Mikähän se nyt onkaan myllertänyt niin sisälläni viime ajat,
joka on saa minut riehakkaaksi, iloiseksi ja jopa muistelevaksi? No, Joulu
jutut ovat alkaneet kyllä saapumaan kauppoihin, karkit ja muut, pikkuhiljaa
mutta ei se ole Joulu kuitenkaan vielä syyskuussa, joka saisi aikaan sisälläni
tämän myllerryksen.
Istun ja katselen seinältä valokuvaa rakkaista Lapsosista - siinä he kalliolla meren rannalla iloisesti hymyilevät ja toisiaan kaulasta
kiinni pitävät. On kesäkuu, vuosi 2000 ja olemme jossakin Välimeren helteessä,
emme kuitenkaan ensimmäistä kertaa. Tuo kuva tuo mieleen ihania ja mukavia
muistoja menneistä vuosista mutta jotakin erityisiäkin muistoja. Olemme
kuukautta aiemmin hankkineet ensimmäisen asuntoauton, siis meillä oli mökkiauto
mukanamme ja olimme neitsytmatkalla sillä.Se tuntui mukavalta ja hienoltakin,
kun taas Lapsoset meinasivat jossain vaiheessa, että Motellissa yöpyminen ja
valmiiseen aamupala pöytään istahtaminen olisi mukavampaa.
Mukava muistella ja katsella kuvaa - otan siitä muistot
mukaani ja lähden iloisin mielin matkalle. Tuota muistojen helminauhaa kyllä aina mukanani
kannan, suuren suurena aarteenani sydämessäni.
Karavaanarit ovat kulkeneet nämä vuodet ja nauttineet tästä
mukavasta harrastuksesta. Voisipa vaikka sanoa, että lähdemme meidän ”karavaanariuran”
13-vuotis matkallemme, nyt kahden Kisut mukanamme. Kisutkin jo tuntuvat
odottavan jotain. Tätä reissua tuonne jonnekin on myös me odotettu kovasti, jo
kaksi vuotta. Tunne on suurenmoinen, aivan kuin aikanaan Suomesta lähti Norjaan
tai keski-ja etelä Eurooppaan kuukauden kesälomalle, vatsassa polttelee ja
nipistelee. Vihdoin ja viimein kiireiltämme ehdimme tälle matkalle, Kesäloma pian alkakoon!
Tänään on KAUNIS PÄIVÄ ja IHANA
PÄIVÄ, turvallista matkaa vain meille!
Se on sitten muistikirjani,
See you!
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti