18.6.2019: Neljä viikkoa

Hidasta on toipuminen, mutta pieniä ilon ja valon hetkiä on tullut tällä matkalla. Se hermokipu pirulainen on jo lähes kokonaan poissa.

Kirkossahan tätä ei ole vielä kuulutettu miten tässä käy, mutta kuitenkin tuntuu olevan hidas edistymisen suunta oikea, vaikka pieniä takapakkeja onkin tullut. Ei auta kuin olla kärsivällinen ja edetä pienin ja hitain askelin. Muistuttaa välillä itseä sillä tosiasialla, että välilevyn pullistumasta paranee 6 viikosta kolmeen kuukauteen.

Eilen Mieheni juuri kertoi, kuinka hänen tuttavansa oli kertonut oman tuttavansa kärsineen jo kolme kuukautta. Ensimmäiseen kuukauteen ei ollut edes voinut liikkua ja nyt kolmen kuukauden jälkeen tilanne on vielä erittäin huono. Toivon tälle tuntemattomalle henkilölle toipumista.

Itseä hetkittäin pelottaa se, ettei vajaa 19 vuotta sitten lääkärin sanat ole nyt totta ja ala isompien ongelmien aika. Tuolloin lääkäri katsoi selkäkuviani ja sanoi, että mulla on synnynnäisesti hyvin ahtaat selkärangan hermokanavat. Joten ongelmia tulee olemaan. Kipukin on kuulema moninkertainen, kun nuo hermokanavat ovat ahtaat sellaiseen verrattuna jos kanavat olisivat väljät. Sanon ja ajattelen, ettei saa suuremmat ongelmat alkaa. Olen selästäni kärsinyt ajoittain jo lapsesta asti. Monesta ihanasta asiasta olen myös luopunut selkäni takia.

Kolmas viikko toi toivotun helpotuksen, että se jalka tulessa oleva hermokipu pirulainen meni johonkin. Toivottavasti ei myös takaisin tule. Takapuolen päällys ja iskiashermo ei ole enää kosketusarka ja vereslihalla olevan tuntuinen. Pieniä vihlomisia, sähkötyksiä ja kiputuntemuksia on vain hetkittäin. Särkylääkettä syön enää vain vähän.

Neljäs viikko on tuonut tuntoa jalkaani enemmän. Voimatonhan jalka ei ole nyt ollut niin kuin 19 vuotta sitten. Toivon sydämeni pohjasta, ettei mitään kävelyä rajoittavaa hermovauriota jää jalkaan. Juuri nyt jalka tuntuu paremmalta kuin eilenaamuna, mutta tuo turruus vaihtelee vähän päivittäin.

Suuri ilon aiheeni on ollut se, että olen saanut nukkua 6-7 tunnin öitä parilla heräämisellä nyt pari viikkoa. Ensimmäiset kaksi viikkoa kun meni hermokipupirulaisen takia niin etten saanut vuorokaudessa nukuttua kuin pätkissä 3-5 tuntia.

Kävelymatkat kyynärsauvojen kanssa on pidentyneet. Itku tulee, kun ajattelen ensimäistä kahta viikkoa ja sitä kuinka viiden kuuden metrin matka teki paljon kipua. Nyt tuon matkan saan kulkea useimmiten lähes ilman mitään kiputuntemuksia, ainoastaan tuntea turran jalkani, ja moneen kertaan edestakaisin. Noiden kauheiden kipupäivien noin 700 askeleen sijaan tulee nykyisin jopa 2500-3300 askelta parvekkeen, makuuhuoneiden ja pesuhuoneen 10 metrin matkalla tallusteltua.

Kohti vuoria ollaan hitaasti menossa. Noille vuoriretkille nauttimaan ja ihastelemaan on vielä pitkä matka kuljettavana. Voipa olla, että ne haaveet saa tältä vuodelta unohtaa. Vuoren juurelle  katselemaan haluan heti, kun se on mahdollista ja pystyn istumaan ja selviytymään matkakodissamme. Jo parveekkeelle pääseminen on tuntunut suurelta.

Kahden kolmen tunnin välein venyttelen ja teen pieniä jumppaliikkeitä. Ei vaan aina tiedä mitä on hyvä tehdä, kun tulee pieniä takapakkeja.

Istua voin muutaman minuutin, joka on kuitenkin enemmän kuin kaksi viikkoa aiemmin.

Mieheni on etsinyt lihaksistani kovia triggerpisteitä ja niiden painelu on auttanut. Hassua kuinka takapuolesta kipeän pisteen painaminen saa vihlontaa aikaan jalkaterässä.

Kiitollinen olen niin rakkaalle Miehelleni kaikesta hoidosta ja avustamisesta. Olen saanut niin hyvää ruokaakin. Olet rakkaampi kuin koskaan. :)

Meillä on torstaina pyhäpäivä, joka tietää normaalisti karavaanareille pitkää reissuviikonloppua, mutta jälleen sen joudumme viettämään kotona. Tämä on jo kuukauden aikana kolmas pitkä viikonloppu kotona.

Näissä ihanissa lomamuistokuvissa olen kulkenut nyt, jotka on otettu marraskuussa 2014 Italiassa Cinque Terren kansallispuistossa sekä siihen kuuluvissa viidessä viehättävässä kalastajakylässä. Oli ihana viikon loma ja koko karavaanariporukka iloisesti tuolloin vielä yhdessä. Niin rakkaita muistoja.

Ei täällä kurjuuteen ole vaivuttu, vaikka välillä itku tulee. Eihän tämän pitänyt mennä näin.

Toipumisesta ja vuorista haaveillen,

©Soleil

27.5.2019: Viiltää, repii ja polttaa

28.5.2019: Hermokipu pirulainen

5.6.2019: Vuorten valloituksia

Ps. Olen aikalailla alusta asti seurannut Selinan blogia, Kun äiti kelaa. Selina jos kuka tietää mitä on hermokipupirulainen. Minä en edes häneen verrattuna tiedä kivusta mitään. Minua liikuttaa syvästi se miten hän on 15 vuotiaana umpisuolen leikkauksessa saanut kokea vakavan lääkärin leikkausvirheen. Lääkäri leikkasi rutiinileikkauksessa häneltä hermon poikki, josta on seurannut paljon ongelmia, mm. hän ei voi liikkua ja syödä normaalisti. Selinalla oli vaikea viime kesä. Hänet pidettiin tuolloin nukutettuna kivun takia reilu kolme viikkoa. Tänäkin alkuvuonna on kolmesti yhteensä viikon verran ollut nukutettuna kivun takia. Mutta nyt hän on miehensä kanssa häämatkalla, kun se jäi 10 vuotta sitten tekemättä. Voi miten liikuttuneen onnellinen olen hänen puolestaan, kun hän pääsi miehensä kanssa häämatkalle kokemaan ja nauttimaan.