19-21.2.2016: FÜSSENISSÄ JA SCHWANGAUSSA

Ja hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen,.. kun aukaisee alppimajan oven.

Päätimme jo ystävänpäivävaelluksella, että oli seuraavana viikonloppuna ilma mikä tahansa, niin lähdemme mökkiautolla liikkeelle. Meitä ei mikään estä lähtemästä. Sääilmoituksia kytättiin kuitenkin eri alueilta. Parhaita ilmoja lupaili tuttuun ja rakkaaseen Füsseniin.

Täältä blogista muutama juttu löytyy näiltä seuduilta, muttei joka reissulta. Monesti vain kuljemme ohi ja saatamme piipahtaa kaupassa. Kahden ensimmäisen vuoden aikana kävimme täällä usein. Vuosi sitten täällä ystävänpäivää vietimme Brunnenin-kylässä ja lunta oli tuolloin reilusti. Helmikuussa 2014 olimme Hopfensee-järvellä.

Muutama kerta aiemmin olemme yöpyneet kaupungin kupeessa Wohnmobilplatz Füssenilla, jonne nytkin menimme. Matkaparkissa on 120 matkailuautopailkaa. On kaikki mitä karavaanari tarvitsee, myös wc ja suihkut, pyykkikone ja kuivausrumpu. Koirillekin oma pesupaikka. Alueella on ravintola ja lähellä kauppoja. Samalla tiellä on toinenkin stellplatz.

20.2.2015: Aamupuuhastelujen jälkeen lähdimme kävelylle kaupungille. Keskustaan tästä on parin kilometrin matka.

Alakuvassa keskellä pienenä näkyy Schloss Neuschwanstein.

Füssenissä on asukkaita 14 000 ja täällä on asuttu jo roomalaiskaudella.

Saksalainen vanhankaupungin tunnelma on jotenkin erikoinen, josta tykkään kovasti. Sen tekevät ympärillä olevat kauniit rakennukset, leppoinen ja rauhallinen tunnelma sekä iloisen oloiset kohteliaat ja hymyilevät ihmiset.

Istuimme italialaisessa kahvilassa. Katselin ja kuuntelin muitakin ihmisiä kuin Miestäni. Joku iloinen nainen siitä lähti ja toivotti hyvää viikonloppua. En tiedä sanoiko hän tuon kahvilan miesmyyjälle vaiko koko porukalle. Taas mieleni valtasi suuri kiitollisuuden tunne, että saan kokea tämän kaiken ja elää täällä. Arki ja elämä on täällä niin mukavaa.

Lech-joki virtaa kaupungin kupeesta. Alakuvassa näkyy luostari, upea kirkko ja kaupungin museo.

Täällä käytetään paljon kuparia. Kotimmekin räystäskourut ja putket ovat kuparia. Tässä olikin katto laitettu vasta ja kupari ei ollut vielä tummunut.

Juustomaistiaisia kadulla. Jossakin televisio-ohjelmassa oli vasta näistä puisista silmälasikehyksistä, jotka bongasin näyteikkunasta.

Sääennusteet tiesivät ja iltapäivästä alkoi satamaan.

21.2.2015: Ja koko illan satoi. Sateen piti ennusteiden mukaan loppua aamuyöllä, mutta heräsimme koko porukka mökkiautoa heiluttavaan myrskyyn. Kissatkin olivat kysyvinä mikä nyt on, kun kirjaimellisesti myrskytuuli tuli viheltäen. Kuului kauempaa tuulen vihellys/ujellus, kuului kuinka puut alkoi kovasti huojumaan ja muutamien sekuntien päästä tuuli heilutti mökkiautoa. Ei onneksi samalla voimalla kuin kerran Kroatiassa. Aikamme noita ääniä kuunneltuamme, myrskykin vähän laantui ja niin nukahdimme.

Yö oli lämmin. Herättyämme reilu kymmenen astetta lämmintä. Tuuli ja vesisade olivat vieneet lumen mennessään pelloilta ja alempaa vuorilta.

Schloss Neuschwansteinilta olemme tehneet 2014 yhden upeimmista vaelluksista  Tegel-vuorelle. Ylös päästyämme tienoo meni sumuun. Korkeusnousu metrejä tuossa tuli reilu 900 metriä.

Nyt halusimme nähdä linnat aivan toisesta suunnasta. Kulkea talvivaellusreitin parkkipaikalta Rohrkopfhütteltä Drehhüttelle, tässä reitti joka luokiteltiin raskaaksi. Parkkipaikka oli lähes täynnä autoja eli muitakin oli lähtenyt vaeltamaan. Lunta ei alkumatkasta reitillä näkynyt, mutta noustessamme ylemmäs sitä alkoi sitten näkymään. Ihastelimme matkalla alhaalla näkyviä linnoja. Täältä päin näkyi hyvin Tegel-vuori ja hissiasema, mikä ei linnoilta päin näykään. Ihmettelimme myös sitä kuinka jyrkän kallioisen seinämän laidalla tuolloin 2014 kuljimme.

Polku oli varmasti ollut edellispäivänä liukas, mutta sade oli yöllä sulattanut loskaiseksi. Polku nousi kahden ja puolen kilometrin matkalla 450 metriä. Rohrkopfhüttellä olimme noin 1300 metrissä ja aivan talvisissa maisemissa. Siitä jatkoimme matkaa talvessa aina Drehhüttelle asti.

Ja hyvä, lämmin, hellä

on mieli jokaisen,.. kun aukaisi alppimajan oven. Vastaan tuli lämmin tuulahdus sekä mukavan kuuloinen ihmisten puheen sorina. Takan kylki oli lämmin. Istahdimme tähän tunnelmaan syömään viiden euron maukkaat keitot ruisleipäpalasen kera.

Juttelimme kaikenlaista. Puhuimme myös tästä vuorielämästä. Ihmettelimme kuinka tämänkin vajaan seitsemän kilometrin reitin varrella on kaksi auki olevaa hütteä ja ihmisiä niissä syömässä. Viisi vuotta sitten emme tienneet tällaisesta ajan viettotavasta, että kuljetaan vuorilla ja istahdetaan viihtyisään majaan syömään. Tiesimme kyllä, että alppimajoja on, mutta emme tienneet, että niitä on vuoret täynnä ja niissä onnellisen oloisia ihmisiä syömässä.

Kuunnellessa ja katsellessa sisälle ja ulos ikkunasta, iski taas suuri kiitollisuuden tunne tästä hetkestä ja siitä, että saa tämän kaiken kokea ja elää. Kiitos!

1250 metrissä oli 13 astetta lämmintä vaikkei aurinko kunnolla paistanut. Drehhütteltä matka jatkui kelkkareittiä pitkin, mutta pian oli tie sula eikä puukelkoilla laskijoita yhtään näkynyt. 

Talvi jäi taaksemme ja tulimme kevääseen. Parkkipaikalla oli tullessamme 16.5 lämmintä ja näytti mittari reilua 18 varjossa kun aurinko vähän aikaa paistoi.

Mökkiautolla Kissat ruokittiin ja pidettiin taukoa. Kotiin lähtiessä Füssenin taivas olikin melkein sininen.

Kiva viikonloppu vesisateesta ja myrskystä huolimatta. Parasta oli tietenkin  talvivaellus keväästä talveen ja talvesta takaisin kevätmaisemiin!

Soleil