On syksy.
Tässä minä olen.
Luonto kuolee ympäriltäni,
että heräisi uudestaan taas keväällä.
Puhdistun, riisun kaiken likaisen.
Alan loistaa.
Värikkäältä näyttävät syksyiset kotimaisemamme lokakuun lopussa.
Lämmintä oli viitsentoista astetta.
Alpitkin näkyivät mukavasti tällä sunnuntaikävelyretkellä. Paljon paremmin kuin näissä kuvissa.
Kansalaisia on kehotettu välttämään kaikkea matkustamista koronaviruspandemian takia. Kuuliaisina kansalaisina pysymme näissä mukavissa ja rakkaissa kotimaisemissa, vaikka mieli tekisi kovasti muutakin näkemään ja kokemaan. Vaikka puskaparkiin yöpymään. Pienelläkin viikonloppureissulla tulisi lisää ihmiskohtaamisia mm. mökkiautoon dieseliä ja kaasua tankatessa. Me suojelemme toisia sekä itseämme. Näin se menee loppuvuosi sekä varmasti pitkälti uusi tuleva vuosikin.
VOIMAA TÄSTÄ HETKESTÄ
On aikoja, jolloin on liian raskasta uskoa tulevaan,
emme vain väliaikaisesti ole riittävän rohkeita.
Kun näin käy, keskity nykyhetkeen.
Löydä elämästäsi pieniä iloja ja onnen hetkiä, kunnes rohkeus palaa.
Odota ilolla seuraavan hetken kauneutta,
seuraavaa ateriaa, unta, hyvää kirjaa tai elokuvaa.
Odota, että ehkä tänä iltana näet tähtiä tai huomenna aurinko paistaa.
Upota juuresi tähän hetkeen kunnes voimasi kasvavat
ja pystyt ajattelemaan myös huomista.
- Ardis Whitman -
Olen niin kiitollinen näistä kotimaisemista.
©Soleil
2 kommenttia:
Jokaisessa vuodenajassa on kauneutensa ja kiitollinen ihminen on rikas 😊
Niin on.
Sanasta kiitollisuus on tullut täällä Saksassa asumisen aikana lempisanani. Kiitollisuutta löytyy niin pienistä kuin suuremmistakin asioista. Jo sanan ajattelu lisää onnellisuuden tunnetta. :)
Lähetä kommentti