keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

MIETINTÄÄ OLENKO BLOGGAAJA?


Bloggaaja? Minäkö? Tuollainen ajatus saa hymyn huulilleni. Minä en osaa kirjoittaa, kun aivan rehellinen olen itselleni. En ole edes lukiota käynyt, en siis tiedä miten rakentuu ja millainen on hyvä kirjoitus. Kirjoitan vaan ja ihan siinä järjestyksessä, kun mieleeni asioita tulee. Minulla on lukihäiriö, jota yritettiin ala-asteikäisenä korjata. Sitä en tiedä saatiinko sillä mitään hyvää aikaiseksi. Kirjoituksiini tulee valtavasti kirjoitusvirheitä, jää kirjaimia pois tai niitä tulee liikaa tai a ja ä menevät sekaisin. Voi olla, että monta kertaa tarkasti tarkastan kirjoitukseni ja olen oikein tyytyväinen, kun en siitä enää mitään virhettä löytänyt. Totuus on sitten toinen, että siitä löytyy virheitä. Pelastukseni tässä asiassa on Word-tekstinkirjoitusohjelma.


Tämä asia on niin aitoa minua, että kaikesta huolimatta rakastan kirjoittaa omaan tyyliini. Jos vertaan itseäni noihin hyviin blogi-kirjoittajiin. He kirjoittavat hyvää asiatekstiä ja minun tapani on kirjoittaa vähän lapsellisen höpsösti. Joskus jopa olen kysynyt mieheltäni, että lukisitko sinä tällaista naisen kirjoittamaa. Ei kuulemma lukisi, hän on rakkaudella sanonut. Minun mottoni on,.. Tahdon olla minä. En sinä, en hän. Ja tehdä asioita omalla tavallaan ja itseni näköisesti, muutenhan se ei olisi minua. Sillehän on aivan sama haluaako ja kehtaako näitä kukaan muu lukea. Mukava se on jos joku minun lisäksi saa iloa, jotakin tietoa näistä höpötyksistäni ja pääsee nojatuolimatkalle. Niin kuin minäkin usein lentelen ympäri maailmaa.


Olen elämän aikana lukenut paljon matkusteluun liittyviä juttuja. Netin tulemisen myötä matkustustarinat ovat minulle olleet aina hyvin mieluista luettavaa, aarteita, joita aivan haluaa aina vaan ahmia lisää. Jokainen tarina on suuri ilo ja rikkaus lukea, löytöretki maailmalle. Kiitos, kaikista niistä! :)


Nettihän on täynnä jos minkälaista blogia ja kaikki ovat yhtä arvokkaita kirjoittajalleen. Luen blogeja tällä hetkellä laidasta laitaan, niin sisustuksesta, muodista, puutarhanhoidosta, ulkosuomalaisten, maailmanmatkaajien kuin fitnesharrastajienkin. Luen ihan niitä Suomen suositumpiakin joilla on valtavasti lukijoita ja ovat kärkisijoilla kuumuus- ja lukijalistoilla.

Blogeista on tullut mainostajien sivuja myös. Suomen suosituimmat bloggaajat saavat vaatteita, syötävää, kosmetiikkaa, puhelimia ja tietokoneita ja yms. lahjaksi, kun sitten tekevät juttuja sivuilleen. Bloggaajille järjestetään monenlaisia tapahtumia missä yhteistyökumppanit tarjoavat heille syömistä ja juomista sekä tuote-esitepakkauksia. Tietysti sillä ajatuksella, että he myös blogeissaan mainostavat niitä. Tämähän on uusi loistava tapa mainostaa ja kohdata kiinnostuneet kohderyhmät. Muutamat kuulemma aivan elättävät bloggaamisella itsensä ja se on hieno asia jos noin pitkälle päässyt ja suosituksi.

Joskus olen ajatellut, että melkoista etelä-ja keski Euroopan mainostamista ja markkinointijuttua minäkin tässä teen, muttei minulle tule yhtään ilmaislippua mihinkään saatikka mitään karavaanaritavaraa, jota voisin kokeilla ja käyttää, ole tullut. Mielelläni niitä vastaan ottaisin ja juttua sitten niistä tekisin. No tuskin siitä mitään hyötyä olisi, eikä suurta lomailijaryntäystä tänne Suomesta tulisi.


Omaksi iloksihan minä näitä teen, meille, nämä reissut ovat niin mukava jotenkin näin muistiin laittaa. Se on sitten lisää ihmettä ja positiivisuutta, kun teitä lukijoita täällä käy, kun juttuni näyttävät joitakin kiinnostavan. Olkaas hyvät vain!


Teidän ihanien takia olen alkanut miettimään, että mitä te haluaisitte lukea matkailusta? Onko kuvia liikaa? Linkkejä laitan leirintäalueista, nähtävyyspaikoista ja muusta kirjoituksen joukkoon, josta voi sitten käydä lisää katsomassa, jos on paikasta enemmän kiinnostunut. Onko niistä kellekään ollut mitään hyötyä?


Tänne en laita kuvia meistä, en kodista, en autosta. Ainoastaan karvaiset-Karvaanarit näkyvät. Tylsähän tämä on näin, kun ei ole eri vaatteet päällä ja poseerauskuvia meistä, niin kuin suuressa osassa blogeja on. Jokainen tekee omalla tyylillään. Tänne en myöskään laita yleensä hintoja, jokainen ne löytää leirintäalueen ja nähtävyyspaikan sivuilta. Tänne en myöskään laita mitä on ostettu tai jätetty ostamatta. Tänne en myöskään yleensä laita kuvia, mitä syömme ja mitä grillaamme mökkiautomme edessä, vaikka nuokin kuuluvat reissuihimme. Viime lauantaina kävimme syömässä ruotsalaiset lihapullat perunamuusilla kera puolukkahillon kaupunkireissullamme. Muusikin on saksalaistakin ruokaa ja puolukkahilloakin kaupasta löytyy. Maailmalla reissatessa paikallinen ruoka on yksi suuri elämys tutustua ja tuntea, paikallista kulttuuria ja elämää enemmän. Miten se vanha sanonta menikään, tie sydämeen menee vatsan kautta. Pitääköhän minun joskus tehdä postaus Baijerin herkuista joita kotonakin syömme? Jotenkin haluan tällä kaikella rajata yksityisyyttämme, etten maailmalle kaikkea kerro. Sen niin helposti voisin puheliaana tehdä.


Mietintään olenko minä bloggaaja? Tämä tällaisten juttujen tekeminen on minulle vielä harjoittelua, mutta hyvin mukavaa sellaista. Oman aikansa tämä kaikki vie mutta tässä samalla tulee käytyä ottamani kuvat läpi. Kuvista vain pienen osan julkaisen täällä. Tästä kyllä voisi jo puhua pienenä harrastuksena, tämä bloggaaminen jo taitaa minulle olla.


Jalkapallo on nyt vaan kovasti mielissämme ja lippu heiluu parvekkeella. Saa nähdä kuinka perjantaina käy?

Tämmöisiä ajatuksia tänään, vähän välillä muutakin kuin matkajuttuja.

Mukavaa kesäpäivää kaikille! :)

Soleil


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

JUP, blogimaailma on juuri siitä kiva, että jokainen ihan vapaasti taaplaa tyylillään. Hyvä näin. Sinulla on kyllä niiiin upeet kuvat että voisit kyllä markkinoidakin enemmän tätä blogiasi.
-Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

Soleil kirjoitti...

Niin ja erilaisuus on suuri rikkaus. :)

Miten markkinoida? Kyllä minä tätä olen jossakin, missä kirjoittelen, markkinoinutkin. Kävijöitä täällä käy ihan mukavasti, lähes tuhat päivässä ennätys on mutta he ovat kovin hiljaisia. Yleensä blogeissa käydään keskusteluja aika paljon, niitä kymmeniä mitä minäkin luen mutta onko se niin, että nuoret keskustelevat enemmän.

Anonyymi kirjoitti...

Minä vasta äskettäin löysin blogisi. Aivan ihania kuvia, kiitos niistä. Kyllä nojatuolimatka onnistuu hyvin. Haaveissa itselläkin joskus patikkamatka alpeilla. Jos haluat sponsoreita, niin tulee mieleen ko maiden matkailunedistämistoimistot ja sitten kunkin kylän tai alueen vastaavat toimistot tai viranomaiset. Kenen vastuulla missäkin on turistien houkuttelu alueelle.

Soleil kirjoitti...

Mukava, kun löysit blogini. Mukavia nojatuolimatkoja sinulle! :)

Haaveita pitää olla ja osa niistä on tarkoitettu toteutettaviksi. Toivon, että haaveesi patikkamatkasta Alpeille toteutuu! :)

Tuo oli aivan höpsö ajatukseni, en mistään sponsoreista oikeasti haaveile. Ne ovat niiden hyvien blogi kirjoittajien ja Suomen suosituimpien blogien juttuja. He ovat sellaiset ansainneet työllään ja suosiollaan.