Olen pahoillani teidän jutuistani kiinnostuneiden ja
viestejä jättäneiden Anonyymien puolesta, Alppeihin rakastuneiden. Enää tänne sivuilleni ei anonyyminä
voi viestiä jättää, ainoastaan rekisteröityneet.
Vaikka ihminen eläisi satavuotiaaksi, hänen voi sanoa
kuolleen nuorena, ellei hän elämänsä aikana ole
kyennyt toteuttamaan suurimpia haaveitaan.
-Songshu-
Luen kymmeniä blogeja, laidasta laitaan erilaisia, niissä
olen törmännyt tähän asiaan jo monet kerrat. Lukenut muutaman bloggaajan tympääntyneen kirjoituksen tästä aiheesta. Eli tämä ei mikään yllätys ollut. Kuinka joku on jopa kirjoittelun
lopettanut ilkeiden ihmisten takia. Yleensä juuri positiiviset bloggaajat tätä osakseen saavat. Miksi, siihen on monia syitä ja niistä asioista en kirjoittele nyt. Niin minäkin jouduin tuon nyt kohtaamaan, jonkun omaan eläämäänsä kyllästyneen mielipiteen. Joka haluaa levittää ympärilleen negaiivisuutta. Olin varautunut tähän ja päättänyt jo aiemmin, että ensimmäisen
tultua julkaisen sen ja laitan sivuni näin, etteivät anonyymit huutele nurkan
takaa enää.
Kopio anonyymin viestistä:
Kopio anonyymin viestistä:
"Eipä sinunkaan plokista jäänyt oikein mitään muuta
mieleeni kun että häpeät suomalaisuustaustaasi. Ehkä mekin vielä joskus opimme
käyttäytymään kuten saksalaiset. Minkähänlainen käsitys on sitten herraskansa
saksalaisista suomalaisten keskuudessa täällä entisessä kotimaassasi ? Esim.
röyhkeitä etuilijoita ? maailman omistajia ? -kenties ehkä jotakin muuta?"
Ei kaikkien tarvitse tykätä vuorista tai meidän tavasta elää. Jokainenhan tekee elämästään itselleen parhaan elää. Eikä tarvitse tykätä ja jäädä mieleen, minä en haluakaan jäädä kaikkien mieliin. Silloin voi ohittaa ja jättää lukematta, pysyä poissa. Tiedän, että jotkut tykkää minusta ja minun tarinoista. Täällä on päiväkävijäennätys lähes tuhat kävijää, nytkin tällä hetkellä lähemmäs sata. Välttämättä näistä ei tarvitse kenenkään tykätäkään, ei se vie minulta mitään pois.
Itse olen elämän ajan ahmien lukenut matkatarinoita ja luen nytkin, pieni osa niistä blogeista joita luen näkyy vain lukulistallani. Ne ovat olleet minulle ja ovat edelleen suuria aarteita. Niiden mukana saan lennellä ympäri maailmaa nojatuolimatkalla ja tutustua elämään eri maailman kulmilla. Kiitos niistä! Suurella ilolla haluan antaa pientä omaa tarinaa julkisuuteen. Jakaminenkaan ei vähennä yhtään onnellisuutani.
Tuhannet
kynttilät voidaan sytyttää yhdestä,
eikä tuon
kynttilän elämä siitä lyhene.
Onnellisuus
ei koskaan vähene siitä,
että se
jaetaan.
-S.J. Lec-
Minä rakastan kulkea pokkarikamera kaulalla ja räpsiä kuvia kulkiessani. Tämä blogi on vallan mainio paikka laittaa matkoistani jotakin pientä muistiin. Aivan eri asia on tulla itse tänne katselemaan, kun mennä tietokoneen kansioihin niiden kymmenien tuhansien kuvien joukkoon. Täällä ei näy läheskään jokainen reissumme, jotakin kerron vain.
Rakastan kirjoittaa, mutta se on vaikeaa lukihäiriöni takia. Jos osaisin kirjoittaa, niin mulla olisi monta kirjan aihetta. Minulle kuvat musiikin kanssa kertovat paljon enemmän, kuin kirjoitus juuri tuosta syystä.
Kiitos Mieheni, sinä oikoluet ja lisäät tänne puuttuvat kirjaimet, olet aarteeni, kun jelpit sen verran minua!
Ole erityisen kiinnostunut tästä hetkestä,
sillä siinähän sinä vietät koko elämäsi.
-Jussi-
Kiitos Mieheni, sinä oikoluet ja lisäät tänne puuttuvat kirjaimet, olet aarteeni, kun jelpit sen verran minua!
Ole erityisen kiinnostunut tästä hetkestä,
sillä siinähän sinä vietät koko elämäsi.
-Jussi-
Tästä minun onkin pitänyt kirjoittaa. Eilen oli suuri päivä elämämme helminauhassa, 11.10. Olimme neljä vuotta sitten Lapin reissulla, aivan samalla karavaanari porukalla, yhdeksän tunturin kierroksella. Meillä oli ajatuksissamme paljon toivoa ja olimme syvällä sisimmässämme jättämässä Lapille jäähyväisiä. 11.10 saimme viestin, jolla kuljimme kohti lähemmäs pitkäaikaista unelmaa ja haavetta.
Minä tiedän miksi olen itse jo lapsena haaveilut vuorista ja ulkomailla asumisesta, se toi jo silloin paljon positiivisuutta. Kun sitten 11-vuotiaana ensi kerran Norjan vuoret näin, niihin ihastuin. Tätini asui Norjassa, hänellä oli kaksi pyörtiäistä päässänsä. Niin oli minullakin. Sen sanottiin tietävän sitä, että asuu kahdessa maassa. Voi, miten onnellinen olinkaan tuosta.
On helppoa olla samaa mieltä,
on helppoa olla mieletön,
vaan enemmän löytää,
kun poikkeaa tieltä
ja oikaisee läpi metsikön.
-Juice Leskinen-
On helppoa olla samaa mieltä,
on helppoa olla mieletön,
vaan enemmän löytää,
kun poikkeaa tieltä
ja oikaisee läpi metsikön.
-Juice Leskinen-
Haave vain kasvoi ajatuksissani ja myöhemmin matkoillamme. Avoimena ihmisenä puhuin myös usein ihmisille tästä haaveesta, joka minut tuntee se ei voinut tulla kenellekään yllätyksenä, että haaveilimme elämästä ulkomailla. Tietysti puheliaisuuteni takia saatettiin ajatella, että antaa puhua tuon höpöttäjän.
Niin, 11.10.2010, tuohon oljenkorteen tartuttiin 110% lasissa. Reilun kuukauden päästä meillä oli jo koti tiedossa saksalaisessa vanhassakaupungissa. On vieläkin päiviä, jolloin puristan poskea ja kysyn itseltäni, että onko tämä totta. Onko totta, että siitä ylivilkkaan pikkutytön unelmasta tuli totta. Totta tämä on. Ensikertaa elämässä on tunne meillä molemmilla, että olemme kotona. Paikassa missä olisi pitänyt olla jo paljon aiemmin mutta iloitsemme täysin rinnoin siitä, että saamme nyt täällä elää, monesta eri syystä. On löytynyt meille se maailman rakkain paikka ja kotikylä.
Tuohon anonyymin viestiin palaan, hänellä saa olla mielipiteensä, mutta hän ei saa sanoa täysin väärää mielipidettä minusta, ETTÄ MINÄ HÄPEÄISIN. Minä en häpeä suomalaisuuttani. Se näkyy meistä joka päivä ja joka hetki, että suomalaisia olemme. Jopa meidän polkupyöristämme se näkyy. Se tulee matkailuun liittyen esille, jopa aika usein puheeksi leirintäalueelle ilmottautuessamme. Puhumme isosti ääneen suomea, emmekä supisten ettei erilaisuuttamme huomattaisi. Suomalainen olen aina ja nyt ulkosuomalainen. Minä olen myös nähnyt niitä ulkosuomalaisia jotka eivät viihdy, me emme kuulu heihin.
Minä tiedän millaista on elämä synnyinmaassani. Tiedän myös muunlaisesta elämästä ja saan omana elämäntarinanani kertoa myös siitä miltä tuntuu löytää koti reilu 40-vuotiaana ja rakastua aina vaan enemmän uuteen kotimaahani. Minun ei tarvitse sitä iloa sisälläni pitää. Jos joku ei siitä halua kuulla, niin poistuu paikalta. Tämä uusi elämänjakso on minulle monen asian johdosta suurta.
Jos jäät
odottamaan sitä täydellistä hetkeä,
jolloin kaikki on vaaratonta ja varmaa, saat ehkä
odottaa turhaan. Vuoret jäävät kiipeämättä ja
kilpailut voittamatta tai kestävä onni saavuttamatta.
-Maurice Chevalier-
jolloin kaikki on vaaratonta ja varmaa, saat ehkä
odottaa turhaan. Vuoret jäävät kiipeämättä ja
kilpailut voittamatta tai kestävä onni saavuttamatta.
-Maurice Chevalier-
Kun olemme 1987 vuodesta asti matkailleet, olemme aina halunneet ahmia aivan uutta ja erilaista matkoillamme, täysin rinnoin, mitkä ovat olleet elämän suuria rikkauksia. Me emme ole niitä matkailijoita jotka kuljettavat mukanaan omaa kahvimerkkiä tai muuta ruokaa. Alussa salmiakkia, mutta nyt on löytynyt hyvää saksalaistakin. Ruokakin on uusi elämys joka maassa. Muuttomme varmistuttua, kahvit ostettiin Lidlista ja nyt Suomessa käydessä se entisen makuinen kahvi maistuu laihalle. Me olemme alusta asti katsoneet vain saksalaista televisiota. Alkoholijuomiin emme ole tutustuneet täälläkään, kun se ei ole koskaan elämääni kuulunut.
Totuutta on myös se, emme myös ikävöi Suomessa mitään paikkaa, vaan joitakin ihmisiä. Me emme ole myöskään haikailemassa sinne takaisin muuttamista vaan olemme tulleet tänne jäädäksemme.
Kuka nyt kotoa mihinkään lähtee. :)
Minä olen myös saanut kohdata asioita, mitä olen Suomessa asuessani kuullut totuudeksi, mutta nyt täällä eläessäni huomannut niiden olevan toisin. Esim. missään en ole nähnyt niin puhtaita järvien vesiä, en niin paljon naavaa ja käpyjä puissa on kuin täällä.
Jokainen
päivä on uusi seikkailu,
aika
kokeilla siipiään
ja
ottaa vastaan uudet haasteet,
jotka
johtavat yhä suurempiin asioihin...
Sillä
jokainen päivä on kuin lahja,
lupaus,
joka on annettu sinulle.
Jos
elät päiväsi rikkaasti,
täysin
rinnoin, niin
jokainen
vuosi on edellistä onnellisempi.
-
tuntematon-
En ikinä unohda, kun tuntematon naapurimme sanoi pian meidän tänne muutettua, että nauttikaa elämästä. Me olemme hänen kehotustaan totelleet ja nautitaan päivä päivältä enemmän.
Minä kun olen avoimesti kertonut tästä pitkään toivotusta uudesta elämänjaksosta ja kotimaastani, minua on pilkattu ja saksalaiset haukuttu, useasti. Jopa niin lapsellisella tavalla, kuin nostamalla esiin historiaa, mikä ei ole kenenkään täällä nyt elävien syytä. Tuo saa minulla karvat pystyyn. Kuinka ihmiset voivat olla niin ajattelemattomia ja tietämättömiä. Miksi ne liitetään siihen asiaan, jos minä kerron tykkääväni täällä asua.
On virhe
ajatella, että on jo myöhäistä muuttaa
vanhoja huonoksi osoittautuneita tapoja ja
tottumuksia. Jos napsautat huoneeseen valon
päälle, ei ole väliä sillä kuinka kauan huoneessa
on ollut pimeää. Valo valaisee joka tapauksessa.
-Vernon Howard-
vanhoja huonoksi osoittautuneita tapoja ja
tottumuksia. Jos napsautat huoneeseen valon
päälle, ei ole väliä sillä kuinka kauan huoneessa
on ollut pimeää. Valo valaisee joka tapauksessa.
-Vernon Howard-
Minulla on aivan toinen kuva tämän maan ihmisistä. Niitä asioita en nyt tällä kerralla ala läpi käymään. Minullakin on paljon opittavaa. Täällä on mukava elää ja asua, mukavassa ilmapiirissä. Tämä maa on antanut myös niin paljon iloa, positiivisuutta ja elämyksiä. Ne vuoret ovat tuossa niin lähellä. KIITOS!
Tuo anonyymin väärä väite, ei saa minua nauttimaan elämästä vähemmän. Minä osaan kääntää negatiiviset asiat voimavaraksi ja nautin elämästä vaan enemmän.
Minun on lupa kertoa omaa tarinaani, tässäpä nyt taas jotakin, mitä halusin muistiin tänään kirjoittaa.
Tässä maailmassa ei positiivisia asioita ja tarinoita ole liikaa.
Meistä tulee sellaisia mitä ja miten ajattelemme.
Jokainen valinta siirtää meitä lähemmäs tai kauemmas.
Mihin sinun valintasi ovat viemässä elämääsi?
Mitä päätöksesi osoittavat: mille asioille elämässä
olet sanomassa kyllä tai ei?
-Eric Allenbaugh-
Mihin sinun valintasi ovat viemässä elämääsi?
Mitä päätöksesi osoittavat: mille asioille elämässä
olet sanomassa kyllä tai ei?
-Eric Allenbaugh-
Paljon positiivisia ja ihania asioita, toivon jokaiselle jokaiseen
päivään! :)
Soleil
12 kommenttia:
Mua lähinnä hävettää just tuollaiset suomalaiset, jotka anomyymisti tuollaisia kommentteja jättää. Ulkosuomalaisuushan juuri korostaa sitä suomalaisuutta meissä, kun me (ylpeänä) erotumme paikallisista joka tapauksessa. Mutta juuri tuollaiset kommentoijat saavat miettimään, että jos se suomalaisuus on tuollaista puun takaa haukkumista niin kannattaako siitä olla edes niin ylpeä kuin me normaalisti olemme. Ja oikein naurattaa, että näine loputtominen huikeine kuvineen ja tarinoineen jollekin voi jäädä tästä blogista päällimäisenä mieleen joku muu kuin matkustelu ja huikeat maisemat jne.
Olen saanut kehuja blogistani, että joku tykkää, niin jonkun elämäänsä kyllästyneen piti tulla huutelemaan tuo sama tarina tännekin, jonka olen jossakin kuulut aiemmin jo usean kerran.
Ne ihanat ihmiset jota ympärillämme täällä tapamme, jotka hymyilee, tervehtivät silmiin katsoen, jotka kaupassa vähän hipaisten ovat heti anteeksi sanomassa, kaupan kassakin toivottaa hyvää päivän jatkoa,.. saavat osakseen tuota negatiivisuutta meidän synnyinmaastamme. Tuo saa minut joka kerta vihastumaan.
Onneksi täällä blogissani saan kirjoittaa mitä haluan, vaikka viskistä, vaikken sitä koskaan suuhun hörppäisikään. :) :)
Näitä sattuu, onneksi osaat suhtautua oikein! Jatka ihmeessä vaan, Seppo Räty oli aikoinaan ihan väärässä ;-))
Räty oli kyllä aivan väärässä. :) :) Hän taisi kuulua siihen ihmis-ryhmän joka ei näe missään muualla hyvää kuin synnyinmaassaan tai ei halua ainakaan myöntää näkevän.
Olipa mukava eilen käydä kävelyllä, kun jokainen vastaan tuleva tervehti ja hymyili. :)
Minä ajattelen, että se koti voi olla ja voi löytyä, jostain toisestakin maasta. Aivan samalla lailla löytäisin ympäriltäni hyvää ja kaunista, olisin innostanut sekä haluaisin kertoa siitä.
Se minua mietityttää, että miksi Suomessa ei haluta kuula sitä tosi asiaa, että jossain muuallakin voi olla hyvä elää ja asua? Se joka kertoo, niin se koetaan Suomen petturina. Ei minulle ole tehnyt mitään negatiivisia ajatuksia se, että Suomessa asuessa olen lukenut jonkun tykkäävän asua ulkomailla vaan se on ollut kaikin puolin vaan positiivinen asia.
Ihmiset tekevät tietämättöminä vääriä johto päätöksi. Esim. jos täällä jättää jonottaessa pitkän hajuraon, suomen tapaan, siihen väliin tullaan. Täällä on tapa, että tullaan lähelle toista.
Minua harmittaa, että nyt ei voi ne Alppeihin rakastuneet Anonyymit kirjoittaa, jotka nimensäkin alle jätti. :(
Kiitos Saara ja MatsOnni! :)
Kiitos hyvästä artikkelista ja niin alleviivaan tekstin kanssasi! Minäkin olen pikkutytöstä asti maailmalle haikaillut, mikä ei tarkoita etten Suomea rakastaisi, mutta maailmassa on muutakin ja asiat näkee toisella tavalla, niin ne hyvät kuin huonotkin. Mietin bloggausta Suomesta ja suomalaisista, hyvistä, huonoista, hauskoista ehkä surullisistakin asioista jossain kohtaa matkan päältä. Matkan päällä tulee paljon kohtaamisia eri kansallisuuksien kanssa ja kysymyksiä sekä tapoja ja kulttuurieroja vaihdellaan. "Voi olla myös lottovoittaja vaikka ei olisi Suomessa syntynytkään" :). Eläköön positiivisuus, hyvä Soleil!
Kiitos, Nomadish! Olen samaa mieltä kanssasi, on ihanaa kuulla etten ole ajatusteni kanssa yksin.
Voi kuinka iloinen olen puolestasi, että sinunkin pitkäaikainen haave on toteutunut, sen pikkutytön. Tiedämme, että se tuntuu mukavalta ja suurelta. Sen haluaa koko maailmalle huutaa. Uusi elämän jakso on tuonut niin paljon rikkautta, jota emme olisi ilman lähtemistä saaneet. Minä ajattelin jo lähtiessä, että kun luopuu tutusta ja turvallisesta, niin saa paljon enemmän tilalle. Suomalaisiahan me aina olemme, jos emme tuota hyväksyisi tai tuota häpeäisimme emme olisi sitä mitä nyt olemme.
Ne, rinnallamme iloitsevat ovat vähissä, ainakin minulla. Toivon, meidän matkasta, vähän useampi osaisi iloita synnyinaasamme. Se, että jaamme vähän tarinaamme julkisuuteen ei pitäisi tuoda kellekään yhtään negatiivista tunnetta ja ajatusta tai väittää väärää tai haukkua joku kansa, johon minä olen usein törmännyt eri tilanteissa. Miten kauniit kuvat voivat tuon saada aikaan tai kertominen erilaisesta elämästä, ihmettelen minä. Ei kaikkien tarvitsekaan lähteä ja tykätä samoista asioista.
Sinun matkan seuraaminen ei vie sinulta mitään pois, vaan ne kauniit kuvat ja tarinat eri maista tuovat minullekin valtavasti iloa. Ovat elämän rikkauksia lukemallakin.
Elämääni on mahtunut kaikenlaista, mitä asioita en jää harmittelemaan ja suremaan. On yksi asia mitä vähän välillä harmittelen. Se ettemme astuneet tähän uuteen elämän jaksoon jo paljon aiemmin, vaan haaveilimme ja puhuimme vaan. Olisin halunnut antaa Lapsilleni tämän maan kodiksi.
Olen miettinyt myös tuota asiaa, kerronko mitä Suomesta ja suomalaisista ajatelleen uudessa kotimaassani. Me joudumme maailmalla kohtaamaan niitä toisten tekemiä ennakkoluuloja, negatiivisiakin.
Ihania elämyksiä ja mukavaa matkaa/elämää sinulle sinne Kreikkaan! :)
Nautitaan tästä lystikkäästä elämästä! :)
Ps. Me menemme pian nauttimaan vuorille alppinaakkojen lailla maisemista. Haaveilen yhden kiipeilypolun kulkemisesta mutta jos se ei nyt onnista, niin sitten myöhemmin.
Mina löysin tanne ekaa kertaa ja onpa hienoja kuvia! Minua havettaa myös suomalainen, joka ei naa metsaa puilta eika voi antaa arvoa ulkosuomalaiselle. Osassa suomalaisia elaa kummallinen ajatusmaailma, jonka mukaan kotimaastaan pois muuttanut suomalainen on maanpetturi, ikaankuin se kotimaa olisi hyljatty koska se on huono. Suomi on homogeeninen maa ja poikkeaminen valtavirrasta koetaan viela liian usein vastaiskuna suomalaisuuteen. Mutta lippu korkealle, ulkosuomalainen voi olla ihan onnellinen ja ylpea kun on useampi maa, jota voi kutsua kodiksi :)
Kiitos paljon mielipiteestäsi. :)
Minusta on niin väärin se minkä saamme osaksemme synnyinmaastamme tai ainakin minä olen saanut. Ei varmasti kaikilla kuitenkaan. Se, että meitä pidetään juuri maanpetturina, ei haluta kuulla elämästämme,.. Tämä tuntuu olevan aika yleinen asia. Olen käynyt juttelua pitkään ulkomailla asuneenkin kanssa ja hän on kokenut samalla lailla kuin minäkin. Minusta tästä asiasta meidän ulkosuomalaisten pitäisi puhua enemmän. Eikä murehtia itseksemme.
Parivuotta sitten oli tehty tutkimusta paluumuuttajista, kuinka he joutuvat takaisin Suomeen muutettua vaikenemaan elämästään ulkomailla, jopa lapset joutuvat, ihmisten pahansuopaisuuden takia. Olen kuullut ulkosuomalaisen miehenkin Suomeen lomalle lähtiessä sureva sitä, ettei siellä voi puhua mistään muusta kuin , että baanalla saa ajaa lujaa ja olut on halpaa, kaikki muu aiheuttaa kateutta. Jokaisella elämä ulkomailla on ainutlaatuista ja jos siitä ei saa puhua niin se on niin väärin.
Kyllä minä olen tässä asiassa taistellut tuulimyllyjä vastaan. Sitä en tiedä, että onko se kannattanut ja kannattako jatkaa, kun asenteet eivät aivan helpolla muutu, enkä minä voi niitä millään saada muuttumaan.:)
Kyllä on hetkiä, että mietin, että kannattako edes olla ylpeä suomalaisuudestaan.
Mukavaa loppukesää sinulle sinne Turkkiin ja nautitaan mukavasta ulkosuomalaisen elämästä! :)
Kiitos Soleil blogistasi. Kävin taas lukemassa ja bongaamassa mielenkiintoisia kohteita, joihin vierailemisesta voi taas haaveilla.
Täältä saa voimaa, positiivisuutta ja valoa. Sinulla on hyvä ote elämään, pidä se.
Ole hyvä Liisa S ja mukava kun kävit. Iloinen olen, että sait täältä kesälomareissulle vinkkejä. :)
Tapasin kerran noin 90 vuotiaan Rouvan joka oli terve ja hyvin positiivinen ihminen korkeasta iästään huolimatta. Kysyin häneltä, että mikä on hänen elämän positiivisuuden ja pirteyden salaisuus. Hän vastasi jotenkin näin, että elämässä kun tulee niitä negatiivisia asioita, niin ne vaan on osattava siivilöidä pois. Tätä ohjetta olen kantanut suurena aarteena mukanani ja yrittänyt noudattaa.
Sellaisen siivilän minäkin haluaisin.... mistähän niitä saa!? :-)
Voi, voi, sinähän heitit vaikea kysymyksen. :)
Tuohon taitaa olla niin monta vastausta kuin on meitä ihmisiäkin ja myös siivilää.
Ehkä se siivilä on jokaisen itse tehtävä/rakennettava sisälleen - ajatuksiinsa. Niitä negatiivisia ja surullisia asioita kun tulee elämässämme vastaan, toisella vähemmän ja toisella enemmän. Jokainenhan kokee asiat myös omalla tavallaan. Ne ikävät asiat on surtava ja käytävä läpi, mutta niihin ei saa jäädä tarpomaan - elämään, ne on vain siivilöitävä arjesta pois, osattava olla ajattelematta ja hautomatta niitä. Ei surra ja murehtia myöskään tulevaisuutta. On keskityttävä tähän päivään ja tähän hetkeen, vaikka ei se aina helppoa ole. Nähdä ympäriltä ne pienet iloa ja onnea tuovat asiat, jotka siivilöivät positiivisydellä ja kauneudella negatiiviset asiat pois.( Esim. Lapsena jo haaveilut vuorista ja ulkomailla asumisesta.) Jos minua satutetaan niin käännän sen myös enemmän elämästä nauttimisena, puhun niin. Ja kun osaa iloita pienistä asioista, niin saa myös iloita usein. Tässä jotakin minun siivilästäni. :)
Oli tuolla Rouvallakin murheita ollut elämäsään. Hän oli jäänyt nuorena leskeksi eikä ollut kerinnyt saada miehensä kanssa lapsia ja ystävät olivat vähiin käyneet kuoleman kautta, kun hänellä jo ikää oli. Silti hän oli positiivinen. Ompeli vielä itselle vaatteensakki.
Lähetä kommentti