On hienoja vuorten huippuja, kauniita järviä, kristallinkirkkaita vesiä ja vehreitä niittyjä.
Sekä lisäksi taiteelliset talot, kulttuuri ja tavat ystävällisine ihmisineen ja herkullisine ruokineen. Oltiin Alpenwelt Karwendelissa, johon kuuluu kylät Mittenwald, Krün ja Wallgau. Luonnonpuisto Naturpark
Karwendel on siinä vieressä Saksan ja Itävallan rajalla.
Pääsiäisestä asti on kevät yhtä juhlaa useiden pitkien viikonloppujen takia. Pääsemme aina tuolloin pienille reissuille. Täällä kirkolliset juhlapyhät ovat niiden oikeilla paikoillaan, niitä ei ole siirretty viikonlopulle. Tämä on jo viides pitkä viikonloppu, mutta harmiksemme viimeinen ennen elokuuta. Fronleichnam - pyhän ruumiin pyhäpäivä on katollinen juhlapyhä.
Pääsiäisestä asti on kevät yhtä juhlaa useiden pitkien viikonloppujen takia. Pääsemme aina tuolloin pienille reissuille. Täällä kirkolliset juhlapyhät ovat niiden oikeilla paikoillaan, niitä ei ole siirretty viikonlopulle. Tämä on jo viides pitkä viikonloppu, mutta harmiksemme viimeinen ennen elokuuta. Fronleichnam - pyhän ruumiin pyhäpäivä on katollinen juhlapyhä.
Olimme taas kyttäilleet sääennusteita, joka paikkaan lupasi sadetta. Olemme koko alkukesän onnistuneet säiden takia paikan valinnassa vallan mainiosti. Kuinkas nyt sitten kävisi?
Bayerissa ja Baden-Württembergissa koululaisilla oli kahden viikon loma lopuillaan, siis lähes puoli Saksaa oli lomalla, niin kuin pari viikkoa aiemminkin. Emme halunneet varata paikkaa sääennusteiden takia ja lähdimme liikkeelle pienellä riskillä ettemme edes paikkaa saa leirintäalueelta. No stellplatseja/matkaparkkeja on ja voihan kotona yöpyä parkkipaikallakin yhden yön, jos ei mahdu mihinkään. Ajelimme Krüniin ja Alpen-Caravanpark Tennseelle, jossa isolla leirintäalueella oli onneksemme kolme paikkaa vielä tyhjillään. Pystytimme leirin tyytyväisinä näihin maisemiin.
15.6.2017, torstai: Normaalien aamujuttujen jälkeen kasasimme vuoriromppeet reppuihin. Täksi päiväksi luvattiin koko pitkän viikonlopun aurinkoisinta säätä. Leirintäalueelta mutkien kautta oli Mittenwaldin kaupungin kupeeseen ja Karwendelbahnin hissiasemalle matkaa vajaa kymmenen kilometria. Maisemat näytti matkalla tältä. Kuljimme jyrkän metsäpolun kautta osan matkaa, niin että pyöräily meni alamäessä talutushommiksi. Näitä peltoteitä oli niin hauska nousta ja lasketella.
Jalkaisin ei hissiasemalta olisi ylös ollut pitkä matka, vain 4,4 kilometriä, mutta melkoisen jyrkässä kalliossa olisi saanut tallustella ja rehkiä 1517 nousumetriä. Ei uskaltanut lähteä vielä yrittämään tuollaista ennätystä nousumetreissä. Taas tästä hissikuvasta näkee, ettei alas laaksoon päin näy juuri mitään.
Ylhäällä tutuistuimme putkitalossa alueen historiasta ja luonnosta kertovaan näyttelyyn. Ylhäällä ja erityisesti Itävaltaan päin oli jylhät vuorimaisemat. Hienon näköisesti alhaalla laaksossa Mittenwald. Saksan ja Itävallan raja kulki myös ylhäällä.
Tuonne ympyrän kohdalle nouseminen oli itselleni niitä pieniä rohkeuden askelia upeissa maisemissa. Kaksi vuotta sitten en olisi edes uskaltanut tuonne kivuta. Nyt tuo ei enää tarvinnut edes rohkeutta, vaan kunhan nousi, vaikka tuo oli itselleni kivikkoisin ja jyrkin pieni nousu. Vaijerista oli hyvä pitää noustessa ja laskeutuessa kiinni. Pari miestä laskeutui kypärät päässä ja turvavaljaat kiinni vaijerissa.
16.6.2017, perjantai: Sade alkoi sitten yöllä ja hyvä niin. Vielä aamupäivänkin satoi, välillä reipaastikin. Tämä sade jäi koko pitkän viikonlopun ainoaksi sateeksi.
Löhöiltiin ja laiskoteltiin yhdessä aamupäivä. Muori ja Kuningatar katsoivat villin vauhdikkaasti leikkivää kymppivuotiasta Prinsessaa. Kuningatarkin osallistui vähän leikkiin.
Sateen jälkeen oli pyöräretken aika, pohjoiseen päin. Vaikka pilvet roikkuivat välillä alhaalla ja näytti, että pian sataa, ei kuitenkaan satanut. Ajelimme Krün- ja Wallgau -kylien läpi, nousimme metsikköön, josta laskimme kapeaa polkua pitkin alas, jokivartta pitkin Walchenseen rannalle istumaan ja ihmettelemään tätä mukavaa elämää. Järveä katselimmekin reilu vuosi sitten vuorilta päin. Tuosta reissusta juttu löytyy täältä. Ajelimme osan matkaa eri reittiä takaisin, käytiin Krünissä täytämässä nälkäiset vatsamme ja pyöräiltiin Barmseen kautta mökkiautolle takaisin. Oli hienoja maisemia ja mukava pyöräretki!
17.6.2017, lauantai: Lähdimme jälleen pyöräretkelle. Suuntasimme kauniitten peltomaisemien halki Mittenwaldin pikkukaupunkiin. Katselimme kaupunkia kiireettömästi. Mielestäni kaupunki on kivempi kuin kuuluisa Garmisch-Partenkirchen. Valokuvatarinassa paljon kuvia kaupungista. Kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme metsien halki viidelle hienolle Alppijärvelle. Seurasimme ultrajuoksijoiden menoa jonkin aikaa Ferchenseellä. Aamulla oli alkanut Zugspitzen ympärijuoksu. Matkoja oli useampia ja joku reitti kulki täälläpäinkin. Reitti ei ollut suljettu vaan siinä saivat muutkin kulkea.
Ajelimme kahden linnan kautta, Schloss Elmau - Schloss Kranzbach, jotka sijaitsivat luonnon rauhassa ja maksullisen yksityistien varressa vajaan kolmen kilometrin päässä toisistaan. Pyöräilijöiltä ei tiemaksua peritty. Nykyisin linnat toimivat hotelleina ja kylpylöinä sekä erilaisina virkistymis- ja rentoutumispaikkoina. Ympärillä on upeat vuorimaisemat järvineen. Minulla ei ole tapana koskaan lämpimästi suositella täällä mitään paikkaa, kun minun silmille kaunis ja ihana ei välttämättä ole sitä toiselle. Vaikka ajattelenkin meidät istumassa porealtaassa noiden maisemien äärellä. Nuo linnat olivat ympäristöineen niin kivan näköiset.
18.6.2017, sunnuntai: Meillä oli jo edellispäivänä tarkoitus käydä täällä, mutta tuon jätimme suunnitelmista pois, ettei tule kiire.
Monesti sanon Miehelleni, että taitavat Alppilehmät olla onnellisia, kun saavat vuorimaisemia katsella aina. Niiden maitokin on varmasti paljon ravitsevampaa, kuin niiden lehmien jotka sisätiloissa aina ovat. Iloisilta näyttivät nämä vahvarakenteiset hevosetkin, kun porukalla kirmahtelivat hellesäässä.
Jalkaisin ei hissiasemalta olisi ylös ollut pitkä matka, vain 4,4 kilometriä, mutta melkoisen jyrkässä kalliossa olisi saanut tallustella ja rehkiä 1517 nousumetriä. Ei uskaltanut lähteä vielä yrittämään tuollaista ennätystä nousumetreissä. Taas tästä hissikuvasta näkee, ettei alas laaksoon päin näy juuri mitään.
Ylhäällä tutuistuimme putkitalossa alueen historiasta ja luonnosta kertovaan näyttelyyn. Ylhäällä ja erityisesti Itävaltaan päin oli jylhät vuorimaisemat. Hienon näköisesti alhaalla laaksossa Mittenwald. Saksan ja Itävallan raja kulki myös ylhäällä.
Tuonne ympyrän kohdalle nouseminen oli itselleni niitä pieniä rohkeuden askelia upeissa maisemissa. Kaksi vuotta sitten en olisi edes uskaltanut tuonne kivuta. Nyt tuo ei enää tarvinnut edes rohkeutta, vaan kunhan nousi, vaikka tuo oli itselleni kivikkoisin ja jyrkin pieni nousu. Vaijerista oli hyvä pitää noustessa ja laskeutuessa kiinni. Pari miestä laskeutui kypärät päässä ja turvavaljaat kiinni vaijerissa.
Meillä oli paremmat, ne viime kesänä ostetut, vaelluskengät jalassa ensimmäisen kerran tälle kesälle. On ne vaan kivisessä maastossa aivan loistavat. Tultiin tänne ylös nauttimaan vuorista kiirettömästi, myös vain istuskellen. Hieno oli vuoripäivä, niin paljon oli kauneutta ympärillämme!
Löhöiltiin ja laiskoteltiin yhdessä aamupäivä. Muori ja Kuningatar katsoivat villin vauhdikkaasti leikkivää kymppivuotiasta Prinsessaa. Kuningatarkin osallistui vähän leikkiin.
Sateen jälkeen oli pyöräretken aika, pohjoiseen päin. Vaikka pilvet roikkuivat välillä alhaalla ja näytti, että pian sataa, ei kuitenkaan satanut. Ajelimme Krün- ja Wallgau -kylien läpi, nousimme metsikköön, josta laskimme kapeaa polkua pitkin alas, jokivartta pitkin Walchenseen rannalle istumaan ja ihmettelemään tätä mukavaa elämää. Järveä katselimmekin reilu vuosi sitten vuorilta päin. Tuosta reissusta juttu löytyy täältä. Ajelimme osan matkaa eri reittiä takaisin, käytiin Krünissä täytämässä nälkäiset vatsamme ja pyöräiltiin Barmseen kautta mökkiautolle takaisin. Oli hienoja maisemia ja mukava pyöräretki!
17.6.2017, lauantai: Lähdimme jälleen pyöräretkelle. Suuntasimme kauniitten peltomaisemien halki Mittenwaldin pikkukaupunkiin. Katselimme kaupunkia kiireettömästi. Mielestäni kaupunki on kivempi kuin kuuluisa Garmisch-Partenkirchen. Valokuvatarinassa paljon kuvia kaupungista. Kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme metsien halki viidelle hienolle Alppijärvelle. Seurasimme ultrajuoksijoiden menoa jonkin aikaa Ferchenseellä. Aamulla oli alkanut Zugspitzen ympärijuoksu. Matkoja oli useampia ja joku reitti kulki täälläpäinkin. Reitti ei ollut suljettu vaan siinä saivat muutkin kulkea.
Ajelimme kahden linnan kautta, Schloss Elmau - Schloss Kranzbach, jotka sijaitsivat luonnon rauhassa ja maksullisen yksityistien varressa vajaan kolmen kilometrin päässä toisistaan. Pyöräilijöiltä ei tiemaksua peritty. Nykyisin linnat toimivat hotelleina ja kylpylöinä sekä erilaisina virkistymis- ja rentoutumispaikkoina. Ympärillä on upeat vuorimaisemat järvineen. Minulla ei ole tapana koskaan lämpimästi suositella täällä mitään paikkaa, kun minun silmille kaunis ja ihana ei välttämättä ole sitä toiselle. Vaikka ajattelenkin meidät istumassa porealtaassa noiden maisemien äärellä. Nuo linnat olivat ympäristöineen niin kivan näköiset.
Reitti kulki Alpen-Caravanpark
Tennsee - Schmalsee - Mittenwald - Lautersee - Kapelle Maria Königin - Ferchensee
- Schloss Elmau - Schloss Kranzbach - Wagenbrüchsee - Romantische Bänke am See
- Barmsee -
En voi muuta sanoa kuin niin kaunista ja ihanaa lunnonrauhaa hienoissa järvi- ja vuorimaisemissa näimme ja koimme. Barmseen rannalla istuimme aivan merkityllä romantisella rantapenkillä, Romantische Bänke am See, ja söimme suolakeksejä. Niin ihanaa!
Molempien päivien pyöräretkille tuli mittaa nelisenkymmentä kilometria vähän vajaalla kuudellasadalla nousumetrillä sekä vuoripäivänä reilu kaksikymmentä kilometriä pyöräilyä. Ilman uusia pyöriämme tämmöinen matka noilla nousuilla olisi jäänyt pelkäksi haaveeksi, myös niin monen paikan ja järven näkeminen. Kuinka monta paikkaa näimmekään reilun 100 kilometrin pyöräilymatkalla. Ihan hyvästä kuntoilustakin tämä kävi. Sen kertoo jo älykello, kun kaloreita kului kummallakin pyöräretkellä parituhatta kaloria. Kyllä ylämäessä ja tasaisellakin saa pulssin nousemaan ja hien pintaan. Nyt jopa tuli niin raskas ylämäki, että poljin aivan täysillä ja turbo avusti, mutta olin jo niin hengästynyt, että melkein jo ylhäällä minun oli pakko pistää kävelyksi, kun muuten olisin kuollut.
Monesti sanon Miehelleni, että taitavat Alppilehmät olla onnellisia, kun saavat vuorimaisemia katsella aina. Niiden maitokin on varmasti paljon ravitsevampaa, kuin niiden lehmien jotka sisätiloissa aina ovat. Iloisilta näyttivät nämä vahvarakenteiset hevosetkin, kun porukalla kirmahtelivat hellesäässä.
Tämän reitin kuljimme, Leutaschklamm bei Mittenwald. Mökkiauton jätimme ulkoilijoiden parkkipaikalle Mittenwaldin kupeeseen, josta oli reitin alkuun kilometrin verran matkaa.
Kanjonikierros oli ilmainen. Reitin alussa oli vajaan 300 metrin pituinen jyrkkäseinäinen ja kapea kanjonin loppu, jonka toisessa päässä oli reilut 20 metriä korkea vesiputous. Tämä maksoi kolme euroa. Me tuon kävimme kurkkaamassa reitin lopuksi.
Jos epäilee ettei uskalla mennä Caminito del Reyn reitille Espanjaan, niin täällä on hyvä käydä kokeilemassa kanjonikävelyä ilmaiseksi. Caminito del Rey ei ole sen kummempi kuin tämä vaikka paljon korkeammalla siellä kävelysillat menevät.
Tämä pieni, mutta mukava kanjoni oli Itävallan puolella. Mukavat olivat sunnuntaipäiväkävelymaisemat täälläkin.
Kiitos, näistä kokemusrikkaista päivistä! :)
Soleil
Ps. Saksan puolella ovat hienoja kanjoneita Höllentalklamm ja Partnachklamm.
2 kommenttia:
Meillä on vielä viikko täällä Dolomiiteilla (La Villa) ja sitten muutamaksi päiväksi juuri Mittenwaldiin. Saa nähdä löydämmekö samoille poluille:). On ollut kyllä niin hienoa taas täällä, tänään vaihdettiin Tiersistä tänne La Villaan.
K & J
Voi ihanaa! Varmasti on hienoa, kun olette siellä se kauneuden ja komeuden keskellä. :)
Kyllä te löydätte samoillekin poluille. Löydätte varmasti Karwendelista hienompiakin reittejä. Me kerettiin niin vähän kulkea ylempänä vuorilla, kun pyöräiltiin. Kaunista seutua tuo on.
Hienoja päiviä ja hikisiä huippujen valloituksia teille toivottelemme sinne Dolomiiteille! Toitottavasti Mittenwaldin seutu antaa myös koettavaa ja nähtävää, mukavia hetkiä teille!
Soleil
Ps. Minulla on meidän kahden viikon lomareissukuvien läpikäyminen aivan alkutekijöissä, kun täällä on ollut paljon huolta ja hoidettavana on pieni kissa-potilas. Sen verran paljastan, että tuon loman vietimme Nationalpark Berchtesgadenissa pyöräillen ja tallustellen laajalla alueella. ;)
Lähetä kommentti