Päivät 16-20.3.2017: Ajamista sekä kävelyretkiä kansallispuistossa lintuja bongaillen, Euroopan korkeimmalla hiekkadyynillä sekä roskaisella rannalla.
16.3.2017 - Tätä lomaa oli todella odotettu. Alkuvuoden San Marinon loppiaisreissu jäi vain kahden päivän sairaslomaksi Saksan puolella parkkipaikalla, kun palasimme jo kiireesti kotiin sairastamaan. Se flunssa olikin sitten sitkeä ja vei voimia. Niin monta muutakin ei niin toivottua mutkaa oli ollut matkassa vuoden ensi kuukausina. Kuitenkin viimeiset kaksi viikkoa oli mennyt hyvin ja olimme kaikki valmiita hyvillä mielin lähtemään ansaitulle kevätlomalle.
Kuitenki jo kuukausia, jopa vuosi aiemmin, pohdiskelimme missä tämän Mieheni juhlaloman vietämme. Vaihtoehtoja oli monia. Olimme jossain vaiheessa lähdössä ihan uusiin maihin Albaniaan ja pohjois-Kreikkaan, mutta nuo kohteet jätimme suuren kiinnostuksemme takia seuraavaan kertaan jo senkin takia, että tähän aikaan vuodesta vuosien säätilastoiden mukaan siellä olisi kylmempää. Miehen sai päättää ja hän halusi luontolomalle mihin päin lähdimme.
Oli mahtava lähteä mökkiauto taas kuurattuna reissuun. Kotikylän aurinkoinen sää myös helli meitä lähdön hetkellä mukavasti. Se lähetti meidät lämpimillä säteillään turvallisesti lomalle ja toivotti saksalaisittain, että tulkaa terveinä takaisin kotiin.
Ostimme Saksan puolelta Itävallan ja Sveitsin moottoritie-vinjetit vuodeksi. Meillä nuo on ollut tapana ostaa joka vuosi, kun niin paljon maissa kuljemme. Ei tarvitse sitten aikaa käyttää teiden kyttäilyyn, vaan saa ajella just niitä teitä mitä kulloinkin haluaa ajella. Ajelimme Sveitsissä Wangen an der Aare -kylään ja Aare-jokivarteen stellplatzille yöksi. Ajomatkaa kertyi noin 215 kilometriä Saksan ja Itävallan rajalta.
17.3.2018 - Saimme herätä ihanasti kevätloman ensimmäisenä aamuna silkkiuikun huuteluihin joella. Kissat olivat silmät tapillaan ikkunoissa, kun ulkona näkyi muitakin lintuja, mm. sorsia ja mustarastaita. Heistäkin näytti tuntuvan kivalta olla matkakodilla pitkästä aikaa liikenteessä. Lämmintä ulkona oli seitsemän astetta. Parkkipaikalla meidän lisäksi yöpyi kolme sveitsiläistä mökkiautoporukkaa. Teimme pienen aamukävelyn ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Ranskaa.
Kuitenki jo kuukausia, jopa vuosi aiemmin, pohdiskelimme missä tämän Mieheni juhlaloman vietämme. Vaihtoehtoja oli monia. Olimme jossain vaiheessa lähdössä ihan uusiin maihin Albaniaan ja pohjois-Kreikkaan, mutta nuo kohteet jätimme suuren kiinnostuksemme takia seuraavaan kertaan jo senkin takia, että tähän aikaan vuodesta vuosien säätilastoiden mukaan siellä olisi kylmempää. Miehen sai päättää ja hän halusi luontolomalle mihin päin lähdimme.
Oli mahtava lähteä mökkiauto taas kuurattuna reissuun. Kotikylän aurinkoinen sää myös helli meitä lähdön hetkellä mukavasti. Se lähetti meidät lämpimillä säteillään turvallisesti lomalle ja toivotti saksalaisittain, että tulkaa terveinä takaisin kotiin.
Ostimme Saksan puolelta Itävallan ja Sveitsin moottoritie-vinjetit vuodeksi. Meillä nuo on ollut tapana ostaa joka vuosi, kun niin paljon maissa kuljemme. Ei tarvitse sitten aikaa käyttää teiden kyttäilyyn, vaan saa ajella just niitä teitä mitä kulloinkin haluaa ajella. Ajelimme Sveitsissä Wangen an der Aare -kylään ja Aare-jokivarteen stellplatzille yöksi. Ajomatkaa kertyi noin 215 kilometriä Saksan ja Itävallan rajalta.
17.3.2018 - Saimme herätä ihanasti kevätloman ensimmäisenä aamuna silkkiuikun huuteluihin joella. Kissat olivat silmät tapillaan ikkunoissa, kun ulkona näkyi muitakin lintuja, mm. sorsia ja mustarastaita. Heistäkin näytti tuntuvan kivalta olla matkakodilla pitkästä aikaa liikenteessä. Lämmintä ulkona oli seitsemän astetta. Parkkipaikalla meidän lisäksi yöpyi kolme sveitsiläistä mökkiautoporukkaa. Teimme pienen aamukävelyn ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Ranskaa.
 |
| Kollaasikuvasta klikkaamalla kuva näkyy suurempana. |
Ilma oli harmaa. Sveitsin puolella madeltiin tunnin verran hidasta vauhtia kymmenen kilometrin ruuhkassa.
Syykin koko loman ainoaan ruuhkaan selvisi. Olimme Geneven ohitustiellä ja 8-18.3 kaupungissa oli autonäyttelyt. Tuo tungos moottoritieltä meni näyttelyiden parkkipaikoille.
Vesisade saatteli meidät Sveitsistä Ranskan puolelle. Moottoritiellä välillä otettiin tikettilappunen ja välillä maksettiin kortilla automaattiin. Siiri seurasi silmät tarkkana liikennettä ja maisemia.
Ranskassa kun Pariisiin menevältä tieltä käännyimme länsirannikolle päin, niin kovasti ihmettelimme sitä kuinka vähän autoja oli liikenteessä. Oliko syy tuohon lauantai-iltapäivä vai vaikuttiko asiaan maksullinen moottoritie.
Saimme ajopäivän aikana kokea monenlaista säätä. Välillä paistoi aurinko, välillä satoi vettä taas hyvin eri volumeilla.
Sadetta tuli korkeammalla ylängöllä 700 - 1000 metrin korkeudella rakeina ja räntänä. Sää vaihtui myös päivän aikana hyvin nopeasti. Parhaimmillaan auringon paistaessa oli 15 lämmintä, kun 10 minuutin päästä satoi räntää ja oli vain neljä astetta lämmintä. Aura/suolausautot ajelivat meitä vastaan keväisessä Ranskassa.
Sumusäässäkin ajoimme hetken aikaa. Hämärässä autojen vähyydestä johtuen oli jotenkin aavemainen tunnelma, kun saattoi pitkästi nähdä eteenpäin eikä yhtään auton valokeilaa vastaan tullut.
Tähän vaihtelevaan säähän oli lisänä vaihtuvat maisemat, tasaista ja taas kivasti kumpuilevaa ylänköä. Paikoin oli kevät edempänä kuin kotona. Pysähdyimme reilun tuhannen asukkaan Sourzac-pikkukylään jokitörmälle vanhan linnan kupeeseen, Aire Municipale (Site-Code: 5301), yöpymään.
Tähän vaihtelevaan säähän oli lisänä vaihtuvat maisemat, tasaista ja taas kivasti kumpuilevaa ylänköä. Paikoin oli kevät edempänä kuin kotona. Pysähdyimme reilun tuhannen asukkaan Sourzac-pikkukylään jokitörmälle vanhan linnan kupeeseen, Aire Municipale (Site-Code: 5301), yöpymään.
Mukavassa matkaseurassa sujui pitkä ajopäivä muutaman pysähdyksen kera nopeasti ja rattoisasti.
18.3.2018 - Oli mukava herätä jälleen rauhallisen yön jälkeen loman toisenakin aamuna iloiseen lintujen lauluun näissä jokimaisemissa. Lämmintä oli kahdeksan aikaan ulkona vain 4,7 astetta.
Aamupalan jälkeen piipahdimme pienellä kävelyretkellä.
Etsimme ja löysimme ensimmäisen geokätkön Ranskassa muurin kolosta.
Jatkettiin matkaa. Suureksi iloksemme saderintama oli joksikin aikaa väistynyt tieltämme ja saimme nauttia auringosta.
Kävimme matkalla kaupassa, jossa emme ehtineet varttituntia pitempään shoppailla, kun se meni kahdeltatoista kiinni sunnuntaisin. Kaupan pihalla oli monen näköistä kaasupulloa myytävänä. Kaasukauppa oli kellon ympäri auki. Automaattiin maksettiin ja numeroluukun takaa maksettua sai täyden kaasupullon. Kaupan takaa käytiin vielä etsimässä puun juuresta päivän toinen geokätkö.
Ajeltiin Le Teich -kylän kupeeseen ja luontopaikkaan, Réserve Ornithologique Du Teichin lintureservaatin parkkipaikalle, Parking Ornithologique, jossa matkailuautot saavat myös yöpyä.
Tässä päivän ajoreitti, jolle matkaa tuli noin 160 kilometriä.
Katselimme taas tulevia sääennusteita. Ne olivat saaneet viime päivät meidät vähän huolestumaan. Sää muuttuisi ennusteiden mukaan hyvin tuuliseksi ja epävakaiseksi. Tänään vielä aurinko paistaisi täällä, mutta yöllä alkaisi sade ja myrskytuuli. Lintupuisto menisi kuudelta kiinni ja emme kerkiäisi kolmessa tunnissa rauhassa koko reittiä kiertelemään ja tiirailemaan. Syötiin välipala ja lähdettiin kävelyretkelle lintuparatiisiin. Lipunmyyjä suositteli käymään vain 13:lla kojulla. Aluella niitä kun on yhteensä 20. Tuo olikin hyvä neuvo. Aurinko paistoi osalla kojuista suoraa silmiin. Eikä tuosta syystä kuvaaminen noilta kojuilta vasten aurinkoa oikein onnistunut vaikka lintuja olikin paljon.
Oli kerrassaan ihana lähteä tälle kosteikkoalueelle kävelyretkelle, kun aurinkokin helli ihanalla lämmöllään. Paikoin jotkut puut jo kukki ja osa puista kovasti vihersi. Olimme keväämmässä kuin mitä luonto oli kotona ja tuo kyllä tuntui vallan keväiseltä ja ihanalta. Kävelylle tuli mittaa kuutisen kilometriä.
Uusia lintulaji bongauksia olivat ristisorsa, jouhisorsa, haapana ja yöhaikara.
Muita vanhoja bongattuja tuttuja olivat kattohaikara, jalohaikara,kapustahaikara, kyhmyjoutsen, silkkihaikara, lapasorsa, avosetti, naurulokki, sinitiainen, merimetso, etelänharmaalokki, merihanhi, kuovi, tavi, harmaahaikara, ruskosuohaukka ja punajalkaviklo. Kahlaajat ovat vaikeita tunnistettavia ja kolme eri lajia huonon kuvan takia jäi tunnistamatta sekä kaksi haukkaa. Nopean sinisen vilahduksen myös näimme kuningaskalastajasta, mutta siitä ei kuvaa ehditty ottamaan.
Muita vanhoja bongattuja tuttuja olivat kattohaikara, jalohaikara,kapustahaikara, kyhmyjoutsen, silkkihaikara, lapasorsa, avosetti, naurulokki, sinitiainen, merimetso, etelänharmaalokki, merihanhi, kuovi, tavi, harmaahaikara, ruskosuohaukka ja punajalkaviklo. Kahlaajat ovat vaikeita tunnistettavia ja kolme eri lajia huonon kuvan takia jäi tunnistamatta sekä kaksi haukkaa. Nopean sinisen vilahduksen myös näimme kuningaskalastajasta, mutta siitä ei kuvaa ehditty ottamaan.
Lintuja alueella oli paljon. Pohjoista kohden taisivat olla myös matkalla iso parvi kuoveja. Näimme myös majavan sekä pienemmän rämemajavan.
 |
| Luontokeskuksen lähellä oli näkyvällä paikalla geokätkö. |
Olen monet kerrat yrittänyt ottaa kuvia kauniista sinitiaisesta, mutta se on aina niin vikkelä liikkeineen ettei siitä tahdo millään kuvaa saada. Tämä lauloi kevätlaulua niin kauniisti ja välillä nakerteli silmuista jotakin suuhunsa. Kaverilla ei tuntunut kiire mihinkään olevan, vaikka hyvin vikkelään se aina asentoa ja oksaa vaihtoi.
Hieno oli tämä lintupäivä!
19.3.2018 - Aamuyöllä alkoi satamaan. Silti kuitenkin tuli nukuttua tosi hyvin. Lämmintä oli aamulla kuusi astetta.
 |
| Yksitoistavuotiaiden aamuleikki. |
Aamupäivä laiskoteltiin ja pidettiin sadetta mökkiautossa. Kyttäiltiin sääennusteita. Sateen loputtua aurinko alkoi vähän pilkistelemään sadepilvien rakosista ja lähdimme kiertämään luontopolun kokonaan. Monen tunnin mukava reissuhan siitä tuli. Kävimme kaikissa 20:ssä lintukojussa. Taivas nakkasi alkumatkalla pari pientä sadekuuroa, mutta se ei meitä kastellut. Tuuli oli navakka, vaikkei se kuvissa näykään. Tuntui välillä, että se vie vaatteetkin päältä. Lintuja edellispäivän määrästä oli vain murto-osa. Varmasti syypää tähän oli tuuli, joka oli vienyt linnut tiehensä.
Uusi lintulajibongaus oli vain haarahaukkapariskunta, joka huuteli toisilleen kovasti.
Jos lintuja oli vähänpuoleisesti tällä kyttäilyreissulla, niin taustamusiikissa ne kyllä kivasti ääntelevät.
Meillä
oli tarkoitus olla tällä alueella ja lähiympäristössä päivä kaksi pitempään,
mutta kun sateita ja kovaa tuulta ennustettiin olevan tulevat päivätkin, niin
ei tänne tuon takia enää kannattanut jäädä pidemmäksi aikaa. Etelämmäs luvattiin sateettomampaa, joten lähdimme jatkamaan vähän harmitellen matkaa
vesipisaroiden tippuessa taivaalta.
Kauas ei yöksi ajeltu, vain kahdenkymmenen kilometrin
päähän Arcachonin kupeeseen leirintäalueelle, Camping Club Arcachon, tämän
loman ensimmäisen kerran.
Koko illan sateli ja välillä reipaastikin, niin että sade mökkiautossa korviin kävi. Leirintäalueella oli kymmenkunta muutakin karavaanariautokuntaa.
Ei ole monesti kolmenkymmenen automatkailuvuoden aikana ollut naisilla ja miehillä yhteiset vessa- ja suihkutilat. Täällä ne sitten nyt oli näin. Niinhän siinä sitten kävi, kun Mieheni kanssa suihkussa vierekkäisissä kopeissa oltiin, että joku tuli minun toiselle puolelle. Eikä suihkukoppi, joka on auki alhaalta lattianrajasta 30 senttimetriä, tunnu mukavalta, kun sieltä alta räpisee toisen peseytymisvesiä sekä tulee pesuvaahdot ja vedet omalle puolelle. En ole mikään siisteyshysteerikko, mutta jotenkin tuo ei vaan tunnu mukavalta.
Ei ole monesti kolmenkymmenen automatkailuvuoden aikana ollut naisilla ja miehillä yhteiset vessa- ja suihkutilat. Täällä ne sitten nyt oli näin. Niinhän siinä sitten kävi, kun Mieheni kanssa suihkussa vierekkäisissä kopeissa oltiin, että joku tuli minun toiselle puolelle. Eikä suihkukoppi, joka on auki alhaalta lattianrajasta 30 senttimetriä, tunnu mukavalta, kun sieltä alta räpisee toisen peseytymisvesiä sekä tulee pesuvaahdot ja vedet omalle puolelle. En ole mikään siisteyshysteerikko, mutta jotenkin tuo ei vaan tunnu mukavalta.
20.3.2018 - Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme ilman sadetta lintujen aamulauluun ja reilun neljän asteen lämpöön. Aamupuuhastelujen jälkeen jatkoimme matkaa. Kävimme täyttämässä ruokavarastoja Aldissa heti alkumatkasta.
Ajelimme seuraavaksi Euroopan korkeimmalle hiekkadyynille, La Grande Dune du Pilatille. Hiekkadyynillä on pituutta 2.9 kilometriä, leveyttä reilu 600 metriä ja korkeutta merenpinnasta reilut 110 metriä. Dyyni muuttaa muotoaan ja liikkuu mereltä metsään päin vuosittain 1-5 metriä vuorovesien ja tuulen vaikutuksesta.
Aurinko porotti lähes siniseltä taivaalta, kun lähdimme tälle kävelyretkelle. Pehmeässä hiekassa nousta ja laskea alas jyrkähköä hiekkaharjannetta oli kuin lumihangessa olisi tarponut. Noustessamme ylös ylhäältä harjanteelta lenteli alas jonkun naisen huivi. Mieheni teki hänelle suuren palveluksen, kun noukki kiinni reippaana naisen huivin talteen, kun se vauhdikkaasti tuulen mukana kieri rinnettä alas. Nainen heiluttelii kättään ylhäällä, että huivi on hänen. Ylös saavuttuamme ja huivin saatuaan hän oli luonnollisesti iloinen. Olisi solminut sen kunnolla päähänsä.
Tuuli harjanteella oli kova. Kyllä sai takinhupun sitoa tiukasti kiinni. Tuuli toi myös hetkessä pilvet auringon eteen. Kauempana näytti pian satavan. Olisi mahtava ollut tehdä pitkä vaellusretki ensin harjannetta pitkin ja palata rantaa pitkin takaisin, mutta tuo ei tuossa tuulessa oikein innostanut, kun sadekin tuntui tulevan. Hiekkadyyni oli vakuuttavan näköinen ja erikoisen tuosta teki tuo tuulen tanssi hiekan pinnassa. Heti kun teit jäljet ne alkoivat peittymään.
Kuvia otin, mutta kamerat laitoin aina heti välillä vedenkestävään suojapussiin. Kun käännyimme takaisin ja tuulen suuntaan en enää kuvia uskaltanut ottaa ettei hiekka pilaa niitä. Tuon kollaasikuvaan oikeassa alareunassa olevasta kuvasta näkee, mistä alas laskeuduimme ja kuinka juuri tuossa tuuli oli puuskissa voimakkaimmillaan. Kasvojen iholla tuo hiekka teki pistävän kipeää, niin kuin olisi saanu hiekkapuhalluksen kasvoihin, jos katsoi vastatuulen. Aurinkolasit olivat silmien suojana.
Tämä taustamusiikki on aika mukava,..!
 |
| Siiri maatiaiskissana erityisesti tuntui nauttivan metsäpaikastamme. |
Tällainen oli kahden päivän ajomatka, 50 kilometriä.
Etsimme yhden geokätkön metsästä ja toista emme rannalta pensaan alta hiekasta löytäneet.
Teimme mukavan iltakävely merenrannalla ja lähikylän läpi.
Emme ole ilmeisesti vielä paljon mitään nähneet, kun näkemättä on jäänyt näin roskaiset rannat. Reissusta heitin jo muutamia kuvan rannan roskista, juttu löytyy tämän linkin alta: ROSKIA RANNALLA. Nuo kaikki kuvat otin sitten täältä.
Minähän kuljen yleensä positiiviset lasit silmillä, mutta tämän rannan roskainen näky teki vähän surulliseksi ja mietteliääksi. Mistä ja miten tuokin työmiehen erikoissaapas, rikkinäinen muovikori, öljytynnyri, lasipullo,.. ovat tänne kulkeutuneet. Sitä pientä rikkonaista muovinpalaa, joka ei edes maadu, oli rannalla näiden isojen roskien lisäksi enemmän, kun tarkemmin hienoa rantahiekkaa tarkasteli.
Tämä alue oli suosittua loma-aluetta Ranskan länsirannikolla ja vielä aivan Euroopan suurimman hiekkadyynin laitamilla. Tänne rannalle tuli suora tie usealta isolta leirintäalueelta, jotka kyllä nyt olivat talven jäljiltä vielä kiinni. Oliko tämä nyt vain talven jäljiltä vielä siivoamatta vai onko täällä aina näitä roskia näin, mietitytti. Olisiko näitä roskia ollut samallalailla siellä dyynilläkin, kun olisi laskeutunut merenrannnalle. Mistä nämä roskat tänne oikein tulevat. Atlantin takaako vai heitetäänkö laivoista nämä mereen.
No, kun ei katsonut tarkasti huomasi kyllä rannan kauneutta ja erikoispiirteitä. Korkeassa rantahiekkavallissa reilun metrin korkeudella meni musta koristenauha. Olikohan josku kauan sitten tällä alueella purkautunnut tulivuori vai mistä tuo oli tullut, pohdiskelin. Tuo musta raita oli kovettunutta hiekkaa, joka lohkeili, kun sitä kovemmalla voimalla rappasi.
Taivas alkoi selkenemään. Aurinko sai rannan näyttämään ihanalta ja aivan toisen väriseltä. Olisko nuo roskatkin jääneet näkemättä, jos niiden kuvaamisaikaan olisi aurinko paistanut.
Tässä rantahiekkavalliin tuuli ja vesi oli tehnyt hauskan näköistä taidetta.
Rannalta noustessamme ylös tulimme liikenneympyrään. Hiekkatörmältä kylälle ja merelle päin.
Biscarrosse Plage -kylänraitti oli aika hiljainen. Vain muutaman ihmisen näimme. Tyhjillään olevia loma-asuntoja oli kylässä paljon.
Vähän vajaa kymmenen kilometriä tuli matkaa tälle kokemus- ja näkemysrikkaalle iltakävelylle, joka pisti vähän ajattelemaan. Hukummeko me ihmiset omilla toimillamme omiin roskiimme.
Kevätlomamme oli päässyt näin mukavaan alkuun näinä viitenä ensimmäisenä päivänä. Mitähän muuta mukavaa tulevat lomapäivät toivat tullessaan?
Soleil
Myös nämä pienet jutut liittyvät kevätlomaan:
- ROSKIA RANNALLA
- KARAVAANAREIDEN ELÄMYKSIÄ
- GEOKÄTKÖILY
- 10.4.2018: KEVÄTLOMATERVEISET
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti