Upeissa järvi- ja vuorimaisemissa sekä yhdellä Alppien korkeimmalla vesiputouksella.
12.7.2017, keskiviikko:
Unelmat ja haaveet ovat tarkoitettu toteutettaviksi. Vuosia sitten ja kahdella aiemmalla reissullamme täällä haaveilin alhaalta laaksosta käsin ja vastapuolelta Jennerin huipulta katsellessani, että jospa minä joskus tuon Grünsteinin pienen huipun edes selkävaivojeni takia pystyisin valloittamaan.
Ja niin lähdimme iloisin mielin tuota haavettani kohti kulkemaan, reittikin oli huipulle selvä. Ilmakin oli loistava, aurinkoisen helteinen. Nouseminenkin tuntui helpolta.
13.7.2017, torstai:
Lähdettiin myöhään liikkeelle alhaalla raskaan näköisesti roikkuvien pilvien takia. Päivään mahtui kuitenkin niin paljon kauniita ja ihania maisemia pilvisyydestä huolimatta.
Königssee - kuninkaanjärvi on yksi Saksan vaikuttavimpia maisemanäkymiä. Tämä kapea vuonomainen järvi on 8 kilometriä pitkä 1.2 kilometriä leveä. Järven syvin kohta on 192 metriä ja järvi sijaitsee merestä katsoen 600 metrin korkeudessa. Järven vesi on yksi Saksan puhtaimpia. Vesi on aivan juomakelpoista ympäristösuojelun ansiosta. Järvellä on käytetty vuodesta 1909 asti akkukäyttöisiä veneitä. Eikä kyllä pienempi Obersee-järvi yhtään kalpene Königsseen kauneuden edessä. Melkein sanoisin, että Obersee on kauniimpi, kun se on kokonaan korkeiden vuorien ympäröimä. Enkä turhaan kehu näiden järvien kauneutta, kun tämän seudun haluavat nähdä niin monet ihmiset ympäri maailmaa sekä kokea venematkan tällä järvellä.
Meille tämä venematka oli jo kolmas kokemus. Alkumatkasta veneen opas kertoi alueen historiasta ja nauratti vitseillä matkustajia. Kuulemma veneessä ei ole pelastusrenkaitakaan mukana kuin kolmet, hänelle ja veneen kuskille kahdet. Venematkalla tietyssä kohtaa järveä ja vuoria vene pysäytetään ja soitetaan trumpetilla. Kalliosta soitto vastaa kauniisti, niin kuin opas vitsaili, että toivottavasti veli on tuolla vuorella soittamassa vastaan. Tuo on aina jotenkin niin juhlallinen hetki. Täältä löytyy viime reissun soitto. Pian soittoesityksen jälkeen ollaan St. Bartholomässa, johon yleensä jää ihmisiä ja josta saattaa myös joku tulla kyytiin. Königsseen eteläpäähän ja Saleiin menee veneellä tunnin verran aikaa.
Se kävijöiden ja aasialaisten turistien suosikkikävely, jonka useammat vain kävelevät on kilometrin matka venelaiturilta Oberseelle, minkä mekin olemme aiemmin vain käyneet kävelemässä. Jotkut ovat aivan tuolla juhlavaatteissa ja pikkukengissä. Nyt me jatkoimme matkaa järven toiselle puolelle ja Röthbachin vesiputoukselle. Vesiputous on Saksan korkein 470 metriä korkeudella ja yksi Alppien korkeimmista. Kauniisti vesi virtasi kallioseinämästä alas.
Minun idea oli että noustaan tuota seinämää vähän ylemmäs. Nousu tuntui helpolta, vaikka ennätysjyrkässä rinteessä kävelimme noin 650 metriä ja nousumetrejä tuolla matkalla tuli 200 metriä eli polun jyrkyys oli noin 30%. Kaksi kertaa ylitettiin korkeuksista tippuva purokin. Vastaan tuli keskellä puroa kolmen polun risteys, joka kertoi, että seuraavalle hütelle olisi ollut matkaa kolme ja puoli tuntia, ja toinen polku vei vesiputouksen yläpuolelle, mutta tuo polku oli luokiteltu mustaksi eli vaikeimmaksi reitiksi. Päätettiin palata ajan puutteen takia lähimälle hütelle, joka oli takaisin alas ja melkein lähtöpisteeseen Saletalmille venelaiturin lähelle, jonne oli vaellusmatkaa kahden tunnin verran, missä vasta saimme myöhään iltapäivästä päiväkahveet.
Campingplatz Grafenlehen - Königssee Seelände - St.
Bartholomä - Salet - Saletalm - Obersee - Fischunkelalm - Röthbach-Wasserfall
Only In My Dreams,..
Tämän päivän saldo 11 kilometriä, järven päässä 9.3km 480 nousumetrillä, sekä yli 500 valokuvaa ja pilvistä huolimatta huippuhetkiä tässä upeassa luontoparatiisissa!
14.7.2017, perjantai:
Loman ensimmäinen sadepäivä, mutta alkaahan kahden viikon lomakin olla jo lopuillaan. Olemme saaneet nauttia hienoista ilmoista, vaikka joku päivä onkin ollut pilvisempää ja illasta tai yöllä heittänyt ukkoskuuroja. Monesti juuri sadekuuro on tullut, kun olemme palanneet reissultamme mökkiautolle. Näinhän se kerran meni meillä Dolomiiteillakin.
Kävimme sopivassa sateettomassa välissä pyöräillen Berchtesgadenissa ruokakaupassa sekä myöhemmin lomakylämme hiljaista elämää venekyytien loppumisen jälkeen ihmettelemässä. Kissatkin nauttivat leppoisasti lomasta.
15.7.2017, lauantai:
Sataa sataa ropisee,.. Koko porukka nukkui viime yönä levottomasti, kun sade hakkasi mökkiauton kattoa niin äänekkäästi monta tuntia.
Ja vaellusretken jälkeen sade loppui ja aurinko hymyili, niin kuin me vaeltavatkaravaanaritkin. Palaaminen veneellä takaisin järveltä oli juhlallista, kun puhallinorkesteri oli rannan kävelykadulla soittamassa perinnemusiikkia. Tämä oli mukavan loman toiseksi viimeisen päivän loppuhetkiä. :)
16.7.2017, sunnuntai:
Niin päätyy jokainen mukava loma aikanaan ja on palattava kokemusten ja muistojen kanssa kotiin ja arkeen. Saimme leirintäalueelta pienen kiitoslahjan, suklaisen Watzmann-vuoren.
12.7.2017, keskiviikko:
Unelmat ja haaveet ovat tarkoitettu toteutettaviksi. Vuosia sitten ja kahdella aiemmalla reissullamme täällä haaveilin alhaalta laaksosta käsin ja vastapuolelta Jennerin huipulta katsellessani, että jospa minä joskus tuon Grünsteinin pienen huipun edes selkävaivojeni takia pystyisin valloittamaan.
Ja niin lähdimme iloisin mielin tuota haavettani kohti kulkemaan, reittikin oli huipulle selvä. Ilmakin oli loistava, aurinkoisen helteinen. Nouseminenkin tuntui helpolta.
Meille ei enää kelpaa lähibaarin kahveet ja pöperöt, vaan on ensin hikoiltava ja tallusteltava vuorille nautiskellen kaikesta siitä mitä ympärillä on ja näkyy. Vastaan tulevat iloiset ja tervehtivät ihmiset vain lisäävät tätä mukavaa tunnetta.
Tänään piti kulkea 3,5 kilometriä ja 700 nousumetriä ennen kuin sopiva paikka oli istahtaa syömään hernekeittoa nakkien kera ja juomaan kahveet Grünsteinhüttelle. Tuo kylmä mustaherukkamehu kivennäisvedellä on muuten tosi hyvä janojuoma, niin kuin piimäkin, vaeltajalle!
Tänään sitten yksi pieni vuosien haave toteutui ja ilman kipuja, muttei ilman hikipisaroita hellesäässä. Aika mukavalta ja helpolta tämä tuntui, oikeastaan aika suurenmoiseltakin! Ainahan se on hienoa katsella ylempää lintusten lailla maisemia ja nähdä maisemat eri kulmilta eri silmin. Tuo kait se onkin se mikä saa vuorihullun aina vähän hikoillen rehkimään korkeamalle katselemaan. On vaan jotenkin niin suurenmoista katsoa eri korkeuksista tuttujakin maisemia ja nähdä kauempana vuorilla käytyjä paikkoja. Grünsteinin huipulta alas katsoessa leirintäalue oli jalkojen juuressa. Vähän harmitti, kun alas Königsseelle ei hyvää kuvaa saanut, kun edessä oli joku iso metallinen antennihökötys.
Grünstein oli kyykäärmevuori, kun moisen vuorikulkijan kaksi kertaa kohtasimme.
12.7.2017: Grünstein
Campingplatz Grafenlehen - Grünsteinhütte - Grünstein
Camí de Passions,..
Hieno lomapäivähän tämä oli, kun vain 9 kilometriä tallusteltiin 750:lla nousumetrillä!
Lähdettiin myöhään liikkeelle alhaalla raskaan näköisesti roikkuvien pilvien takia. Päivään mahtui kuitenkin niin paljon kauniita ja ihania maisemia pilvisyydestä huolimatta.
 |
| Obersee ja takana näkyy Röthbach-Wasserfall. |
Königssee - kuninkaanjärvi on yksi Saksan vaikuttavimpia maisemanäkymiä. Tämä kapea vuonomainen järvi on 8 kilometriä pitkä 1.2 kilometriä leveä. Järven syvin kohta on 192 metriä ja järvi sijaitsee merestä katsoen 600 metrin korkeudessa. Järven vesi on yksi Saksan puhtaimpia. Vesi on aivan juomakelpoista ympäristösuojelun ansiosta. Järvellä on käytetty vuodesta 1909 asti akkukäyttöisiä veneitä. Eikä kyllä pienempi Obersee-järvi yhtään kalpene Königsseen kauneuden edessä. Melkein sanoisin, että Obersee on kauniimpi, kun se on kokonaan korkeiden vuorien ympäröimä. Enkä turhaan kehu näiden järvien kauneutta, kun tämän seudun haluavat nähdä niin monet ihmiset ympäri maailmaa sekä kokea venematkan tällä järvellä.
Meille tämä venematka oli jo kolmas kokemus. Alkumatkasta veneen opas kertoi alueen historiasta ja nauratti vitseillä matkustajia. Kuulemma veneessä ei ole pelastusrenkaitakaan mukana kuin kolmet, hänelle ja veneen kuskille kahdet. Venematkalla tietyssä kohtaa järveä ja vuoria vene pysäytetään ja soitetaan trumpetilla. Kalliosta soitto vastaa kauniisti, niin kuin opas vitsaili, että toivottavasti veli on tuolla vuorella soittamassa vastaan. Tuo on aina jotenkin niin juhlallinen hetki. Täältä löytyy viime reissun soitto. Pian soittoesityksen jälkeen ollaan St. Bartholomässa, johon yleensä jää ihmisiä ja josta saattaa myös joku tulla kyytiin. Königsseen eteläpäähän ja Saleiin menee veneellä tunnin verran aikaa.
Se kävijöiden ja aasialaisten turistien suosikkikävely, jonka useammat vain kävelevät on kilometrin matka venelaiturilta Oberseelle, minkä mekin olemme aiemmin vain käyneet kävelemässä. Jotkut ovat aivan tuolla juhlavaatteissa ja pikkukengissä. Nyt me jatkoimme matkaa järven toiselle puolelle ja Röthbachin vesiputoukselle. Vesiputous on Saksan korkein 470 metriä korkeudella ja yksi Alppien korkeimmista. Kauniisti vesi virtasi kallioseinämästä alas.
Minun idea oli että noustaan tuota seinämää vähän ylemmäs. Nousu tuntui helpolta, vaikka ennätysjyrkässä rinteessä kävelimme noin 650 metriä ja nousumetrejä tuolla matkalla tuli 200 metriä eli polun jyrkyys oli noin 30%. Kaksi kertaa ylitettiin korkeuksista tippuva purokin. Vastaan tuli keskellä puroa kolmen polun risteys, joka kertoi, että seuraavalle hütelle olisi ollut matkaa kolme ja puoli tuntia, ja toinen polku vei vesiputouksen yläpuolelle, mutta tuo polku oli luokiteltu mustaksi eli vaikeimmaksi reitiksi. Päätettiin palata ajan puutteen takia lähimälle hütelle, joka oli takaisin alas ja melkein lähtöpisteeseen Saletalmille venelaiturin lähelle, jonne oli vaellusmatkaa kahden tunnin verran, missä vasta saimme myöhään iltapäivästä päiväkahveet.
13.7.2017:
Königssee - Röthbach-Wasserfall
Only In My Dreams,..
Tämän päivän saldo 11 kilometriä, järven päässä 9.3km 480 nousumetrillä, sekä yli 500 valokuvaa ja pilvistä huolimatta huippuhetkiä tässä upeassa luontoparatiisissa!
14.7.2017, perjantai:
Loman ensimmäinen sadepäivä, mutta alkaahan kahden viikon lomakin olla jo lopuillaan. Olemme saaneet nauttia hienoista ilmoista, vaikka joku päivä onkin ollut pilvisempää ja illasta tai yöllä heittänyt ukkoskuuroja. Monesti juuri sadekuuro on tullut, kun olemme palanneet reissultamme mökkiautolle. Näinhän se kerran meni meillä Dolomiiteillakin.
Kävimme sopivassa sateettomassa välissä pyöräillen Berchtesgadenissa ruokakaupassa sekä myöhemmin lomakylämme hiljaista elämää venekyytien loppumisen jälkeen ihmettelemässä. Kissatkin nauttivat leppoisasti lomasta.
15.7.2017, lauantai:
Sataa sataa ropisee,.. Koko porukka nukkui viime yönä levottomasti, kun sade hakkasi mökkiauton kattoa niin äänekkäästi monta tuntia.
Emme kuitenkaan antaneet sateen pilata tätä toiseksi viimeistä lomapäivää, vaan läksimme pienelle vaellusretkelle. Emmehän me sokerista ole, vaan
sadesään vaellus on vain pukeutumiskysymys. Lähtiessämme sade lakkasikin sopivasti. Veneen kyytiinkin pääsimme ilman jonotuksia.
Maisemat olivat edellisellä reissullamme huikean kauniit, kun taivas oli lähes sininen ja yöllä oli satanut lunta. 25.10.2014: VENERETKI LUMIMAISEMIIN. Watzmann-vuorelle aivan pari metriä oli lunta tupruttanut. Tuolloin ihmetellen katselimme ja kuuntelimme ylhäällä jyriseviä lumivyöryjä. Pieni juttu löytyy tuosta reissusta tästä linkistä, Niin kaunis yhdistelmä: vuoret, ruska ja valkoinen lumi maassa.
St.
Bartholomä on hieno paikka. On 1700-luvulta peräisin oleva metsästysmaja, joka nykyisin toimii majatalona ja ravintolana, luonnonpuiston infopiste hirsitalossa, kirkko ja kappeli. Alueella on puolen tunnin kävelyreitti, joka kulkee rannassa ja metsässä esitellen vähän paikan jylhiä maisemia. Tai reippaammat voivat vaeltaa jääkappelille, jonne on reilun tunnin matka, vajaa neljä kilometriä 300 nousumetrillä. Vaativammallekin vuorivaeltajalle löytyy polkuja. Voi kiipeillä myös täältä päin Watzmannille. Mehän emme edellisellä reissulla kulkeneet jääkappelille asti, kun oli satanut lunta. Lumen alla oli liukkaita kiviä ja jokikin olisi pitänyt ylittää, joten käännyimme silloin takaisin reilun puolen kilometrin päästä jääkappelista.
Pitkään emme saaneet nauttia sateettomasta säästä vaan alkoi sade, joka vain kiihtyi, kun olimme höyryävän jääkappelin luona. Nyt kappeli nähtiin ja kuvattiin. Vaikka vettä satoi, niin oli mukava pieni vaellusretki, jonka päätteeksi istahdimme iloista puheensorinaa täynnä olevaan metsästysmajaan syömään vatsat täyteen kalaa ja lihaa.
16.7.2017: Vom Königssee zur Eiskapelle
Königssee Seelände - St. Bartholomä - St. Johann und Paul Kapelle - Eiskapelle
I Love
You,..
Ja vaellusretken jälkeen sade loppui ja aurinko hymyili, niin kuin me vaeltavatkaravaanaritkin. Palaaminen veneellä takaisin järveltä oli juhlallista, kun puhallinorkesteri oli rannan kävelykadulla soittamassa perinnemusiikkia. Tämä oli mukavan loman toiseksi viimeisen päivän loppuhetkiä. :)
Eräs kirjoitti Suomessa netissä, että Berchtesgaden on pyhiinvaelluskohde erään mökin takia. Minulle Nationalpark Berchtesgaden on paljon enemmän, Saksan hienointa aluetta. Tämä on upea luontoparatiisi kristallin kirkkaineen alppijärvineen ja jyrkkineen vuorineen, jossa ovat aikoinaan jo kuninkaallisetkin lomailleet. Täällä inspiroivassa ympäristössä ovat mm. asuneet kirjailijat. Ensimmäisen kerran seutu mainitaan historiankirjoissa 1100-luvulla alueen runsaan suolamäärän vuoksi. Alueellahan on vieläkin kaksi toimivaa suolakaivosta, joihin myös matkailijan kannattaa tutustua. Nationalpark Berchtesgaden on Baijerin helmi.
Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen, että saimme tähän alueeseen nyt kahden viikon aikana tutustua laajemmin ja paremmin. Paljon vielä jäi kokemattomia ja näkemättömiäkin paikkoja. Korkealle vuorille emme edes vielä pääseet. Pitäisi sellaiset yli 1500 nousemetrin vaellukset olla helppoja päivävaelluksia, että pääsisi nauttimaan vielä upeammista maisemista. Jospa joskus kuitenkin pääsemme korkeammallekin polkuja kuluttamaan.
Niin paljon hienoja hetkiä ja niin paljon upeita maisemia koimme. Niin useista eri kulmista saimme aluetta myös katsella vaellus- ja pyöräilyretkillämme. Tämä loma oli hyvää lääkettä Nationalpark Berchtesgaden kaipuuseen ja ikävään! Tänne vielä monet kerrat palaamme.
16.7.2017, sunnuntai:
Niin päätyy jokainen mukava loma aikanaan ja on palattava kokemusten ja muistojen kanssa kotiin ja arkeen. Saimme leirintäalueelta pienen kiitoslahjan, suklaisen Watzmann-vuoren.
Meillä on tullut vuosien aikana muutamia suosikkipysähdyspaikkoja, joihin aina ohi kulkiessa pysähdymme kahvit keittämään. Yksi niistä on Chiemsee-järvi. Kissatkin tämän paikan varmasti jo tuntevat tutuksi paikaksi. Ovat aina niin innoissaan, kun saavat mökkiauton ikkunasta seurata järvelle lintujen touhuja. Prinsessamme on kissoista se kaikista innokkain, kun ennen se oli veljensä. Tässäkin kahvihetkessä muistelimme suurella ikävällä Ramsesta, kun siskon samanlainen innokas käyttäytyminen toi YstäväRakkaan niin elävästi muistoina mieleen.
Elämä ei ole ne päivät jotka ovat menneet, vaan ne päivät jotka muistamme.
Kiitollisena muistellen tätä lomaa. Kiitän rakasta Miestäni yhteisistä arvokkaista loma- ja seikkailuhetkistä, meillä oli mukavaa! Myös Kissa-Tyttöjä, hehän ovat toiseksi parasta lomaseuraa! :)
Soleil
Ps. Reissun aiemmat osat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti