Näinä hetkinä ovat kerätyt positiiviset muistot erittäin arvokkaita. Tuovat niin paljon voimaa jaksaa tämä tuskaisa elämän vaihe taas uudelleen.
Kun selästä johtuva kipu viiltää, repii, polttaa, kuplii, vääntää takapuolesta varpaisiin asti jalkaa, niin että se tuntuu olevan tulessa. Kun yrittää helpottaa turran jalan oireita vaihtaen asentoa ja tukien pökkelöjalkaa tyynyllä tai sänkyä vasten ollen polvillaan on paras tapa heittää itsensä mahdollisimman rennoksi ja olla vain ajattelematta tuota helvetillistä olotilaa. Parasta tuossa hetkessä on ajatella vuorimaisemien kauneutta. Aina se ei vaan onnista.
Vuoriretkillä on mukana kulkenut selän ongelmat pieninä muistutuksina, mutta useimmin ne muistutukset ovat olleet kuitenkin poissa.
On syntynyt suuri rakkaus vuoria kohtaan, kun epätasaiset vuoripolut ovat antaneet parhaan alustan kulkemisilleni.
Rakkaat seuralaiseni, palvelijat ja
suojelus-enkelini, juuri nyt.
Olen sanonut, että teen näitä valokuvatarinoita musiikin kera juuri
siksi, että jos tulee aika etten vuorille pääse fyysisesti, niin voi näitä
vanhoja muistoja aina uudelleen kulkea.
Vuorireissumuistot tuovat iloa ja positiivisia ajatuksia valtavasti,
mutta aivan juuri tällä hetkellä myös surua siitä, että en tiedä milloin pääsen
seuraavan kerran niitä lisää kokemaan. Kesäreissusuunnitelmat eivät ole monena
vuonna menneet suunnitelmiemme mukaan. Ei näytä menevän nytkään. Tuleva
helluntailoma vietetään upeiden Sveitsi-maisemien sijaan kotona ja aika
pitkälti sängynpohjalla. Itkettää. Huilu soi kauniisti. Suuri haaveeni juuri nyt on, että pääsisin seuraavan kuukauden aikana edes mökkiautolla vuorten juurelle ja saisin vain istua katselemassa vuorten kauneutta. Ja sitä toivon, ettei tämä tästä enää pahene.
©Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti