keskiviikko 16. elokuuta 2017

30.6-16.7.2017Loma: 3.osa, ARVOKKAITA HETKIÄ

Näistä hetkistä saa pitkään iloa.



6.7.2017, torstai: Lepopäivä! Pyöräilimme Hinterseelle ja vuokrasimme veneen.



Oli ihana hellepäivä. Nautittiin auringosta, maisemista, toistemme seurasta ja siitä, että saamme olla täällä.



Veneretken ja päiväkahvien jälkeen hyppäsimme Hinterseellä pyöriemme selkään ja laskettelimme viehättävään vajaan kahden tuhannen asukkaan Ramsauhun, Ramsau bei Berchtesgaden. Jätimme pyörät parkkiin ja teimme tutustumiskierroksen kävellen. Lopuksi kävimme pienessä Edeka-kyläkaupassa, jonka hinnat olivat korkeat.



Kissojen lomatunnelmia! He ovat aina tienneet, että iltapimeän tultua, niin kotona kuin mökkiautossa, sisälle voi lennähtää yöperhosia ja kirsisääskiä. Se on yksi kissojen lempipuuhia, kun porukalla sitten niitä metsästävät. Jos isäntä ja mamma rehkivät vuorenrinteillä yli kolmenkymmenen asteen hellesäässä, Kissat saavat olla mökkiautossa heille sopivassa lämmössä. Ilmastointilaite mökkiauton katolla huolehtii heidän viihtyvyydestä, se on aivan laitettu heitä varten.



7.7.2017, perjantai: Edellispäivänä Hinterseellä katselimme ylös vuorille ja suunnittelimme tämän päivän pyöräily-vaellusretkeä.

Blaueishütte näkyi pienenä tuolla ympyrän sisällä. Kartoissa kulkureittimme.

Aamupalan ja Kissojen hyvästelyn jälkeen heitimme reput selkään ja hyppäsimme pyöriemme päälle.

Aluksi pyöräilimme 4,5 kilometriä 173 nousumetrillä. Viimeisen kilometrin matkallle tuli lähes kokonaan tuo nousu ja se oli raskasta vaikka turbo avusti. Pyörät piti jättää parkkiin, kun ei enää saanutkaan pyöräillen jatkaa eteenpäin. Eikä olisi enää pystynytkään ajamaan, kun rinne meni niin jyrkäksi. Vaihdoimme vaelluskengät jalkaan ja jatkoimme matkaa kävellen. Blaueishüttelle oli matkaa kahden ja puolen tunnin kävelymatka. Vuorilla ei etäisyyksiä ilmoiteta kilometreinä vaan ne ovat tunteina. Schärtenalmille tulimme ensiksi. Hütelle oli jo muutama istahtanut syömään jotakin. Me jatkoimme suoraan matkaa. Tämän olemme vuosien aikana huomanneet, että vaelluksella tuntien ylös nousemisen aikaan ei kannata syödä mitään. Jos syö, se vie puhdin pois ja askel tuntuu sen jälkeen hyvin raskaalta ja reppu painaa selässä niin kuin se olisi täytetty kivillä. Ainoastaan juomme urheilujuomaa. Joskus otamme välipalaksi 100g hedelmäsosepussin.

Kunto oli parissa päivässä kohonnut huimasti, kun ei aamusta ollut hellesää. Aurinko oli suuremman osan aikaa pilvien takana ja kuljimme paremmin vuoren varjopuolella. Nousu tuntui helpoltta vaikka hiki tuli ja syke nousi maksimilukemiin. Lopussa Blaueishüttelle oli vajaan tunnin jyrkähkö portaikkonousu. Sekin noustiin helpon tuntuisesti.

Me tykätään käyttää hissejä vuorille noustessa. Yleensä se kilometrien vaeltaminen ja satojen metrien nousu metsässä on hyvin tylsä osuus, kun rehevästä metsästä ei näe juuri mihinkään. Tällä matkalla paikoin näki alas laaksoon ja Hinterseelle. Vähän ennen Blaueishüttea vasta metsäosuus loppui ja vuorihullulle alkoi ne parhaat vuorimaisemat. Blaueishüttelle emme pysähtyneet. Taivas oli juuri selvinnyt lähes siniseksi ja jatkoimme matkaa mukavassa kivikossa ylemmäs. Ilma tuntui lämpenevän. Jyrkillä vuoren seinämillä oli vuorikiipeilijöitä, joku suurempi ryhmäkin, jonka touhuja vähän seurasimme.

Kävellen nousimme 4,7 kilometriä ja 860 nousumetriä käännöspaikkaan. Oli pieni ajaus, että kävisimme jäätiköllä, Blaueisgletscher. Jäätiköllä käynnissä olisi mutkin mennyt varmasti vielä aikaa tunnin verran enemmän. Voimia oli vielä paljon jäljellä, mutta kun nousee upeisiin vuorimaisemiin niin ei ole järkeä vain koko ajan vaeltaa, vaan pitää pysähtyä niihin hetkiin. Jäimme isolle tasaiselle kivelle ihastelemaan maisemia. Oli mahtavaa ottaa vaelluskengät pois jalasta ja kävellä kivellä avojaloin. Söimme siinä kivellä istuskellessa pienet eväämme.

Vaeltajan repusta löytyy monenlaisia asioita. Esim. minulla on aina mukana pieni tuubi hevosvoidetta, mutta nyt oli iso tuubi matkassa. Edellispäivien urheileminen tuntui pohkeissa ja ne tarvitsivat matkan puolivälissä rentouttavaa voitelua.

Blaueishüttellä oli porukkaa. Hütellä on myös mahdollista yöpyä. Me hörppäsimme isot piimälasit, josta saimme proteiiniannoksen lihaksille.

Schärtenalmin hütellä istahdimme syömään pottukeitot ja juomaan isot tuopit mustaherukkamehua.

Pyörille saavuimme vajaan viiden kilometrin alamäkikävelyn jälkeen. Pyörät olivat niin kuin ne olimme siihen jättäneet. Kypärät irrallaan ohjaustangoissa, lenkkarit ja puolentoistalitran vesipullot sivulaukuissa. No, emme olisi uskoneetkaan, että jotkin olisi viety tai säretty. Aina jätämme kypärät irralleen, niin Italiassa kuin Espanjassakin. Oli mahtava tunne vaihtaa vaelluskengät lenkkareihin ja lähteä lopun 6,4 kilometrin ja 96 nousumetrin pyöräilyosuudelle mökkiautollemme.



Yhteensä tuli 1130 nousumetriä, kävellen 860 ja pyöräilen 270

- aluksi pyöräilyä 4,5 kilometriä 173 nousumetrillä
- vaellus 9.4 kilometria 860 nousumetriä
- lopuksi pyöräilyä 6.4 kilometriä 96 nousumetrillä




Mahtava pyöräily- ja vaellusretki, niin arvokkaita hetkiä!

Ei kommentteja: