Romanttisen keskiaikaisen kaupungin kujilla, kanavien varsilla sekä kaarisilloilla. Myös pyöräretkiä ja maailman suurimman patovallin ihmettelyä.
20.4.2019: Olimme ajelleet edellisiltana Blankenbergin kaupungin laitamille Camping Bonanza 1:lle. Mehän olimme aivan viime hetkellä muuttaneet tämän reissun kohteen Unkarin tännepäin Eurooppaa paremman sään vuoksi. Tänne luvattiin aurinkoa ja lämpöä enemmän.
Olimme illalla puhuneet, että käyttäisimme tänään julkisia kulkuvälineitä. Minä ajattelin, että sitä olisi vähän hienommassa kaupunkitällissä kävelyllä, mutta tuntui kuitenkin mukavammalle lähteä pyörillä liikkeelle. Pyöräillen näkisi lähiseutua ja sen elämää enemmän. Näin jää aina mukavampi tunne, kun on nähnyt enemmän. Niin Mies kaivoi pyörämme takatallista ja lähdimme pyöräillen matkalle.
Niin pyörämatkamme alkoi leirintäalueelta ensin peltojen halki meren läheisyydestä kanaalin rantoja pitkin keskiaikaiseen kanaalikaupunkiin Bruggeen. Netti oli kertonut, että kaupunki on Belgian romanttisin kaupunki, niin olihan se nähtävä. Kaupungin alue on tässä.
Pyöräreitin varrella oli myös satama- ja teollisuusalueita, jotka ei nyt niin romanttista tunnetta saaneet aikaan.
Olimme illalla puhuneet, että käyttäisimme tänään julkisia kulkuvälineitä. Minä ajattelin, että sitä olisi vähän hienommassa kaupunkitällissä kävelyllä, mutta tuntui kuitenkin mukavammalle lähteä pyörillä liikkeelle. Pyöräillen näkisi lähiseutua ja sen elämää enemmän. Näin jää aina mukavampi tunne, kun on nähnyt enemmän. Niin Mies kaivoi pyörämme takatallista ja lähdimme pyöräillen matkalle.
Niin pyörämatkamme alkoi leirintäalueelta ensin peltojen halki meren läheisyydestä kanaalin rantoja pitkin keskiaikaiseen kanaalikaupunkiin Bruggeen. Netti oli kertonut, että kaupunki on Belgian romanttisin kaupunki, niin olihan se nähtävä. Kaupungin alue on tässä.
Pyöräreitin varrella oli myös satama- ja teollisuusalueita, jotka ei nyt niin romanttista tunnetta saaneet aikaan.
Pysähdyimme välillä tiirailemaan lintuja kanaalista, josko joku uusi bongattaisi. Harmiksemme ei ketään uutta tuttavuutta nähty.
 |
| Kollaasikuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä suurena. |
Pyörät jätimme vanhankaupungin laitamille. Menomatkalle pituutta tuli reilu 20 kilometriä.
Bruggessa on asukkaita vajaa 120 tuhatta. Kaupunki on yksi Belgian suosituimpia matkailunähtävyyksiä. Kaupungin hyvin säilynyt keksiaikainen keskusta on UNESCOn maailmanperintökohde. Kaupungissa kulkee useita kanavia ja tästä syystä kaupunkia kutsutaan Pohjoisen Venetsiaksi.
Belgia on tunnettu hyvästä suklaasta. Maassa on yli kaksi tuhatta suklaatehdasta. Suklaakauppojen runsasta tarjontaa ei voinut olla huomaamatta. Suklaasta oli tehty jos vaikka mitä, jopa näyteikkunassa komeili suklaiset ihmisten sukukalleudet. Löytyipä aivan keskustasta Markt- ja Burg -aukioiden välikadulta Breidelstraat 4:stä saksalainen Rothenburg ob der Tauberin joulukauppa, Käthe Wohlfahrt. Suklaata tuli maistettua ja herkullista se oli, mutta missä suklaa nyt huonoa olisi? Olutta ei tullut maisteltua, vaikka maan oluthistoriaa suojelee UNESCO. Belgiassa on 1500 (Saksassa 5000) erilaista olutta. Jossain ikkunassa mainostettiin, että heiltä löytyy 500 erilaista olutlajia.
 |
| Älykelloni näytti, että menomatkalle tuli pituutta - 20.1 kilometriä tällä reitillä. |
Olimme kyllä varautuneet ihmispaljouteen näin pääsiäisen aikaan. Bonifacius- ja Meestraat -kaarisilloilla oli turha odottaa ja saada kuvaa ilman ihmisiä. Poseeraajia kyllä riitti. Ihmisiä oli enemmän ja opastetut ryhmät kulkivat kuitenkin päänähtävyysreiteillä kanavien varsilla sekä Markt- ja Burg -aukioilla. Heti noilta reiteiltä poiketen vähän sivummalle oli tilaa. Jopa kahvilatkin olivat hiljaisia, niinpä mekin tuollaisessa sivukadun paikassa poikkesimme ilman jonotusta päästen sisään. Se mikä harmitti oli pitkät jonot veneille, joilla olisi päässyt puolen tunnin kanavaristeilylle. Tuo olisi antanut aivan uuden näkökulman katsella kaupunkia. Melkein viisi tuntia kiirehtien kiersimme kaupunkia. Aika monta kilometriä tuona aikana kävelimme, kun askeliakin päivän aikana tuli yli 29 tuhatta. Jos olisimme tunnin jonottaneet ja tuokin arvioitu jonotusaika saattoi olla alakanttiin, niin tuona aikana meillä olisi monta paikkaa jäänyt näkemättä.
Paljon ehdimme näkemään. Varmasti kaikki päänähtävyydet. Erikoinen oli satoja vuosia vanha nunnien pihapiiri kukkineen ja koivuineen, Bruggen Begijnhof, jossa piti olla hiljaa ja siitä syystä siellä vallitsi outo rauhallisuus. Minnewater, rakkauden järveäkin kävimme ihastelemassa. Tälle pienelle järvelle ja sen kierrokselle eivät olleet jaksaneet kaikki tulla. Siellä oli keskustan ihmisvilinään verrattuna rauhallista.
Olen niin ihastunut saksalaisiin vanhoihin kaupunkeihin puuristikkotaloineen, joten rehellisesti sanoen en voi sanoa, että tämä kaupunki oli jotenkin erityisen ihana. En henkilökohtaisesti vaan niin pidä tiilitaloista. Erilainen ja kaunis kaupunki tämä oli tottakai. Ihanan romanttisen näön ja tunteen tekivät kanavat ja niiden yli kulkevat kaarisillat. Hienon näköisiä olivat myös värikkäät keskiaikaiset kivitalot. Saksassa asumisen aikaan on tottunut eri maiden kaupungeissa turisteja kuljettaviin hevosvaljakoihin, jopa kylissä vanha isäntä tekee sunnuntaiajelun näin. Täällä Bruggessä hevoset toivat vanhan keskiaikaisen tunnun todella kaupunkiin. Näitä valjakoita ei täällä kulkenut vain pari vaan niitä kulki kaupungin kaduilla paljon ja yleensä kaksi valjakkoa peräkkäin. Kulku ei ollut vaan hidasta löntystelyä, vaan ne kulkivat vauhdilla. Tuo hevosenkenkien reipas kalkatusääni oli niin mukavan kuuloista taustamusiikkia korville, aivan ihanan tuntoista. Sain juuri tuon taustaäänen takia tunteen, että olin kulkenut ajassa taaksepäin. Ilma oli heltenen ja sekin teki mukavan lisän tälle pitkälle kaupunkivaellukselle.
Paljon ehdimme näkemään. Varmasti kaikki päänähtävyydet. Erikoinen oli satoja vuosia vanha nunnien pihapiiri kukkineen ja koivuineen, Bruggen Begijnhof, jossa piti olla hiljaa ja siitä syystä siellä vallitsi outo rauhallisuus. Minnewater, rakkauden järveäkin kävimme ihastelemassa. Tälle pienelle järvelle ja sen kierrokselle eivät olleet jaksaneet kaikki tulla. Siellä oli keskustan ihmisvilinään verrattuna rauhallista.
Olen niin ihastunut saksalaisiin vanhoihin kaupunkeihin puuristikkotaloineen, joten rehellisesti sanoen en voi sanoa, että tämä kaupunki oli jotenkin erityisen ihana. En henkilökohtaisesti vaan niin pidä tiilitaloista. Erilainen ja kaunis kaupunki tämä oli tottakai. Ihanan romanttisen näön ja tunteen tekivät kanavat ja niiden yli kulkevat kaarisillat. Hienon näköisiä olivat myös värikkäät keskiaikaiset kivitalot. Saksassa asumisen aikaan on tottunut eri maiden kaupungeissa turisteja kuljettaviin hevosvaljakoihin, jopa kylissä vanha isäntä tekee sunnuntaiajelun näin. Täällä Bruggessä hevoset toivat vanhan keskiaikaisen tunnun todella kaupunkiin. Näitä valjakoita ei täällä kulkenut vain pari vaan niitä kulki kaupungin kaduilla paljon ja yleensä kaksi valjakkoa peräkkäin. Kulku ei ollut vaan hidasta löntystelyä, vaan ne kulkivat vauhdilla. Tuo hevosenkenkien reipas kalkatusääni oli niin mukavan kuuloista taustamusiikkia korville, aivan ihanan tuntoista. Sain juuri tuon taustaäänen takia tunteen, että olin kulkenut ajassa taaksepäin. Ilma oli heltenen ja sekin teki mukavan lisän tälle pitkälle kaupunkivaellukselle.
Brugge kannatti käydä ehdottomasti katsomassa ja joskus voi tulla paremmalla ajalla kaupungin museoitakin kiertelemään.
Palasimme toista kautta takaisin mökkiautolle pyöräillen. Tässä muutama kuva matkalta.
Matkaa kertyi menomatkaa vähemmän, vain 13.8 kilometriä.
21.4.2019: Niin lähdimme aamupuuhastelujen jälkeen jälleen pyöräilemään. Oli jälleen sinistä taivasta ja lämmin hellepäivä tulossa.
Zeebos-puiston lintujen tiirailupaikka oli aivan pusikoitunut eikä tuosta näkynyt yhtään lintua.
Menimme ihastelemaan merta ja pitkiä hiekkarantoja. Tämähän oli Bruggen kaupungin aluetta. Vieressä etelään päin pikkukaupunki Blankenberge.
En muista ennen nähneeni tällaista isoa nostosiltaa.
Sitten ajelimme yhdeksän kilometrin matkan rannan pyörätietä. Ihmisiä oli rannalla ja rannan ravintoloissa kohtalaisen paljon. Belgialaisilla näytti olevan rannoilla pieniä kopperomökkejä, joissa säilyttivät rantatavaroitaan ja viettivät omalla mökillä päivää.
Luontokeskuksen lammessa uiskenteli nokikanaperhe. Nokikanan poikaset eivät ole niitä linnunpoikasten kaunottareita.
Tutustuimme luontokeskukseen.
Tämä puiston alue oli vähän huono, kun juoksevia ja huutavia lapsia liikkui, niin eivät myös linnut täällä viihtyneet.
No täällä kojulla ei sitten lapsiperheitä näkynyt. Kaukana saaressa oli runsaasti lintuja.
Enemmistönä linnuista oli nauru- ja mustapäälokit. Tämä mustapäälokki olikin uusi lintulajibongaus. Muita mm. meriharakka ja ristisorsa.
Teimme kävelyretken lintureservaatissa kauemmaskin.
Lintuja oli vain vähän. Jossain hanhipari hautoi poikasiaan, muutama avosetti ja ristisorsa kaukana.
Luontokeskuksen pihalla oli kattohaikaroita.
Paluumatkalla emme pitkälle pyöräilleet, kun luontokeskuksen toisella puolella niittyalueetta, Kleine vlakte -alueella, pyörätien varrella oli lintujen tähystelypaikka. Tähän kannattikin pysähtyä, kun tapasimme ensikertaa sepelhanhen. Tätä lintua emme voi edes kotikulmilla tavata, kun se elelee merialueilla. Muutama muukin lintu oli esim. alakuvan oikean yläreunan rantasipi.
Paluumatkalla näimme mm. ylämaankarjaa. Näimme ikävänkin tapahtuman. Oli lyhyt pätkä, jossa piti ajaa autotiellä juuri vähän ennen Knokke-Heist -kaupunkia, edestämme meni ambulanssi. Autotkin olivat kadulla pysähtyneet. Iäkkäämpi nainen makasi tiellä verta vuotavana ja pyörä vieressä. Käsi hänellä ainakin liikkui. Toivottavasti hän ei pahoin itseään satuttanut. Olimme jo olleet edellispäivän aika ihmeissämme kuinka Belgiassa eivät ihmiset käytäneet pyöräilykypäriä. Mopoilijatkin kulkivat ilman kypärää. Me olimme joukosta poikkeavia, kun pyöräilimme kypärät päässä. Vähemmällä kuin yhdellä sadasta pyöräilijällä oli muilla kypärä. Kypärää ei ollut tällä vertavuotavalla naisellakaan eikä hänen miehellään. Olisi varmasti kannattanut olla.
Tässä päivän pyöräreitit, joille tuli matkaa reilu 44 kilometriä, jonka varrella nähtiin paljon.
22.4.2019: Aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa.
Pian olimmekin Hollannissa. Vielä niin nopeasti, että rajakyltti jäi kuvaamatta. Olimme Zeelandin maakunnassa. Alue koostuu pääasiassa saarista, jotka ovat merenpinnan alapuolella. Aluetta suojellaan valleilla.
Näimme Hollannin ensimmäisen tuulimyllyn ja tulppaanipellon. Ajelimme meren alta tunnelissa 6.6 kilometrin matkan. Hinta matkailuautolta tältä matkalta oli 7.45 euroa.
Pysähdyimme päivän aikana usesti katselemaan. Kolmesti pitemmäksi aikaa. Tällä rannalla, Strand Vrouwenpolder, oli sepelhanhi, Tytötki saivat nähdä meidän uuden tuttavuuden. Tupsukorva-Tytöille Hollanti oli jälleen uusi valloitettu maa, 24. maa. Ovat melkoisia karavaanarikissoja. Oikeastaan tämän reissun kaksi uutta valloitettua maata oli heille Isännältä lahjamatka, Prinsessalle myöhäinen 12-vuotis- ja Kuningattarelle tuleva 9-vuotismatka.
Teimme pienen kävelyretken.
Rannalla oli paljon auringonpalvojia, taas jotkut lennättivät leijojaan.
Saavuimme Oosterscheldekeringin suurille patorakennelmille. Tämä kolmen kilometrin mittainen sulku koostuu 65 betonielementtipilarista, joiden varaan on 62 teräsluukkua asennettu ja on Maailman suurin sulku.
Tässä pysähdyimme pitemmäksi aikaa toisen kerran. Kävimme pienessä rantaravintolassa syömässä kalaa.
Ajelimme vielä kaksi lyhyempää padon päällystä.
Tässä rannalla pysähdyimmekin monta tuntia saksalaisten, belgialaisten ja hollantilaisten karavaanareiden kanssa. Ilma oli lopulle kolmenkymmenen asteen lämpöinen. Kissoilla oli pihalla koirien seuraamista, myös lintujen. Pyrstötön mustarastasuros keräsi mökkiauton edestä matoja samalla antaen Kissoille mielenkiintoista katseltavaa. Onneksi Tupsukorvien näköetäisyydellä eivät olleet saksalaiskaravaanarikissat, jotka valjaissa pääsivät ulkoilemaan. Prinsessahan ulkoili Suomessa lähes kaksivuotiaaksi valjaissa, mutta sitten tuli iho-ongelmat. Allergiatestien tulos oli että hän on jopa heinälle ja apilalle allerginen. Siihen jäi sitten valjastelut.
Meillä oli vähän ajatus jäädä tähän yöksi, mutta kun toisetkin lähtivät auringon alettua laskeutumaan, niin lähdimme mekin. Ajelimme Camping Brouwersdamiin yöpymään.
Olipa mukava lyhyen ajomatkan oleskelupäivä merimaisemissa.
Jatkuu,...
©Soleil
Reissun aiempi osa:
18-28.4.2019 Pääsiäisloma: 1.Osa, Meren äärelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti