JALKAPALLOHUUMAA JA SAKSA-RANSKA PELI 4.7.2014

Bloggaaja jatkaa, omaan tyyliinsä.. :)

Jalkapallo ja tämä huuma täällä tuo mieleeni paljon mukavia muistoja vuosien takaa, joita aina kannan sydämessäni aarteina mukanani. Olemme aiemmin lomareissuillamme niiden Lapsosten kanssa, saaneet muutaman kerran kokea ja ihmetellä sitä, kun leirintäalueella olemme katsoneet kansainvälisen porukan mukana jalkapallon EM- ja MM-kisoja. Norjassa, Unkarissa ja Kroatiassa olemme kisojen aikaan ainakin olleet. Esim. 2.7.1998 olimme Unkarissa Balatonilla, kun Saksa ja Kroatia pelasi. Kroatia voitti. Taas 8.7 olimme Kroatiassa, kun kroatialaiset hävisivät ranskalaisille. Tämä on jäänyt erityisesti mieleeni, kun katselimme paikallisten kanssa katoksen alla meren rannalla televisiosta jalkapalloa. Samaan aikaan ukkonen paukkui voimalla ja vettä tuli taivaan täydeltä. Salamoi niin, että meri valaistui välillä valkoiseksi ja se näky kovassa myrskyssä oli vakuuttava, telkkarissakin virrat pätki välillä. Niin ihana muisto tämäkin.

Kisatunnelmaa kotikylässämme.

Täällä asuessa olemme kokeneet Euroopanmestaruuskisat aiemmin vuonna 2012. Ne eivät niin suurta hurmosta aikaan saaneet kuin mitä nyt tuntuvat nämä MM-kisat aikaan saavan. Jo Saksan jalkapallon pääsarja, bungesliiga, näkyy ja kuuluu täällä hyvin näkyvästi. Ihmiset näyttävät ketä he kannattavat, mm. pihoilla lipputangossa liehuu oman suosikkijoukkueen lippu tai se roikkuu ikkunasta tai parvekkeelta. Jopa leirintäalueilla näkee näitä suosikkiseuran lippuja aika usein. Pitäisköhän se meilläkin keltainen Dortmundin ja punainen Baijerin lippu hankkia?

Tämä huuma täällä alkoi jo pikkuhiljaa viikkoja ennen MM-kisojen alkua. Kauppoihin alkoi ilmaantumaan kaikkea kisakrääsää, mutta paljon enemmän sitten kaikenlaista erilaista Saksan kannustuskrääsää. On monenlaisia lippuja, hattuja, koruja (hius pidikkeitä, sormuksia, hiuslisäkkeitä, korviksia,..) ranne- ja pääpantoja, Saksan lipun värisiä värikyniä,.. sekä auton koristukseen myös monenlaista tilpehööriä. On ihan tuttu näky, että autossa on useampi ikkunan rakoon kiinnitettävä lippu, peileissä Saksan lippuhuput, konepelti vuorattu isolla lipulla ja lisäksi muuta pientä krääsää. Tämä kisahuuma ja kaikki värikäs koristelu alkoi selvästi näkymään jo viikko ennen kisoja. Me laitoimme Saksan lipun parvekkeelle hulmuamaan vasta ensimmäisenä kisapäivänä. Saksan liput eivät ole olleet ainoita lippuja joita täällä on näkyvästi liehunut, on ollut Sveitsin, Italian, Kroatian, Ranskan ja joku minun silmään ihan outokin lippu. Autoissa on myös näkynyt eri lippuyhdistelmiä, Saksan ja jonkun toisen maan lippu.

Kisatunnelmaa kotikylässämme.

Tv:ssäkin tuo kisahuuma on tullut voimakkaasti esille, on aamulähetyksen studio ja merenrantastudio koristeltu jalkapalloaiheilla ja aiheesta on jos minkälaista juttua kehitelty. Kauppojen, kampaamoiden ja pankkien ikkunoissa jalkapalloaihe on esillä, kaikkialla. Jopa meidän kotikylän leipäkaupan ikkunat on eri maiden lipuin koristeltu ja muulla Saksa-krääsällä.

Tähän MM-huumaan kuuluu niin kuin aiemmin Euroopan-mestaruuskisoissa, että saksalaisissa kaupungeissa keskustoissa pystytetään isoja tv-tauluja pitkin kaupunkia, ei vaan ravintoloihin, vaan keskusaukioille ja puistoihin. Esim. Berliinissä yhdellä aukiolla on jopa 100 tuhatta katsojaa. Jossakin iso urheilustadioni täynnä ihmisiä ja kentälle katsojat ovat saaneet tuoda oman sohvansa paikan päälle ja niitä säilytetään siellä kisojen ajan. Hulppeata! Tv:stä näin, paikkakunta meni ohi, kun joen keskellä oli iso tv-taulu ja joen kummallakin puolella suuret katsomot. Minä tiedän vielä tästä  kaikesta huumasta vain vähän mutta eikös olekin mukavaa tämä saksalainen jalkapallohulluus?

Niin upea kokemus oli bungesliigan ensimmäinen peli koettuna paikanpäällä, että minua alkoi kiinnostaa millaista olisi mennä katsomaan Saksan peli jonkun kaupungin keskustaan, utelias ja kokemuksen haluinen kun olen. Jos peli olisi alkanut kymmeneltä, emme olisi menneet. Mieheni Saksa huivi kaulassaan mekin menimme kaupungin keskustaan. Tähän keskustan aukiolle oli 3,5 euron pääsymaksu. Mitä ihmettä siellä synnyinmaassani purnataan, kun ei saa viedä mitään juomaa mukana johonkin musiikkitapahtumaan. Täällä oli 30 asteen helle ja mukanani käsilaukussani oli aukaisematon kivennäisvesipullo. Niin minulta se ilo vietiin portilla laukkutarkastuksessa, ei sallittu, ja tarkastaja viskasi pullon roskiin. Jos sääntö on ettei mitään saa viedä, niin se on sama kaikille ja hyvä niin. Pulinat pois sieltä synnyinmaastanikin. 

Hyvissä ajoin olimme paikan päällä. Alku ajatuksemme oli, että onkohan karavaanarit eksyneet nyt väärään paikaan, kun vaan nuoria oli, mutta onneksi kuitenkin sitten tuli perheitä pienten lasten kanssa ja monen ikäistä porukkaa. Kuitenkin enemmistönä oli nuoret miehet. Paikalla oli Ranskan joukkueen kannattajiakin.

Peli alkoi teknisten ongelmien kanssa. 30 neliön näytölle ei saatu kuvaa näkyviin. Kuvattiin ipadin näyttöä ja se kuva näkyi tv-taululle, kun kansallislauluja laulettiin. Surkeaa! Tv-kuva saatiin näkyviin juuri ennen pelin alkuvihellystä, mutta ääni ongelmat jatkuivat. Selostus tuli noin viisi minuuttia jäljessä. Ihmiset eivät oikein tykänneet, kovasti vihelsivät välillä. Juuri ennen Saksan ensimmäistä maalia ja ainoaksi jäänyttä, alkoi paikallinen juontaja selostaa pelin päälle ja se sai aikaa kovan vihellyskonsertin ja siinä samassa tuli sitten maali ja vihellys muuttui riemun huudoiksi ja lauluiksi. Upean hienoa! Toisenkin kerran, kansa muutamatuhatpäinen, sai riemuita, kun tuo maali selostus tuli myöhässä. Me olimme kyllä vähän pettyneitä, näiden teknisten ongelmien takia.

Erätauolla monet lähti pois ja ilmeisesti kaupungin muiden parempien näyttöjen eteen. Katselin ja ihmettelin taas tätä kansaa, ihailin. Miten nuoret keskenään juttelevat. Olen usein sanonut sitä, että on suuri ilo katsella saksalaisten keskustelutaitoja. Siihen täällä panostetaan kuulemma jo 3-vuotiaasta lähtien ja se näkyy. Sitäkin ihmettelin taas, ettei mitään järjestysongelmia ollut, vaan kaikki fiksun rauhallisesti käyttäytyviä. Jotkut kävivät hakemassa oluen mutta enempi oli niitä jotka eivät juoneet mitään tai joivat limukkaa tai kivennäisvettä. Ja tämmöiset tilaisuudet ovat perhe juttuja ja mikseivät olisi, kun kaikki sujuu normaalisti.

Toinen puoliaika alkoi ja tekniset ongelmat olivat sitten takanapäin. Kuva ja ääni tulivat livenä yhtä aikaa ja lähetys tutulta tv:n kanavalta. Suurenmoista! Ei enää harmittanut, vaan mukava kokemushan tämä oli siinä kuunnella muidenkin eläytymisääniä peliin kuin kotisohvalla vain mieheni.

Pieniä tunnelma pätkiä.



Tunnelmia lisäajalta, kun Ranska meinasi tehdä maalin ja loppu riemusta.

 

Voiton myötä ihmiset riemuitsivat, halasivat toisiaan ja tanssivat.  Kaupungilla oli valtavasti ihmisiä. Parkkihallissa vasta riemulta havaitsi, että lähtevät autot soittivat summereita ja ikkunoista heiluttivat lippuja ja parkkihallin ulkopuolelta kuului myös kovat töötöttelyt. Onneksemme emme ajaneet toista katua joka lehtikuvien mukaan on ollut aivan täynnä ihmisiä ja siinä etenemin autolla varmasti hidasta. Meidänkin reitillä autot juhli, liput heilui ikkunoista. Kadun varrella olevat ihmiset iloitsi ja riemuitsi ja se sai autot lisää vaan soittamaan äänitorvia. Niin innostui miehenikin ja me täällä uudessa kotimaassa mentiin paikallisten tavoin töötötellen, liput vaan puuttui. Tämä juhla ei ollut vaan nuorten hurjastelua, vaan kaduilla kulki perheet pienten lasten kanssa liput käsissä ja muuten koristeltuina. Vieressämme auto, jossa noin 5-7-vuotiaat lapset heiluttivat avonaisesta ikkunasta lippujaan. Aika huimaa oli olla mukana näin tässä kaikessa. Koko reissumme parhaita hetkiä juuri tämä, autolla kaupungista poistuminen.

Kuvani kaupungilta ja autosta vauhdista kaikki niin epäselviä.

ONNEA MAAJOUKKUE, onnea Saksa ja onnea jokainen saksalainen! 
Kiitos kaikille, taas tämän jälkeen rakastan maatanne enemmän.

Saa nähdä kuinka tämä huuma täällä seuraavina päivinä kasvaa ja kuinka käy sitten jos Saksa tiistai-iltana voittaa Brasilian? Onnea ja menestystä toivon paljon tiistain peliin.

Soleil