Kuvia kymmenen kilometrin sunnuntaikävelyltä kotimaisemista.
Olen aina ihastellut alkukesästä kotikylämme lähettyvillä olevassa metsässä
valkoista kaunista kukkamattoa. No, nyt viikko aiemmin näitä kukkia huomasin
olevan myös Lichtensteinissa, kun kävelimme kukkulalle linnaa katsomaan. Enpä
osannut itse hakea mistään tietoa mikä tämä kukka on, mutta blogin lukija oli
fiksu ja kertoi minulle. Kiitos paljon! :)
Nämä
valkoiset kukat ovat karhunlaukkoja/Bärlauch. Tämä eurooppalainen maustekasvi on sukua ruohosipulille ja tätä
kutsutaan myös villivalkosipuliksi. Kasvia voi käyttää monien eri tavoin
ruuan valmistuksessa, ruohosipulin ja purjon tavoin, sipuliakin voi käyttää, kauniita
kukkia kakkujen ja ruokien koristeena, jopa voi tehdä karhunlaukkaleivonnaisia. Lehdet
maistuvat miedosti valkosipulille. Karhunlaukalla on samankaltaisia
terveysvaikutuksia kuin valkosipulilla. Suomessa tämä kasvi on rauhoitettu ja
sitä tavataan vain lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla. Saksassa tämä on rauhoitettu ainoastaan luonnonsuojelualueilla.
Osa kukista oli vielä nupulla.
Kasvin pitäisi tuoksua valkosipulille, mutta minusta ne tuoksui vain ruohosipulille.
Kesä on edennyt vauhdilla. Hedelmäpuiden kukat ovat lähes kaikki jo lakastuneet.
Luonnonheinä kukkii ja tämä timotei/rehuheinä oli paikoin jo yli polven korkuista.
Maissi on vielä aivan aluillaan.
Suuri puu.
Naapurikylän kirkkomaa.
Kotikylämme osalle pelloista eivät saa koirat jätöksiä jättää, koska täällä viljellään eläimille tarkoitettua evästä ja koirien jätökset voivat tartuttaa sairauksia.
Kotikylästämme lähtee joka suunnalle merkittyjä kävely- ja pyöräilyreittejä. Täällä metsässä on hunajatuotantoa ja tässä tauluin kerrotaan tuosta tuotantoprosesista.
Se pulppuaa purona puitten alla,
se livertää leivona taivahalla.
Se sinkoaa silmiini säihkyvän säteen
se kasvattaa kukkasen kulkijan käteen.
Se laineena laulaa, se käkenä kukkuu,
se itkee ja nauraa, se valvoo ja nukkuu.
Se utuisen unelman onnesta antaa
se lempeä lupaa, se kaihoa kantaa.
-Eino Leino-
Tämän puron kirkas vesi tuli tuolta kolosta maan alta.
Rypsipellot näyttivät vielä loistavan keltaisilta, vaikka osa kukista oli jo tippunut.
Olen 169cm pitkä ja nämä rypsikasvit olivat melkein minun korkuisia.
Syksyllä kylvetty vilja, olisko ohraa, on tässä vaiheessa.
Tässä äideille kukkasia!
Lämmin päivä, mukava sunnuntaikävely kotimaisemissa ja Alppeja saimme ihastella osan matkaa!
Alkuviikolle lupaa lämmintä, mutta loppuviikosta kylmenee reilusti ja menee sää epävakaiseksi. Saa nähdä kuinka taas käy. :)
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti