torstai 8. kesäkuuta 2017

2-5.6.2017: HELLUNTAILOMA

Joka paikkaan ennustettiin vesisadetta. Ajattelimme tuosta syystä viettää kaupunkiloman. Miten meidän sitten kävikään?


2.6.2017, perjantai: Olimme viikon seuranneet huolestuneina sääennusteita. Joka paikkaan lupasi sateita ja jopa ukkosta. Oli selvää, ettemme mene vuorille. Otimme tutustumiskohteeksi kaupungit Schweinfurtin ja Bambergin. Kaupungissa aina sadesäällä löytyy museoista suojaa.

Varauduimme lähtiessä ruuhkiin, kun puolen Saksan koululaisilla alkoi kahden viikon loma koulusta, niin kuin heillä oli kahden viikon loma pääsiäisenkin aikoihin, mutta ei suuria ruuhkia matkallemme sattunut. Ainoastaan tietöiden kohdalla oli ruuhkaa jonkun verran. Ajelimme Main-jokivarteen Volkachin kupeeseen stellplatzille yöksi, jossa moni muukin karavaanari oli yötä viettämässä.

Kollaasikuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä suurena.

Olemme olleet kahtena aiempanakin vuotena Main-joella helluntailoman viettämässä, mutta silloin toisella suunnalla. Tässä jutut noista reissuista.



3.6.2017, lauantai: Juttelimme illalla, jos jäisimme jo tänne alkumatkalle viettämään koko helluntailoman, kumpuileviin ja Moselmaisiin maisemiin. Aamun ennusteet näyttivät kaupunkikohteisiimme enemmän sadetta, joten päätimme jättää ne toiseen kertaan.

Ajelimme muutaman kilometrin päähän Campingplatz Ankergrundiin, mutta se oli näin loma-aikaan täynnä. Ajelimme vajaan seitsemän kilometrin päähän Campingplatz Escherndorf am Main. Leirintäalue oli täysi, mutta sen stellplatz-/matkaparkkipuolella oli kaksi paikkaa vain puolenpäivän aikaan enää vapaana. Toinen paikka oli sähkötön ja toinen sähköllinen. Otimme sähköpaikan vaikka se olikin lähellä tietä. Pääsiäisestä asti täällä eletään jo loma-aikaa, on koululaisilla lomia ja pitkiä viikonloppuja useita. Myös naapurimaissa vähän samaan malliin. Runsaasti on myös hollantilaisia ja belgialaisia aina liikkeellä. Kesäkuun 22. alkavat sitten pohjois-Saksan koululaisilla lomat ja elokuussa etelä-Saksassa. Elämme jo aikaa, jolloin on jo aivan tavallista, ettei välttämättä leirintäalueelta saa paikkaa ilman varausta.


Ilma oli helteinen, yli 30 lämmintä. Leirintäalueen säännöissä luki, ettei ilmastointilaitetta saa käyttää äänihaitan takia. Laitoimme tuuletukselle ja läksimme vajaan 14 kilometrin pyörälenkille. Olimme leirintäalueella viehättävässä pikkukylässä, Escherndorfissa. Mainin toisella puolella oli Nordheim am Main.


Ajelimme katsomaan edellisen yöpaikkamme pikkukaupunkia, Volkachia. Toisella puolella jokea oli katuremonttityöt meneillään.


Mutta toisella puolella jokea oli ihana vanhankaupungin keskusta.


Pyöräilijöitä oli muitakin liikkeellä meidän lisäksi. :)



Näitä somia pikkukaupunkeja Saksassa riittää ja hyvä niin.


Nautin niin aina keskustoissa kävellessä ja näitä ihanuuksia katsellessa.



Täällä on vuosien aikana usein törmännyt sähköpyörien ilmaisiin latauspisteisiin. Taitaa olla aivan joka kaupungissa. Tällaista en muista ennen nähneeni, että on kolikolla toimiva ja lukkoon laitettava kaappi, jonne oman laturin ja akun voi laittaa latautumaan kaupunkikierroksen ajaksi. Voi kuinka onkaan kätevää.


Kovin pitkään emme uskaltaneet kaupungilla luuhailla, kun oli huoli tuleeko karvaisilla karavaanareilla liian kuuma mökkiautossa. Tässä muutama kuva Nordheim am Main -kylältä.


Joen ylitimme lossilla. Hinta oli 70 senttiä/hlö. En ole missään muualla nähnyt niin paljon kanooteilla kulkijoita kuin täällä Saksassa asumisen aikana. Täällä sitä harrastetaan paljon. Suomessa olen elämäni viettänyt myös koskien ja jokien lähellä, mutta siellä näki melojia harvoin. Oikeastaan mielessä on muutama kerta, kun joku saksalainen oli retkeilemässä meloen.


4.6.2017, sunnuntai: Yöllä satoi aika kovastikin, mutta sade oli synkistä pilvistä huolimatta poissa koko päivän ja niin sen ennustettiinkin olevan. Ilma kuitenkin kylmeni reiluun kahteen kymmeneen lämpöasteeseen. Meidän oli hyvä lähteä pitkälle pyöräretkelle.


Voi miten pyörä rullasi hyvin, vaikkei mitään avustusta päällä ollutkaan tasaisilla osuuksilla ja vasten tuulta ajettaessa. Tuo avustushan ei edes toimi yli 25 vauhdissa. Takaa kuului muutaman kerran, että onko minulla johonkin kiire, kun mittari näytti lähes 30, jopa 37 tasaisella, vaikka en täysillä mennytkään. Hyvää treeniä vain vedin, eikä ollu kiire mihinkään.



Ajelimme lintujensuojelualueelle, Vogelschutzgebiet Garstadtiin.


Lintutornilta ei kiire ollutkaan sitten mihinkään. Tuuli vain aika kovaa.


Kova oli liverrys täällä. Käki kukkui jossakin ja pulu kurnutti kaukana puunoksalla. Enemmistö linnuista oli merihanhia, jokunen joutsen, nokikana, silkkiuikku, tukkasotka, punasotka, pensaassa istui kolme harmaahaikaraa ja yhden afrikanhanhenkin bongasin. Isommat siivekkäät, jotka taivaalla liiteli olivat ruskosuohaukka ja toinen ilmeisesti hiirihaukka. Emme bonganeet uutta lintulajia.


Grafenrheinfeldin ydinvoimaloidenkin lähellä rätisevien voimalinjojen alla pyörätiellä ajelimme.


Jänöjussikin antoi vauhtia meille edessä ja maisemat vaihtui nopeasti peltojen ja kylien läpi.


Ihana Obereisenheimin pieni keskusta.


Mieheni on mahtava kartanlukija puhelimen näytöltä ja ohjaili halki peltoteiden ja pusikoidenkin. Uusilla pyörillämme oli loistava nousta ylämäkiä.


Halki viiniviljelmien.


Vogelsburgin linnalta, joka nykyään toimii hotellina ja ravintolana oli kerrassaan hienot näkymät alas jokilaaksoon.




Mukavalle pyöräretkelle tuli pituutta 51 kilometriä ja 379 nousumetriä, oli kerrassaan mukava, kun näimme niin laajan alueen.


5.6.2017, maanantai"Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko vuonna" Tästä negatiivisesta höpötyksestä on monta eri versiota, mutta tuo on miten olen tuon tottunut kuulemaan. Ihanaa, kun on se oma heila, jonka kanssa saa lähteä helluntaikävelylle, vielä joka päiväkin.

Otimme paluumatkantutustumiskohteeksi 20 tuhannen asukkaan pikkukaupungin Kitzingenin. Taivas oli synkkä, niin kuin sade olisi juuri alkamassa, mutta ei alkanutkaan. Tässä muutama kuva kaupungista.


Rantakadun vanhojen talojen seinissä oli merkintöjä milloin tulva oli noussut kuinka korkealle.


Vanhan Synagogan ovet olivat lukittu.

Falterturm on kaupungin yksi kuuluisa nähtävyys. Torni on rakennettu 1400-luvulla ja sen katto on vinossa.



Mukavan näköistä oli täälläkin. Koirat saavat erikoispalvelua Saksassa. Täällä heille oli oma baarikin. 



Niin oli helluntaikävely kävelty. Ei tarvinnut kuin kymmenisen kilometriä jatkaa kotimatkaa, niin vettä alkoi satamaan reippaasti ja aivan kotiin asti sitä taivaalta tuli. Siis taas onnistuimme valitsemaan paikan oikein. Saimme nauttia sateettomasta helluntailomasta lähes täysin, kun yhtenä yönä vain satoi ja kotimatkalla. Ihanaa oli taas!

Soleil

Ei kommentteja: