6.4.2019: Veli-Rakas

Emme unohda sinua ikinä, kaipaamme sinua kuin aurinko kaipaa kukkaa talven sydännä. Muistamme sinua päivästä toiseen, hymyillen ja itkien.

Tänään tulee kolme vuotta siitä, kun lähdit aivan yllättäen. Se hetki, kun löysin sinut juuri kultaine sydämesi pysähtyneenä ei koskaan unohdu. Vieläkin käyn katsomassa paikkaa, johon matkasi päättyi, että oletko tullut takaisin. On tilanteita, kun luulen sinun tulevan leikkiin mukaan, mutta pian muistan, että sinähän et veli ole enää täällä. Tuo tuntuu hyvin surulliselta. Kaikki asiat meillä meni aivan sekaisin lähtösi jälkeen. Siiri-muorisikin sairastui ikävästä ja surusta. Meiltä lähti niin paljon kaikkea ihanaa ja mukavia asioita sinun mukana. Meiltä puuttui päivistämme iloinen ja energinen leikin aloittaja ja lempeä johtaja. Sinulla veli-Ramses oli niin suuri rakastava ja huolehtiva sydän meitä kaikkia kohtaan. Ikävä on vieläkin suuri. Elämän on ollut jatkuttava vaikka se vaikeaa on ollutkin. Leikkimään on opittu. Mammalle olen ollut ahkerana apulaisena, vaikka en minä sinun kaltainen jokapaikanhöylä ole mitenkään.

"Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli. 
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli. 
Mutt´ sydämiimme läpi elämän jätit muistosi lämpimän."

Alakuvassa sinä veli-Ramses nautit auringosta ja keväästä 4.4.2016. Olit sellainen mestari kissapoika iloitsemaan ja nautiskelemaan elämästä. 6.4.2016 illalla sydän yllättäen vain pysähtyi meidän yhteisen iloisen iltaleikin jälkeen.

"Kun kaipaus ja ikävä polttaa niin,

että satuttaa, 

kuuntele silloin sydäntäsi, 

joka kertoo sinulle, 

että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan, 

ja nyt muistot ovat kauneinta mitä sinulla on." 

Tässä alakuvassa mukava muisto meistä sankareista yksivuotispäivänä 11.1.2008. Kuinkahan monta kuvaa mamma otti meistä, mutta mehän poseerattiin niin nätisti, kun se meille höpötti ja leluja heilutteli. Ihania nuoria ja keskenkasvuisia tuolloin olimme. Eihän sinulla näytä tuolloin vielä olleen kaulurikarvojakaan.

"On muistoja, joita ei aika eikä vuodet viedä voi, 
on muistoja, joiden taika iät kaiket sielussa soi."

Tässä muutama yhteinen kuvamuisto meistä hurmaavista karavaanari-sisaruksista. Paljon saatiin yhdessä nähdä ja kokea, kun 20 maata yhdessä valloitimme. On arvokkaita ja hienoja muistoja yhteisistä päivistä ja nehän eivät katoa.

"Kun suru ja kaipaus on liian suuri
ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi,
muistele silloin minua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli.
Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa,
minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa.
Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi."

Tässä viimeisiä kuvia yhdessä meistä neljästä parhaasta kaverista sinun kanssa.
- 11.1.2016 vietimme yhdeksännen juhlapäivän, jotka olivat viimeiset yhteiset synttärit. Pahalta tuntuu ettet sinä saanut elämänvuosia enemmän. Kuvassa syömme ystäviemme kanssa herkkuateriaa. 
- 9.2.2016 makaamme aamiaispöydässä yhdessä sen näköisinä, että tiedämme sen olevan kiellettyä.
- 5.4.2016 nukut siskontyttäremme kanssa samassa pedissä niin kuin aina nukuitte.
- 3.3.2016 Siiri-muorin kanssa ihana hellähetki.

"Sitä mitä kaipaamme emme menetä koskaan. 
Sitä jota rakastamme, kaipaamme aina. 
Emme menetä koskaan sitä mitä rakastamme. 
Sitä jota rakastimme, rakastamme aina."

"Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et jättänyt meitä, et ole hiljaa, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellolla, olet henkäys rakkaittesi poskella."


Suurella rakkaudella ja kaipauksella Ramses-veljeä muistellen Prinsessa-sisko