Jokainen ihminen
on onnellinen, laulun ja tarinan arvoinen!
Minulla on
hirvittävä polte kirjoittaa ja purkaa tuntemuksiani. Jos osaisin kirjoittaa
tämä on yksi laaja aihe josta kirjan kirjoittaisin, toinen olisi uusi elämä
uudessa kotimaassa, mutta kun en osaa.
Vähän kierrellen
ja kaarrellen purkaudun, tästä asiasta.:)
Olen
lapsuuteni viettänyt tuomitsemisen ja arvostelujen ilmapiirissä, uskontojen
sekamelskassa. Ilmapiirissä, jossa tuomitaan toinen uskontokunta huonoksi,
mutta pidetään, että tämä meidän on paras ja taivaaseen vievä. Myös siinä
ajatuksessa, että me uskovaiset olemme vain onnellisia ihmisiä ja nuo pakanat
ovat hyvin onnettomia.
Hyvin pienenä
tyttönä jo näin näissä asioissa valtavan suuren ristiriidan. Olin jo silloin omaa
tietäni kulkeva. Ajattelin, että ihminen voi elää onnellisen elämän ja olla
onnellinen, vaikkei kuulukaan johonkin uskonlahkoon. Minusta oikeasti uskova
ihminen ei tuomitse toista, ettet sinä ole onnellinen, mutta minä tietyistä
syistä olen. Tuo on jo todella julmaa aikuisen korville ja entäs sitten lapsen,
joka rakentaa ajatusta ympäröivästä maailmasta itselleen. Entäs ne tulijärvi
pelottelut. Jos taivas on olemassa niin luulen, että näillä tuomitsijoilla on
sen porteilla yllätyksiä vastassa. Eihän toinen ihminen voi tietää kuinka onnellinen
toinen on ja tuomita toista. Näin ajattelin jo lapsena.
Olen useassa
jutussa maininnut miten jo pikkutyttönä haaveilin mm. ulkomailla asumisesta
ja vuorista, kaikista mukavista asioista. Sen vilkkaan pikkutytön taakse
kätkeytyi paljon positiivisia ajatuksia, jotka pidin sisälläni. Nuo ajatukset
toivat jo silloin paljon iloa ja onnea elämääni. Tuossa on yksi syy miksi tämä
uusi elämänjakso tuntuu hyvältä ja mukavalta. Minun kannatti haaveilla, nyt se
pikkutytön unelma on totta. Voi ja ne lumoavat vuoretkin ovat niin lähellä,
olen tästä kaikesta niin kiitollinen ja onnellinen. :)
Olen halunnut
jakaa omaa aitoa tarinaani, meidän reissujen muodossa. Olen myös kirjoittanut
paljon onnesta ja onnellisuudesta tuonne reissujuttujeni sekaan, sillä tunnen
olevani onnellinen ihminen. Onni ja onnellisuus on sisäinen olotila jonka
jokainen itse luo sisälleen, ei sitä sinulle toinen tee tai se ei tule vain
yhdestä asiasta. Se koostuu niin monesta pienestä asiasta ja niiden pienien
onnensirpaleiden löytämisestä oman elämän helminauhasta. Ei kannata
murehtia mennyttä elämää eikä tulevaa, vaan elää tässä päivässä ja hetkessä.
Minua on
pilkattu ja tuomittu tästäkin, kun olen kertonut tykkääväni asua uudessa
kotimaassa. Tuonkin olen kääntänyt, että nautin tästä ainutlaatuisesta elämästä
vielä enemmän. Ja tiedän joidenkin ajattelevan etten voi edes onnellinen olla,
mutta se on vaan heidän ajatusmaailmaa.
Olen aina
halunnut suojella, ne rakkaimmat, noilta asioilta mitä en ole itse
oikeina pitänyt ja mitkä ovat tuntuneet vääriltä elämäni alkutaipaleella. Ja
tänään saan kuulla yhdeltä niistä rakkaimmista, että hänelle läheinen oli väittänyt, että
vain uskovaiset ihmiset ovat onnellisia ihmisiä.
Olen surun murtama tällä hetkellä. Auttaisikohan huutaminen? En halua hänen/heidän kuulevan tuollaista!!! Tuo onnellisuus asia ei ole noin, eikä toinen ihminen voi toista tuomita!!!
Taas tulee
mieleen tapaamani vanha Rouva, joka oli positiivinen ja iäkäs. Kysyin häneltä
mikä on teidän pitkän iän ja iloisuuden salaisuus. Hän vastasi minulle, että
kun elämässä tulee niitä surullisiakin asioita vastaan, niin niihin ei pidä
takertua vaan ne pitää siivilöidä pois. Tätä ohjetta olen kantanut mukanani
suurena aarteena.
Tämän pienen
purkauksen ja tuon iäkkään Rouvan ohjeen mukaan on mukavampi jatkaa arjen
askareita. :)
Soleil
Soleil
2 kommenttia:
Hei! Kiitos ajatuksista! Onneksi me kaikki olemme erilaisia, ja onnen palaset kootaan eri asioista!
Se voi olla tasainen elämä vailla sen kummempia elämyksen hetkiä tai sitten niinkuin minulle vaikka joku huikaiseva luontokokemus! Kaikki käy perhosesta, joka laskeutuu huilaamaan varpaalle aina valtavaan vuorenhuippuun, jonka rinteellä tuntee olevansa jotenkin vain pieni hiukkanen, mutta kuitenkin osa tätä suurta ihanuutta!!
Kiitos sinulle Irmelin kauniista ajatuksista! Kiitos siitä, että olet tuntemattomana ihmisenä kulkenut mukana matkallamme ja iloiten kertonut sen. Ihanaa kesää sinulle! :)
Niin suuri rikkaus on meidän ihmisten erilaisuus. Mitä siitä tulisi jos kaikki olisi sinun tai minunlaisia, sehän olisi aika tylsää.
Muistan elävästi, taisi olla vuosi 1990, kun Norjassa Dalsnibbalta 1400 metrin korkeudesta katselin alas Geirangervuonolle. Se oli jo tuolloin suurta rakkautta vuoria kohtaan. Juuri siinä se tunne, kun tuntee suuren luonnonkauneuden keskellä itsensä niin pieneksi, mutta saa kokea sen lintusten lailla. Ei kait tätä vuorihulluutta ja ajatusta kaikki ymmärrä, muttei tarvitsekaan. :)
Seuraavaksi minulla on esitellä paikka joka on karu upea satumaa Alppien erämaassa. Huikea paikka, siis mielestäni. :)
Lähetä kommentti