28.6-1.7.2015, HUPI- JA HYÖTYREISSULLA LINDAUSSA

-Hotellihuoneessa olemme vieraita, mökkiautossa olemme kotona-

Karavaanareiden elämän suuret ilot koostuu arjen pienistä mukavista hetkistä.

Mökkiautossa Kissat saavat tassuihinsa vipinää, kun katolta kuuluu nopeita pieniä askelten ääniä.
Muistavatkohan he vielä yhdeltä Italian reissulta ystävä-Kissansa,
 joka tuli kattoikkunan raosta juttelemaan heille.
 Porukalla mennään raollaan olevan kattoluukun alle katsomaan,
näkyykö katolla tepastelevaa tipiä. 

Ihanaa on tämä karavaanarielämä, missä milloinkin olemme. Mehän vietimme edellisenä vuonna 97 yötä mökkiautossamme. Enemmänkin haluaisimme aikaamme matkaillen viettää, mutta jospa joskus tuokin aika koittaa. Joku joskus ihmetteli tapaamme elää, kun emme etukäteen välttämättä tiedä missä yömme vietämme. No, mehän tiedämme varmasti. Vaikka mökkiauton parkeeraa eri paikkoihin, mihin tien tai kadunkulmaan vain, niin omassa sängyssä saamme omalle tyynylle päämme alas aina painaa ja vielä oman kullan vieressä. Tilannehan ei voisi olla paremmin, kun on karavaanariperhe koossa. :)

Kuka nyt haluaisi yksin reissuun ja hotellihuoneeseen nukkumaan?
No, niitäkin varmasti on, joille tuo tilanne olisi erityisen mieleinen. Miehelläni oli mahdollisuus viettää ilmaiseksi yöt hotellissa tai kulkea kotoa käsin. Hän ei halunnut nukkua yksin vieraassa hotellihuoneessa, jossa ei koskaan kuulemma nukuta hyvin, kun minä en ole vieressä puhisemassa ja tuhisemassa.

Niin, me sitten lähdimme mökkiautolla Lindauhan, hupi- ja hyötyreissulle, koko karavaanariperheenä ja tietysti koko porukka innoissaan, että näinkin voimme aikaamme viettää ja päästä arkena reissuun. Menimme Park-Camping Lindau am Seehen. Tämä alue kuuluu TopCamping Bayerin, kotiosavaltiomme parhaisiin leirintäalueisiin.

Maanantaina oli kolmisenkymmentä astetta lämmintä vaikka aurinko olikin pilvessä. Lähdin päivällä pyöräilemään.



Ajelin kylien ja maalaismaisemien läpi. Ihmettelin kovasti mihin eläkeläispariskunnilla oli hirmuinen kiire, kun ne kovaa vauhtia pyyhälsivät vain ohi, osalla oli kyllä sähköavusteiset pyörät, kun minä rauhallisesti poljeskelin.

Hedelmäviljelmillä oli jo isoja hedelmiä.

Otin muutamasta matkan varrella, pellonlaidalla, talon pihassa, kaupan edessä, olevasta myyntipisteestä kuvan. Nämä on itsepalvelupisteitä, kukaan ei ole tässä myymässä. Tämä on yleinen tapa myydä hedelmiä ja vihanneksia ainakin etelä-Saksan alueella. Hinta ilmoitetaan ja raha jätetään lippaaseen. Onnistuisikohan tällainen Suomessa? Ostin itsekin tuoreita kirsikoita rasiallisen. Hinta rasiasta oli 2.50 euroa ja kun minulla ei ollut tasarahaa laitoin lippaaseen kolme euroa.

Pysähdyin usein istumaan ja kuuntelemaan ympäriltä kuuluvia elämän ääniä. Tällä rannalla, Wasserburgin lahdessa, kuului vain kolmen venäjänkieltä puhuvan naisen pälpätystä, muut istuskeli hiljaa tai ottivat aurinkoa.

Kävin katselemassa Wasserburgin linnahotellia ja kirkkoa.

Myös rannan laiturin ja purjehduskoulun aluetta.

Tässä jonkun kylän pieni kappeli, vuodelta 1643.

Menomatkalla huomasin, että rannassa yhdellä kohtaa oli peräkärryllinen tolppia ja kasa ponttooneita. Paluumatkalla pysähdyin katsomaan ja kuuntelemaan tätä iloista koululaisryhmää, jotka olivat pienissä ryhmissä kokoamassa itselleen lauttoja. Siinä huokui yhdessätekemisen meininki.

Näiden suurten puiden alla oli mukava katsella veneitä ja laivoja, jotka kulkivat Bodensee-järvellä.

Kävin myös pyöräilemässä Lindaun vanhankaupungin, saaren ympäri. Rannassa olikin mukava tunnelma, kun järvellä risteilevät laivat toivat ja veivät ihmisiä. Joku soitti kauniisti erilaisia huiluja rannan tuntumassa ja tuota soittoa oli jäätävä kuuntelemaan.

Seurasin lisäksi mm. tämän taiteilijan taitavaa ja osaavaa tekemistä. Lindaun vanhankaupungin kuvaamisen jätin vähälle, koska seuraavalle päivälle lupasi sinistä taivasta.

Tiistai aamu valkeni ennusteiden mukaan, taivas sinisenä. Aamupuuhastelujen jälkeen ennen pyöräilyretkelle lähtöä menin katselemaan ja nauttimaan näkymistä leirintäalueen rannasta Bodenseelle.

Bodensee on Saksan suurin ja keski-Euroopan kolmanneksi suurin järvi, Unkarissa sijaitsevan Balatonin ja Sveitsissä olevan Genevejärven jälkeen. Järvi sijaitsee merenpinnasta 395 metrin korkeudella. Järvi on Saksan, Itävallan ja Sveitsin rajalla. Järvi on 63 kilometri pitkä, lähes 14 kilometriä leveä leveimmillään ja syvin kohta järvessä on 254 metrin syvyydessä, keskisyvyydeltään järvi on 90 metriä syvä. Järveen laskee Unterseen kautta Rein-joki.

Ensimmäisenä kahtena vuotena teimme järvelle lähemmäs kymmenen päiväretkeä sekä muutaman yökin on vietetty järven rannalla. Nuo reissut eivät ole täällä blogin muistoissa.

Minun suosikkipaikka on ehdottomasti järven rannalla oleva pikkukaupunki Meersburg. Josta voi laivalla mennä puutarhaparatiisiin Mainaun kukkasaarelle, joka on kerrassaan ihastuttava retkikohde. Järvi on kerrassaan upea Saksan puolelta katseltuna, kun Alpit näkyvät takana, jos ei järvellä ole sumua. Katseltavaa ja koettavaa järvi ympäryskylineen ja kaupunkeineen tarjoaa paljon. Järvellä on vilkas laivaliikenne, myös autolautta kulkee, aivan naapurimaidenkin välillä. Järven ympäristössä on hyvät puitteet kävelyyn ja pyöräilyyn, niin kuin joka paikassa täällä Saksassa. Järvellä voi mm. veneillä ja meloa.

Tuonne takana näkyvän Lindaun vanhankaupungin saareen lähdin pyöräilemään.

Joitakin historian vaiheita tästä upeasta vanhastakaupungista.

Lindaun historiasta löytyy merkintöjä jo vuodelta 882. Vuonna 1180 alueelle perustettiin  St.Stephanin kirkko. 1270-luvulla Lindausta tuli Rudolf 1. Hadsburgilaisen hallintokaudella vapaa keisarillinen kaupunki, minkä aseman kaupunki menetti 1802. 1804 kaupunki luovutettiin Itävallan kuningaskunnalle. Taas Itävalta luovutti kaupungin takaisin Baijerille heti seuraavana vuonna, 1805. Saareen rakennettiin rautatieyhteys 1853 ja vuonna 1856 kaupunkiin rakennettiin uusi satama. Toisen maailmansodan jälkeen kaupunkia hallinnoivat ranskalaiset. Ranskalaiset palauttivat kaupungin Baijerille 1955.

Nykyisin Lindaussa asuu vajaa 25 tuhatta asukasta. Jokaisen käyntikerran jälkeen olen tähän kaupunkiin vain ihastuneempi, sen venesatamiin ja kävelykatuihin. Järvi vieressä ja Alpit järven takana tekevät Lindaun vanhastakaupungista todella ihastuttavan. Aivan yhden suosikkikaupungeista.

Aloitin ja lopetin tämän muutaman kilometrin kaupunkierroksen kaupungin puistosta, jonka laitamille pyöräni jätin parkkiin. Lähdin nauttimaan järvimaisemista ja kaupungista moneksi tunniksi, sekä sinisestä taivaasta ja lämmöstä. Ilma oli helteinen, reilu 30 astetta. Istahdin usein tai nojasin laiturin kaiteeseen, minulla ei ollut kiire mihinkään. Katselin laivoja, kun ne tulivat ja lähtivä sekä ihmisiä, työtänsä tekeviä ja lomailijoita. Aistin ja koin myös vanhaa mennyttä aikaa näillä kujilla kävellessäni ja taloja ihastellessani. Kauppoja ja rakennuksia satojen vuosien takaa, jopa lähes tuhat vuotiaita.

Ajatukseni oli ottaa vain vähän kuvia, mutta reilu 500 kuvaa tuli aivan varkain kamerani muistikortille ja tässä valokuvaelokuvassa niistä 140. Kuvista myös näkee kuinka täällä kaupat laittavat paljon tavaraa kauniisti esille ulos ja ilman myyjän vartiointia. 

Taustamusiikki, When a Piano Tells a Story, piano ja kuvani kertovat tarinaa Bodenseen rannoilta ja Lindaun vanhankaupungin kujilta. :)

30.6.2015: LINDAU, BODENSEE

Kysyin Mieheltäni aamuisin, että nukkuiko hän hyvin ja paremmin kuin hotellihuoneessa. Kuulemma nukkui, omassa sängyssä ja kotona nukuttaa hyvin. Meille mökkiauto on myös koti. Kysyin myös, että oliko tarjoamani aamupala parempi kuin hotellin aamupala. Oli kuulemma. Tuota minä kyllä vähän epäilin, että kahvikupponen, sämpylä ja jugurtti olivat parempia aamupaloja kuin hotellin runsas ja monipuolinen aamupalapöytä, mutta jospa se aamupala sittenkin parhaassa seurassa ja kotoisassa ympäristössä maistui maukkaammalta, vaatimattomanakin. ;)

Minulla on ihana Mies, josta olen kyllä niin kiitollinen!!! Niin, ihania päiviä taas!! Kiitos! :)

Soleil

Ps. Viime vuosina erityisesti mieleni on vallannut usein suuri kiitollisuuden tunne, päivittäin. Olen niin kiitollinen monesta asiasta ja tuon olen myös halunnut usein aidosti kertoa täällä, myös tavatessani ihmisiä. Jossakin netin syövereissä törmäsin vasta tähän lauluun, Olen kiitollinen tänään. En ole näiden suomalaisveljesten fanittaja, mutta osa näistä sanoista tuntuu mukavilta ja tutuilta ajatuksilta. Tuo koti-sana on saanut myös aivan uuden merkityksen tässä meidän uudessa elämänjaksossa. Rakas koti oli Suomessakin, mutta se tunne täällä Saksassa ja maailman rakkaimassa paikassa on niin syvä. Välillä halauaisin huutaen kertoa kaikille saksalaisille, kuinka paljon olen saanut uusia kokemuksia ja elämyksiä heidän synnyinmaassaan ja kotimaassaan.
Mustarastaan iltalaulu ennen pimeän tuloa on täällä uudessa rakkaassa kotimaassa aina suuri ilo. Kissatkin kiirehtivät tuota iltalaulua parvekkeelle kuuntelemaan silmät kirkkaina. Niin, kiitollinen tästä kaikesta!

Viimeisen viikon meitä on hellinyt ihana lämpö, jopa yli 35 on mittari näyttänyt varjossa, mukavaa. :)