29-31.3.2019: Zielfinger-järvellä

Viikonloppu sinistä taivasta ja pyöräilyä mukavissa maalaismaisemissa.

30.3.2019: Matkaparkki, Stellplatz Zielfinger Seen, on mukavasti näkynyt päätieltä kukkulan päältä, kun olemme ohi ajaneet tästä monet kerrat. Olemme puhuneet, kuinka pitäisi tulla tänne järven rannalle joku kerta. Niin ajelimme perjantai-iltapäivästä viimein tänne viikonlopun viettoon.

Kuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä suurempana.

Aamulla heräsimme lintujen lauluun. Pääkonserttia pitivät runsaslukuisina naurulokit ja merihanhet, mutta myös pienempien laulajien ääniä mukavasti kantautui mökkiauton sisälle. Ei kuitenkaan häiritsevää ollut tämä laulanta, vaan kaikin puolin mukavan kuuloista. Aamupalan ja järjestelyjen jälkeen Mies kaivoi pyörät takatallista ja lähdimme pyöräilemään.

Sää oli mitä ihanin kevätsää.

Ensin pyöräilimme Ennetachiin ja Gagglin Nudelhausin tehdasmyymälään. Toisen mukana olevista pyöräilylaukuista täytimme nuudeleilla ja pastoilla.

Mengenin keskustassa oli markkinat. Ei perinteiset lauantaimarkkinat vaan Hamburger Fischmarkt. Nämä markkinat kiertävät Saksaa helmikuusta maaliskuuhun 46:ssa eri kaupungissa. Kerran olemmekin sattuneet nämä näkemään Stuttgartissa.

Vuodet ovat opettaneet, ettei ole vain tiettyä suomalaisten keskuudessa tunnettua kaupunkia, johon kanattaa tutusta, vaan Saksa on täynnä viehättäviä pikkukaupunkeja entisaikaa huokuvine keskustoineen. Meni mihin vain uteliaana, niin ei sitä tarvitse pettyä. Kivalta näyttää ja tunnelma on kotoisen leppoisa.

Täällä oli myytävänä syötävää.

Sai myös ostaa ison säkin tai korillisen, makkaroita, hedelmiä, suklaata ja juustoja iloisilta tarinankertojilta. Esim. tuo makkarasäkin hinta oli 15 euroa.

Me jatkoimme matkaa kauniissa maalaismaisemissa. Monella pellolla isännät olivat kevättyön touhuissa. Täällä pidettiin huolta, ettemme unohda maalaismaisemien tuoksuja, kun isäntä tyhjensi suurta säiliötään pellolle.

Olimme sitten Tonavan rannalla.

Pyöräilimme Tonava-jokivartta pitkin ensin Sigmaringendorfiin sitten Sigmaringeniin. Peurakin taas matkalla säikäytettiin. Se hyppi edestakas eikä tiennyt oikein mihin suuntaan lähtisi meitä karkuun.

Sigmaringen on meille tuttu kaupunki, jossa olemme useamman kerran käyneet.

Kaunis ja kodikas Schloss Sigmaringen on suosikkilinnani.

Nyt ei linnalla ja keskustassa käyty, vaan istuimme tovin ihastelemassa linnaa Tonavan toiselta puolen.

Tonavan rannan puistoalueen pienellä lammella naurulokki, liejukana ja pikku-uikku.

Jokiranta oli hyvin hoidettu ja viihtyisä aina Sigmaringenista Laiziin asti.

Inzigkofen-kylässä nousimme kukkulalle, jossa oli iso luostarialue, joka nykyisin toimii koulutuskeskuksena, Volkshochschule Inzigkofen.

Alhaalla näkyi kivasti laakso. Aikaisemmin olemme olleet tästä eteenpäin Hausen im Talissa. Tuolta reissulta jutut tässä. Kaunista on kallioinen Tonava-jokivarsi täällä.

- 1-3-7.2016: 1.Vaellus, TONAVAN LAAKSOSSA
- 1-3-7.2016: 2.Vaellus, TONAVAN LAAKSOSSA

Kuvia matkan varrelta. Alakuvan oikean alareunan kuvassa näkyy siirettävä kanalakärry, joita täällä näkee monin paikoin. Kanoilla on kanalakärryssä syönti- ja muninta tilat, myös tilaa olla. Ympärillä on sitten iso aitaus, jossa kanat pääsevät kulkemaan vapaasti. Aidatulla alueella on myös sade/aurinko suojakatoksia. Välillä nämä onnelliset kanat saavat sitten vaihtaa paikkaa pellolla liikkuvan kanalansa ansioista. Isojakin kanaporukoita näkee elävän näin mukavan onnellisesti. Me ostammekin aina vapaanaliikkuvien kanojen munia.

Sitten hurautimme pyörillämme taas vaihteeksi metsään, jossa oli tehty monin paikoin savottatöitä. Istuimme uudehkolla lepopenkillä peltojen keskellä ja katselimme taivaalla lentäviä haukkoja. Nautimme tästä kaikesta. Puhuimme kuinka emme edes tietäneet kuinka rauhallista ja mukavaa elämä tuleekaan olemaan kahdeksan vuotta sitten tänne muutettuamme. Vaikka olihan se jonkunlainen käsitys tullut niillä automatkoilla aiemmin.

Näitä kumpuilevia maalaismaisemia on mukava katsella ja pyöräillä myös näillä peltoteillä. Paikoin talojen pihojen taidokas koristelun näkeminen on elämys.

Peltojen halki kulkee pyöräilyreittejä.

Kylät vaihtuvat tiheään. Kaikkien kylien kylteistä en edes kuvaa saanut.

Tässä päivän pyöräilyreitti, jolle tuli matkaa vajaa 54 kilometriä.

Ilta sitten istuttiin mökkiauton edessä näissä järvimaisemissa katsellen lintujen elämää. Mukavan lämmin aurinkopäivä oli jälleen.

31.3.2019: Aamulla oli taas mukava herätä mökkiauton yli lentävien hanhien kaakattaviin lentoääniin. Heillä tuntui olevan ilo ylimillään ja kevättä rinnassa. Oli siirytty myös kesäaikaan.

Tupsukorva-Tytötkin tykkäsivät ympärillä olevasta elämästä. Kuningatar ei ole koskaan ollut niin utelias lintuharrastaja, mutta vanha Tätinsä jaksaa seurata ja tiirailla. Ramsesta ja Siiriäkin muistelin kyynelsilmässä, kuinka hekin tykkäisivät täällä olla. Siiri on ollut kissoistamme se eniten lintukissa. Hän oli aina erityisen kiinnostunut pihan pikkulinnuista. Joten silmät tapillaan hän olisi niitä täällä katsellut, niin kuin vielä aivan viimeisinä päivinäkin katseli syyskuun alussa kotiparvekkeelta.

Taas me illalla Prinsessan kanssa katselimme nukkumaan mennessä ikkunasta sykkivää tähtitaivasta. Nyt ei silmieni eteen tullut huppumiestä, niin kuin loppiaisreissulla Italiassa tuli. Nyt näimme illan hämärässä pienen karvaisen pallukan omistajansa kanssa iltakävelyllä yhdeksän jälkeen. Aamullakin näimme ja Prinsessa oli erityisen kiinnostunut tuosta ympyrän sisällä näkyvästä pienestä koiranpennusta, joka oli aika pieni palleroinen. Hänen omistajansa olivat joutuneet helmikuussa luopumaan 12 vuotiaasta koirastaan ja olivat heti päättäneet hankkia uuden. Olivat nyt uuden perheenjäsenen hakumatkalla. Tämä pieni oli haettu Bad Buchausta koirankasvattajalta. Pentu vietti ensimmäisen yönsä omistajiensa kanssa matkailuautossa, joten oli heti aloittanut karavaanarielämän. Koira oli rodultaan lapinkoira ja kasvattaja oli antanut pennuille suomalaiset nimet. Tämä niin suloinen pallero oli nimeltään Enni. Ennin sukupuussa oli sukulaisia Suomesta. Omistajat aikoivat kesällä käydä uuden pentunsa kanssa Ruotsin ja Suomen Lapissa kierroksella.

Lähdimme taas pyöräretkelle.

Tänään katselimme lintuja. Kovasta tiirailusta huolimatta emme uutta lintulajia tavanneet.

Kaunista oli vaikkei täällä vuoria olekaan.

Tällä järvellä jo hanhi ja joutsen hautoivat muniaan. Muita lintuja olivat mm. tukkasotkia, isokoskeloita, merihanhia, merimetsoja, lokkia ja silkkiuikkuja. Kaksi silkkiuikkua nyökyttelivät ja leikkivät piirileikkiä romanttisesti.

Taas valkohäntäpeurat juoksivat meitä vauhdilla pakoon, niin kuin myöhemmin jäniskin.

Tuntui vähän hassulta, kun ei satanut viikonlopun aikana ollenkaan, vaan oli lopulle kahdenkymmenen asteen lämpöinen aurinkoviikonloppu reissussa. Mehän olemme niin tottuneet, että sade ropisee mökkiauton kattoon.

Palattuamme kotiin kotimittari näytti jo mukavasti. Ehkäpä pari tuntia aiemmin oli jo näyttänyt yli 20 astetta. Auton mittari näytti 21 astetta.

©Soleil