14.4.2019: Pääskysestä ei päivääkään

Sunnuntain kävelyretki sipulille tuoksuvassa metsässä.

Kesän saapuminen on vähän tällä viikolla hidastunut, kun on ollut kylmempää. Vain reilu viisi astetta pilvisenä sadepäivänä ja lämpimimpinäkin vain reilu kymmenen astetta, niin kuin tänään. Kuitenkin hedelmäpuissa ovat alkaneet päivä päivältä enemmän kukkanuput aukeamaan. Mangoliapuun kukkaloisto alkaa olla tältä keväältä pian muistojen joukossa, kun upeat kukkalehdet tippuvat maahan.

Metsän aluskasvillisuus joissakin lähimetsissä näyttää hyvin vihreältä. Metsässä tuoksuu sipuli tai oikeastaan valkosipuli kaikkialla.

Nämä metsät ovat täynnä karhunlaukkaa ja pian metsä on täynnä niiden valkoisia kukkia.

Metsätienvarsi näytti tänään tältä.

"Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään." 

Kesä on jo tullut, kun muutamana päivänä kotipihapiirissä on räystäspääskyt lennelleet. Nyt kävelyllä oli kymmenittäin vikkeliä haarapääskyjä.

Kevään toiset pienet, ensimmäiset, tipipalleroiset on bongattu tänään, kun sinisorsapariskunnalla oli perhe uintiretkellä. Kaksi muuta ovat punapäänarsku pariskunta ja isokoskelo. 

Ihania viidakkopuita.

Tämä puu on muutaman vuoden saanut kasvaa, kun on noin 70 cm paksu.

Tässä muutama tämän päivän löytö.

Kääpäkin voi olla kätkö.

Maassa puunroskan ja sammaleen alla voi olla pääkallo, johon on piilotettu lokikirja.

Tästä oksaläjästä ei heti huomannut kätköä.

Vanhan kaatuneen puun kolon nokare voi olla kätkö.

Puunjuuren kolossa oleva puunpalanen voi pitää sisällään geokätköilijän aarteen.

Kun liikkuu metsissä niin ei kannata jokaista puukalikkaa potkaista edestään pois, kun sen sisällä voi olla geokätkö, niin kuin näissä oli tuossa oikeanpuoleisessa.

Iso hämähäkki säikytteli lahon puun sisältä.

Tässäkin kätkön tekijä on nähnyt enemmän vaivaa, kun on narun virittänyt puuhun. Kätkö piti laskea puutangosta kuin lippu alas ja nostaa takaisin ylös.

Tämä kätkö oli hauska. Kolmen puun alla oli koloja, joista kolmessa oli kotilonkuoria. Tottakai me kaivoimme kolot, kun luulimme kätkön löytyvän koloista. Kätkö löytyi pienen etsinnän jälkeen puunoksan jatkosta. Hienosti oli askarreltu oksaan jatko jostain putkesta.

"Kuuntelin puron solinaa, sen nauravaa, iloista porinaa.
Se kertoi minulle tarinaa, keväästä.
Linnuista, jotka nyt palaavat pohjolaan.
Kukista, jotka vihdoin maasta nousta saa.
Ja siitä, että on aika rakastaa."

Mittaa tälle sunnuntaikävelylle tuli 10.5 kilometriä.

©Soleil

5-7.4.2019: 1.Osa, PAHOLAISENSILLALLA

Viikonloppu jälleen mökkiautoillen mukavissa luontopaikoissa, mm. silloilla ja luolissa, romanttisen aikakauden ruhtinaallisessa maisemapuutarhassa Tonavanlaaksossa.

Kuvasta hiirellä klikkaamalla kuvat näkyvät näytöllä suurempana.

6.4.2019: Ajelimme perjantai-iltana Inzigkofen-kylään vanhan luostarialueen, nykyisin Volkshochschule Inzigkofen, kupeeseen urheilukentän viereen puskaparkkiin yöpymään. Parkplatz Teufeltsbrückenille. Tämä paikka oli muutama kilometri Sigmaringenista Tonava-jokivartta eteenpäin.

Meiltä jäi viikko aiemmin pyöräretkellä Zielfinger-järveltä tänne näkemättä täältä Teufelsbrücke eli paholaisensilta. Reissujuttu löytyy tästä, 29-31.3.2019: Zielfinger-järvellä. Asia jäi vähän vaivaamaan ja siksi tulimme tänne heti seuraavana viikonloppuna korjaamaan tuon asian.

Vaikka paholaisen sillan yläpuolella yövyimme niin yö oli hyvin rauhallinen. Kerran kuulin ulkoa vain kissojen kevätääntelyitä.

Niin lähdimme heti aamusta, Fürstlicher Park Inzigkofen, tutustumaan tähän vanhaan romanttisen aikauden ruhtinaalliseen maisemapuutarhaan, joka on rakennettu alunperin 1811-1829. Linnut lauloivat puissa mukavaa taustamusikkia. 

Riippusilta Tonavan yli.

Amalienfelsen - Amaliekallio on prinsessa Amalie Zephyrine (1760 -1841) muistokallio.

Täällä oli kevät kotimaisemiin verrattuna myöhäisemmässä. Puissa silmut eivät vielä vihertäneet.

Seuraavaksi menimme ylös kukkulalle ja Meinradskappelille.

Kappelilta näkyi paholaisensilta.

Tikat lentelivät monta kertaa edestämme huutaen karkuun. Olimme kuulevinamme palokärjenkin huuteluita. Tikoille oli metsässä aivan merkittyjä pesäpuita. Yleisestikin täällä Saksassa on paljon tikkoja.

Toiselta puolelta Tonavaa näkymiä paholaisen sillalle. Lintukamerallani sain tuo pienen tarinataulun, joka on punaisen ympyrän sisällä, zoomattua lähes tekstin selväksi ja luettavaksi.

Katselimme täältä ylhäältä, kun istuttivat kaloja Tonavaan.

Die Teufelsbrücke über die Höll-Schlucht.
Paholaisen silta helvetin rotkon yli.

Silta on 21.5 metriä pitkä ja alhaalla rotko 19,5 metriä syvä. 1843 tähän rakenettiin puusilta. Vuonna 1895 silta uudistetiin kaarevaksi betonisillaksi.

Mukavat olivat näkymät sillalta.

Meillä ei ollut mitään tietoa, kuinka hienoja reittejä ja paikkoja täällä on, mutta matkailijan utelias mieli toi vastaan tällaisia kallioita ja luolia.

Kalliokatto

Nebelhöhle "sumuluola". Tässä on ollut 150 miljoonaa vuotta sitten Jura-meren pohjaa. Näistä luolista on löydetty jälkiä leiriytymisistä ajalta 8000-800 EKr. On löydetty jopa ihmisten luita ja hampaita. Lisäksi on löydetty eläinten luita, kalojen jäänteitä ja kivi-esineitä.

Panoraamanäkymä Tonavan laaksoon.

Inzigkofen vanhan luostarin muurin pituus on 900 metriä.

Eläinkuvia en montaa saanut, talitiainen, aivan uusi lintulajibongaus puukiipijä, tuntematon kaveri ja orava.

Oli kyllä mielenkiintoinen kiiretön aamupäiväretki, jolle tuli mittaa vajaat viisi kilometriä.

Jatkuu seuravassa osassa mihin karavaanarit sitten suuntasivat ja missä pienen sunnuntaivaellusretken tekivät.

©Soleil