maanantai 16. huhtikuuta 2018

15.4.2018: IHANA KEVÄT

Ja onnenpossu puun alla!
"Omenapuiden kukat ja lintujen laulu, maisema on kuin kaunein taulu. Kevätpäivät pieniä ihania asioita täynnä!"



Viikko aiemmin, kun palasimme kolmen viikon kevätlomalta kotiin, tuntuivat aluksi kotimaisemat vähän harmailta. Olimme reissulla nähneet kyllä monenlaista säätä ja maisemia sekä kevät oli eri vaiheissa riippuen siitä missä korkeuksissa liikuttiin. Jossain oli jo hedelmäpuiden kukat lakastumassa, kun vuorilla oltiin vielä varhaisessa keväässä. Jopa ajelimme maisemissa, että tien molemin puolin oli luminietokset.

Keväthän on ympäri Eurooppaa tänä keväänä myöhässä, niin kuin kotiseudullakin. Kotona oli reissumme aikaan kylmää, jopa joku yö ollut lähemmäs kymmenen astetta pakkasta. Sää kuitenkin muutama päivä ennen kotiin tuloamme lämpeni. Kotiinpaluuviikko oli lämmin ja teki arkeen paluustamme oikein mukavan tuntuisen. Parhaimmillaan on lämpömittari näyttänyt jopa yli 23 astetta varjossa. Maa kun ei ole roudassa ja se on saanut vettä, niin aivan päivissä luonto on alkanut loistamaan. Pari kovaa ukkoskuuroakin heitti viikolla lisää ravinnevettä maahan. Kukkaloisto on alkanut ja hedelmäpuiden upea kukinta on juuri aukeamassa. Sääennusteiden mukaan tulevat kymmenen päivääkin on vähän alle ja yli 20 asteen lämpöjä.

"Kevät on, se on varmaa.
Kaikkea uutta, ihanuutta.
En anna parin hiutaleen kevätfiilistä estää.
Kesä tulee pian, tämä päätös kestää!"


Lähdimme sunnuntaiaamupäivästä pyöräretkelle, pian formulakisan jälkeen. Lauantaina taivas oli sininen tänään taas pilvinen. Ensimmäinen geokätkö löytyi liikennemerkistä.



Yleensä ensimmäinen heinäsato korjataan talteen vapun aikoihin. Mitenhän käy tänä vuonna. Kuvia ei tullut otettua rypsipelloista, kun emme niiden ohi ajelleet, mutta lauantaina auton ikkunasta katsellen pelloissa jo näkyi vähän keltaista eli keltainen kukintaloiste alkaa pian.



Kaukana pellolla tarkkaavaisina katseli peuraporukka rauhallista elämän menoa. Jänis loikki tiehensä. Järvessä uiskenteli rämemajava. Lammaslauma oli tiiviisti yhdessä kaukana pellolla.



Päivän toinen geokätkö löytyi vanhan puun juuresta kaarnapalasten alta.



Muutama naurulokki oli tällä lammella äänekkäänä ja siihen kun vielä hanhet kaakattivat niin luonnon antama sunnuntaikonsertti oli siinä valmiina kuunneltavana. Olikohan naurulokkiporukka matkalla pohjoista kohti ja pysähtyneet välillä syömään, lepäämään ja menosuunnasta päättämään.



Istuimme tuossa penkillä syömässä eväsvoileivät ja juomassa kahvit. Nälkä jo olikin melkoinen, kun ennen formulakisoja olimme aamupalan syöneet ja siitä oli jo aikaa reilut viisi tuntia. Olin ottanut mukaan kahvin lisukkeeksi pikkupaketin terveyspikkuleipiä joita oli vain kaksi pienessä annospaketissa, molemmille meille vain yhdet. Mieheni mielestä olisi kannattanut ottaa koko paketti mukaan. 


Uusia lintubongauksia emme tehneet. Tässä vanhat tuttavat töyhtöhyyppä, punapäänarsku, kaksi merihanhea, afrikanhanhi ja liejukana.



Minulla oli lintukamera vain mukana, jolla ei niin hyvälaatuisia kuvia saa, mutta pääsee näkemään ja kuvaamaan aika kaukaa. Aina vähän huvittaa, kun lintukojuilla on isojen putkien kanssa kuvaajia ja räpsin kuvia pikkuruisella kompaktikamerallani. En tiedä ajatteleeko joku, että mitähän tuo nainen oikeen tekee, kun tuollaisella räpsykameralla kuvaa. No, räpsykamerani on tuonut aivan uuden ulottuvuuden kuvaamiseen, vaikka eivät kuvat olekaan laadullisesti hyviä. Sekä elämään mukavia pieniä huippuhetkiä, kun saa kuvia linnuista. Voin tuntitolkulla ja kädet väsyneenä ja henki loppumaisillaan, kun ei kärsi hengittää, kuvata. Pilvisestä säästä huolimatta oli lintutornissa 22 astetta lämmintä. Meistä on tullut etelänlämmöstä pitäviä etelä-Eurooppalaisia. No, lämpöähän me aina Suomessa kaipasimme lisää. Otimme paluumatkalle pitkähihaiset takit päältämme pois, mutta pian ne piti pysähtyä takaisin päälle laittamaan, kun tuntui niin kylmältä yli kahdenkymmenen asteen lämpö. Eli saisimme asua Saksaakin lämpimämmässä.


Eipä olisi aiemmin voinut tietää, että peltojen laidassa pienessä metsässä puussa oleva linnunpönttö voi olla geokätkö. :)


Paksun ja ison puun alta näkyy kaukana oleva kotikylämme.



Kuvia läpikäydessä minuun iski taas se suuri onnellisuuden ja kiitollisuuden tunne, että olemme jo reilu seitsemän vuotta saaneet elää ja olla täällä. Tuntea nämä maisemat kotoisiksi kotimaisemiksi.



Päivän neljäs kätkö löytyi pienen puron takaa puun juurelta puukalikkaan mukavasti laitettuna. Tämä kätköjen etsiminen on vähän salaista puuhaa. Kätköjähän on ympäri Maailmaa ja paljon joka paikassa. Jo aivan tämän päiväisenkin pyöräretken varrella ja alueella kymmeniä, mutta katsoimme vain muutaman. Kolmea emme löytäneet. Tässä puron rannalla oli joku perhe vähän matkan päässä jotain touhuamassa joten odottelimme, että he lähtevät pois. Joskus aiemmin ajattelin, että mitähän nuo ihmiset oikein tuolla puuhaa ja kun kävelimme ohi olivat niin kuin ei olisi mitään ollut. Nyt ajattelen, että ne ihmiset taisivat olla etsimässä geokätköjä.



Saksa on paljon enemmän kuin ruuhkia ja väen paljoutta. Saksassa on paljon metsiä, ei mitään suuria erämaita mutta metsiä peltojen ja kylien väleissä. Metsissä menee aina teitä ja polkuja, jotka ovat osa aivan merkitty karttoihin. Peltotiet ovat suureksi osaksi asfalttipintaisia, jotka on tarkoitettu vain maanviljelijöiden, kävelijöiden ja pyöräilijöiden käyttöön. Autolla ajaminen niitä pitkin on kielettyä.



Päivän viides kätköaarre oli koivun juuressa ja niin ihanan suloinen onnenpossu leppäkerttu kädessään. Aika hauskaa oli huomata possun katselevan puiden palasten välistä.


Kuvia naapurikylistä pyöränselästä vauhdissa otettuna.



Kaukaa näimme kuinka pellolta nousi isohaarahaukka lentoon. Pyöräilijöiden ohi mentyä laskeutui pellolle takaisin jotakin syömään. Kovasti kyttäili ympärilleen ja välillä noukki jotain maasta. Seurasimme ja kuvasimme lintua. Kunnes taas tuli toisesta suunnasta pyöräilijöitä ja pyrähti lentoon. Jostain ilmaantui raakkuva korppi ja se kun oli vihainen haukalle. Hyökkäili ilmassa haukan päälle ja ajoi haukan pois. Ruoka pellolla oli jo aiemmin kuollut jänis, joka oli jo vähän mädäntynyt. Ei jääty katselemaan pääsikö isohaarahaukka palaamaan ruokapaikalle takaisin.


Päivän kuudes geokätkö löytyi tällaisesta ruostuuneesta vempeleestä. Ruostunut peltirasia oli magneetilla, niin kuin on monesti, kiinni tuo härvelin sisällä. Kätkörasioiden sisällä on usein muistoja, sinne voi itsekin jättää muiston ja silloin myös itse ottaa mukaan. Geogätkön sisällä saattaa olla myös "matkalaisia", jossa on seurantakoodi ja osoite minne se on matkalla. Esim. me voitaisi täällä laittaa matkalainen johonkin kätkörasiaan, joka olisi matkalla vaikka Suomessa Inariin johonkin kätkölle. Kätkössä on lokikirja johon voi merkata, milloin on itse sen löytänyt, jättää oman nimimerkkinsä sekä lyhyen viestin, että löytyikö kätkö helposti tai jotain muuta. Kevätlomareissulla me jätimme moneen kätköön viesti, että terveiset Suomesta. Lisäksi löytömerkinnän voi myös laittaa geocaching-nettisivuille. Itse voi myös tehdä kätkön, jonka merkkaa nettisivuille. Siitä on myös sitten huolehdittava.



Tälle kivalle keväiselle pyöräretki kierrokselle naapurikyliin, geogätköille ja lintupaikoille tuli mittaa vajaat 40 kilometriä.

"Kuuntelin puron solinaa, sen nauravaa, iloista porinaa.
Se kertoi minulle tarinaa, keväästä.
Linnuista, jotka nyt palaavat pohjolaan.
Kukista, jotka vihdoin maasta nousta saa.
Ja siitä, että on aika rakastaa."


Soleil  

Ps. Olen kevätlomakuvia käynyt läpi neljä päivää, mutta niiden kanssa en kiirettä pidä. Pikkuhiljaa tuo projekti etenee ja siitä tulee monta reissujuttua. Tuleva toukokuu on täynnä pitkiä viikonloppuja, joten kuvia tulee lisää läpikäytäväksi muutama.

Ei kommentteja: