävöinyt ja haikaillut. Uusi koti on tänne rakennettu rakkaudesta ja unelmista.

Naapurista voi ostaa tuoreita kananmunia.

Meidän kylässä on ihmisiä reilu kolme tuhatta. Kyläämme kuuluu myös kaksi muuta kylää, joissa on ihmisiä noin kuusi tuhatta. Nämä reilu yhdeksän tuhatta ihmistä asuvat noin 2500 hehtaarin alueella ja tuostakin alueesta suuri osa on peltoa ja puisto/metsä alueita joissa on ulkoilureittejä.

17.5.2012, Pyörätie kulkee kukkulalla peltojen välissä.

Täällä asutaan hyvin tiiviisti, lähellä toisia niin kuin kylissä Saksassa asutaan rykelmissä. Talot ovat omakotitaloja, kahden, kolmen tai neljän perheen taloja, rivitaloja ja pieniä kerrostaloja. Elämä on hyvin rauhallista ja leppoisaa kotikylässämme. Lapset ja nuoret eivät roiku kaduilla iltaisella metelöimässä. Lähes kaikki tervehtivät aina iloisesti toisiaan kaduilla vastaan tullessaan, lapsesta vaariin. Sen käsityksen täällä olen saanut, että kaikki antavat hyvin naapurilleen rauhan elää vaikkakin asutaan talojen nurkat melkein toisissaan kiinni. Senkin olen huomioinut, etteivät saksalaiset kurki ja kyylää toisten pihoja. Eivätkä katsele toisten ikkunoihin. Saksalainen ei ajattele niin mitähän se nyt tuo toinen ajattelee vaan elää omaa elämäänsä. Kotikylässämme on usein myös vanhoja perinnejuhlia. Tässä kuvat kahdesta sellaisesta.

10.2.2012, Karnevaalia-aika on alkamassa.
Tässä koko kylä kokoontunut vauvasta vaariin,
 nostamaan salkoa pystyyn mitä ihmeellisimmin huudoin ja tavoin.
 Osa ihmisistä oli pukeutunut hyvin erikoisiin karnevaaliasuihin.

17.5.2012 tässäkin isänpäivän juhlakulkue, orkesteri kulkee pitkin katuja.

Viikonlopuksi oli luvannut eteläiseen Saksaan jopa neljääkymmentä lämmintä. Ajattelimme jäädä kotiin jo vähän tuonkin takia mutta päällimmäisenä syynä olivat kotimme ja kotikylämme ohi ajavat noin tuhat pyöräilijää. Täytyyhän tuo nyt nähdä ja kyllä kannatti todellakin jäädä näkemään.

Sai taas kokea sellaista mitä ei ole ennen koettu. Se into ja riemu millä ihmiset kannustivat kilpailijoita, oli hyvin erikoista. Kaikille taputettiin ja hoputettiin, niin kuin ne olisivat parhaita tuttuja olleet. Pidettiin meteliä torvilla ja pilleillä. Huudettiin kannustavia sanoja, hyvin menee, jaksaa,.. Näytät tosi hyvältä. Kenenpä mieli ei kohenisi tuollaisesta, vaikka nousee yli 30 asteen helteessä ja 16 % mäkeä ylös kaikkensa antaneena niin kyllä siinä polkeminen näytti nopeutuvan. Hymyilevä ja kättänsä nostava kilpailija sai vielä enemmän katsojat huutamaan ja kannustamaan. Vastaavaa en ole koskaan aiemmin nähnyt. Millainenhan se olisi saksalainen jalkapallopeli?

Kisukin ihmetelle moista vilinää.


Tässä noustaa 16% nousua kotimäelle,..

ja portille.

Osa kadun varrella asuvista ihmisistä oli tuoleineen ja pöytineen syömässä kadun varrella. Yksi mies esiliina päällä kiirehti portailleen istumaan ja syömään. Oli muuten mukavan näköinen annos.

Pienet Cheerleader-tytöt juoksevat ja kannustavat portin läpi.

Täällä isommat Cheerleader-tytöt huutavat ja heiluttavat huiskiaan.

Portin toiselta puolen.

Kohta nousu loivenee mutta jatkuu vielä.

Kotikylämme kirkon pihalla oli livemusiikkia, ruoka- ja juomakojuja.

 lapsille pomppulinna ja

 tätejä jotka piirsi ja askarteli lasten kanssa, siis kirkon pihalla.

2.4.2012, Kotikylämme Luostari Kirkko on hyvin kaunis.

Kotikylämme historia alkaa 1100-luvulta. Tänne mäen päälle 530 metrin korkeuteen on jo 1200- luvulla perustettu iso luostari alue, josta sotien takia on vain vähän rakennuksia jäljellä. Tämä on osaa luostarin puutarhasta.

Näkymää kirkon puutarhasta alas.
Tässäpä oli pieni pala, rakkaasta kotikylästäni, muistokirjani. :)

Tällä lauantai-illan viihdeohjelman kappaleella toivotan hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Esiintymislava on oikeasti rakennettu tuolaiseksi ja aina teeman mukaan erinlaiseksi. Riemua tällä päivään!

Soleil