4.10 2014: SATUMAINEN RUSKARETKI VUORILLA KANJONIN UUMENIEN LÄPI HÖLLENTALANGERHÜTTELLE

Niin kauniita ajatuksia, kuin omiani, mutta joku muu on ne kauniisti osannut kirjoittaa.

Jokainen päivä on uusi seikkailu,

aika kokeilla siipiään

ja ottaa vastaan uudet haasteet,

jotka johtavat yhä suurempiin asioihin...

Sillä jokainen päivä on kuin lahja,

lupaus, joka on annettu sinulle.

Jos elät päiväsi rikkaasti,

täysin rinnoin, niin

jokainen vuosi on edellistä onnellisempi.

- tuntematon-

Hei, tämä elämä on lystikkään mukavaa!

Tuhannet kynttilät voidaan sytyttää yhdestä, 

eikä tuon kynttilän elämä siitä lyhene. 

Onnellisuus ei koskaan vähene siitä, 

että se jaetaan.

-S.J. Lec-

Täällä laaksossa on ainakin kaksi eri kanjonia, Partnachklamm ja Höllentalklamm, joissa kummassakaan emme ole ehtineet aiemmin käymään. Nyt sitten päätimme mennä kurkkaamaan miltä näyttää Höllentalklammin uumenissa. Sitä en tiedä kumpi on kauniimpi tai mahtavampi. Edellisenä päivänä katselimme tämän ruskaretken kääntöpaikkaa tästä vinkkelistä, Höllentalangerhütteä, Zugspitzen huipulta.

Tämä Hammersbachista Höllentalangerhüttelle on alkureitti kiipeilypolulle Zugspitzen huipulle. Tietoni mukaan suosituin reitti mitä Saksan puolelta kuljetaan.

Google antaa reitin pituudeksi 5.5km mutta tämä oikea reittikartta 6.12km.
Tämä reittikartta taas vähän vähemmän.

Lähtöpaikasta Hammersbachista 761 metrin korkeudelta lähdimme kävelemään metsäreittiä. Matkaa oli vajaat kolme kilometriä ja saavuttiin Klammeingangshüttelle 1047metrin korkeuteen, Höllentalklammin alkuportille. Kanjoni on noin kilometrin pituinen. Nousee kanjonin reunamilla sekä kallion sisässä 1165 metriin tuolla matkalla.

Kuvaaminen minulla harjoittelijalla tällä retkellä oli hankalaa. Polulla aurinko paistoi edestäpäin, kanjonissa ylhäällä oli valoisaa, kun taas alhaalla kapeassa kanjonissa hämärää ja tippuva vesi.

Hammersbach-joki virtaa alhaalla kohisten, paikoin jopa 150 metriä korkeiden kapeiden kallioiden välissä. Ylhäältä seinämiltä virtaa korkeita pieniä putouksia, jopa tunneleissa tippuu paikoitellen vettä. Kanjonia ei voi kastumatta läpi kävellä. Jopa kameranikin kastui ja osalla matkaa ei voinut kuvia edes ottaa. Tämä kuva kertoo jotakin. Märimmät kohdat pystyi ohittamaan tunnelin kautta. Portaita tällä kilometrin matkalla oli muutama, ainakin tuhat :)

Tässä näkymiä Höllentalangerhüttelta 1387 metrin korkeudesta ylös Zugspitzen huipulle. Tuolla ympyrän seutuvilla istuskeltiin edellisenä päivänä. Tästä on korkeusnousua ylös vielä 1600 metriä ja kävelymatkaa kuutisen tuntia. Paikoin kiipeilypolku menee pystysuorassa kalliossa jossa kävellään vain rautatikkujen päällä. Tuohon ei kuntoni ja rohkeuteni vielä ainakaan riitä.

Mielestäni tämä on eräänlainen satumaa, kanjoni ja vuoret kauniissa ruskassa. Tippuva vesi auringon säteessä, kuin tippuvat timantit vuorilta.

Ehdottomasti kaunein kanjoni jonka olen nähnyt.

Näissä sävelissä nautin tästä matkasta yhä uudelleen ja uudelleen,
Paikka ilman pelkoa - A Place Without Fear. Tästä mie niin tykkään.

Tämä päivä oli täynnä aurinkoa, iloa, riemua, nauttimista, positiivisuutta ja kiitollisuutta.

4.10 2014: SATUMAINEN RUSKARETKI VUORILLA KANJONIN UUMENIEN LÄPI HÖLLENTALANGERHÜTTELLE

Kuvan laatua voi parantaa tuosta oikealta asetukset nappulasta.

Tällaisten viikonloppukokemusten jälkeen, olen taas entistä ihastuneempi uuteen kotimaahani.
Tältä maalta olen niin paljon saanut uusia elämyksiä, joita en ole edes tiennyt olevan tai ne olisi jäänyt muuten kokematta. Jotenkin tämä maa kauneudellaan, upea ja puhdas luonto, saa minut nauttimaan enemmän elämästä.

Minulla on tapana sanoa, että jos olisin eilen kuollut en olisi saanut tätäkään kokea tai
jos huomenna kuolen olen taas tämän kokemuksen rikkaampi.

Onnistuminen tarkoittaa sitä, että täytät omat
unelmasi, laulat omia laulujasi, tanssit omia
tanssejasi, luot asioita omalla sydämelläsi ja
nautit täysin siitä matkasta, ja luotat siihen,
että tapahtuipa mitä tahansa, se on OK.
-Elana Lindquist-

Kiitos!

Soleil