Päivät 8-11.7.2019: Olimme ainoastaan tämän loman kaksi ensimmäistä puskaparkkiyötä ja seuraavan leirintäalueen leiripaikkoina päättäneet kotona. Myöhemmin kuljimme ja teimme reissun aivan sen hetkisen fiiliksen mukaan.
8.7.2019:
Aamupäivän ihastelimme Steingletscher-jäätikköä, 6-21.7.2019 Sveitsin Loma: 1.Osa, Jäätikön juurelle.
Aamupäivän ihastelimme Steingletscher-jäätikköä, 6-21.7.2019 Sveitsin Loma: 1.Osa, Jäätikön juurelle.
Suureksi iloksi saimme nämä neljä vuorierämaasta roikkuvaa jäätikön haaraa nähdä ilman edessä roikkuvia pilviä ja vesisadetta, jopa aurinkokin vähän valaisi vuoren rinteitä ja jäätikön jäätä.
Jatkoimme päiväkahvien jälkeen matkaa alas laaksoon.
Vesisadekuuroja heitti aina välillä. Ruokakaupastakin, kun ulos tulimme, vettä tuli taivaasta kaatamalla. Loman ensipäiviksi olikin ennustettu sadetta, mutta pian pitäisi auringon alkaa paistamaan enemmän.
 |
| Kollaasikuvasta klikkaamalla se näkyy näytöllä suurempana. |
Ajelimme Engelbergiin, joka on reilu neljäntuhannen asukkaan kunta Obwaldenin kantonissa. Kuntakeskus sijaitsee noin tuhannen metrin korkeudella. Alue on keski-Sveitsin johtavia matkailukeskuksia.
Engelbergin keskustasta ajelimme pari kilometriä eteenpäin ja Camping Eienwäldliin. Olimme arvelleet, että kuinkahan meidän käy, että saammeko alueelta paikkaa, kun emme olleet sitä etukäteen varanneet. Oikein arvelimme, että Sveitsissä saamme paikan. Alue ei ollut läheskään täynnä. Telttailijoiden puoli oli täydempi. Saimme paikan alla olevilla vuorimäkymillä, Titliskin vähän näkyi. Vasta viimeisenä iltana yhdeksän jälkeen tuli tuohon eteen matkailuauto.
Päivän ajomatka tässä.
9.7.2019: Tämän päivän piti olla ennusteiden mukaan aurinkoisen. Välillä kuitenkin nakkasi pieniä sadekuuroja. Olimme ja ihmettelimme, että mehän tulimme ihastelemaan vuoria emmekä sumua. Teimme pari pientä kävelyretkeä, olisko suuntaansa olleet puoli kilometriä, päivän aikana. Ensikertaa kävelin metsässä pienen matkan viikkoihin. Jalat tuntuivat heikoilta. Ensikertaa elämässämme päivän aikana kuunneltiin äänikirjaa.
Olen täällä aikaisemminkin kirjoittanut tästä asiasta. Nytkin täällä reissulla tämän asian niin monesti huomasi. Puhuimme asiasta jo ennen lomalle lähtöä. Eikä tämä meidän lomaa pilaa, mutta tätä ihmettelemme. Tätä ei varmasti edes Suomesta matkaillessa huomaa, eikä välttämättä hotelleissa yöpyessä. Meidän havainnot ovat tulleet leirintäalueilta ja kissanäytelyistä, joskus jopa vuoripoluilta vuosien aikana. Sveitsi on upea vuorimaa. Maassa on Dolomiittien jälkeen Alppimaiden upeimmat vuoret, mutta ihmiset ovat jotenkin arkoja ja hiljaisia, sanoisinko erakon tuntuisia. Vai johtuuko se siitä, että meitä vaan pidetään saksalaisina. Ihan hyvän asiakaspalvelun maassa saa. Nuoremmat ihmiset ovat erilaisia ja tervehtivimpiä kyllä, mutta vanhemmat kulkevat ja katsovat arasti vaivihkaa ja jos katseet kohtaa kääntävät heti päänsä pois. Usean kerran jättivät taaskin vastaamatta tervehdykseen. Kotona Saksassa kuulee joka paikassa paljon enemmän ihmisten iloista puhetta ja naurua kuin Sveitsissä.
Huvittava kokemus oli kun menimme sveitsiläisen karavaanarin viereen leirintäalueella. Yleensä naapuria tervehditään, myös leirintäalueen huoltotiloissa. Tämä mies ei tervehtinyt, ei edes ollut näkevinään vaikka autonsa ympärillä paljon liikkui. Olisko iältään ollut joku kuusikymppinen eli ei edes eläkeläisvaari, jotka ovat tylyimpiä. Hommasi ja kuuli varmaan, että emme olleet saksalaisia. No, sitten lähtiessä vasta katsoi ja tervehti. Auto oli koristettu nettisivuilla. Heillä oli yritys joka järjesti vuoriretkiä ja erilaisia seikkailujuttuja, kun kävimme nettisivuja katsomassa. Eivätpä olleet kovin ihmisläheisiä. Emme varmasti heiltä ostaisi palveluita.
Olen täällä aikaisemminkin kirjoittanut tästä asiasta. Nytkin täällä reissulla tämän asian niin monesti huomasi. Puhuimme asiasta jo ennen lomalle lähtöä. Eikä tämä meidän lomaa pilaa, mutta tätä ihmettelemme. Tätä ei varmasti edes Suomesta matkaillessa huomaa, eikä välttämättä hotelleissa yöpyessä. Meidän havainnot ovat tulleet leirintäalueilta ja kissanäytelyistä, joskus jopa vuoripoluilta vuosien aikana. Sveitsi on upea vuorimaa. Maassa on Dolomiittien jälkeen Alppimaiden upeimmat vuoret, mutta ihmiset ovat jotenkin arkoja ja hiljaisia, sanoisinko erakon tuntuisia. Vai johtuuko se siitä, että meitä vaan pidetään saksalaisina. Ihan hyvän asiakaspalvelun maassa saa. Nuoremmat ihmiset ovat erilaisia ja tervehtivimpiä kyllä, mutta vanhemmat kulkevat ja katsovat arasti vaivihkaa ja jos katseet kohtaa kääntävät heti päänsä pois. Usean kerran jättivät taaskin vastaamatta tervehdykseen. Kotona Saksassa kuulee joka paikassa paljon enemmän ihmisten iloista puhetta ja naurua kuin Sveitsissä.
Huvittava kokemus oli kun menimme sveitsiläisen karavaanarin viereen leirintäalueella. Yleensä naapuria tervehditään, myös leirintäalueen huoltotiloissa. Tämä mies ei tervehtinyt, ei edes ollut näkevinään vaikka autonsa ympärillä paljon liikkui. Olisko iältään ollut joku kuusikymppinen eli ei edes eläkeläisvaari, jotka ovat tylyimpiä. Hommasi ja kuuli varmaan, että emme olleet saksalaisia. No, sitten lähtiessä vasta katsoi ja tervehti. Auto oli koristettu nettisivuilla. Heillä oli yritys joka järjesti vuoriretkiä ja erilaisia seikkailujuttuja, kun kävimme nettisivuja katsomassa. Eivätpä olleet kovin ihmisläheisiä. Emme varmasti heiltä ostaisi palveluita.
 |
| Leirintäalueen vieressä virtasi Engelberger Aa -joki. |
10.7.2019: Heräsimme aurinkoiseen aamuun. Se tiesi heti, että on ihana päivä tulossa.
 |
| Fürenalp oli ympyrän kohdalla pilvessä. |
Kantonin korkein vuori on Titlis, jonka huippu kohoaa 3 238 metrin korkeuteen merenpinnasta. Engelbergin kupeelta nousee hissi vuorelle. Vuorella, jo väliasemalla ja Trübseellä, käynti kiinnosti kovasti, mutta jätimme tuon seuraavaan kertaan, kun jalkani eivät olleet vielä tarpeeksi voimissaan enkä vielä olisi uskaltanutkaan noin ylös nousta, kun ylhäällä olisi ollut riippusillalla, portaikoissa ja jäätiköllä kävelyä.
Vuorille ylemmäs halusin kuitenkin lähteä ja yrittää päästä. Ajoimme bussilla, täällä se oli ilmaista kaikille, reilun kahden kilometrin matkan.
Täällä vuorten keskellä oli niin kaunista. Pilvet liikkuivat ympärillä vauhdikaasti, joka teki vielä kaikesta ympärillä olevasta villin satumaista, niin minusta viikkojen sängyssä makaamisen jälkeen ainakin tuntui. Onnen itkukin pääsi monta kertaa, kun olin puolikuntoisena päässyt hissillä vuorille.
Ajattelin aluksi vain käydä tässä kyynärsauvojeni kanssa kävelemässä ja katselemassa, mutta vuorihullu halusi kokea edes vähän enemmän.
Käydä nyt ainakin tuolla seuraavalla kukkulalla katselemassa pientä lampea.
Ei ole leikin asia, kun kävelykyky ikäiseltäni viedään tai ei sekään, kun vanhuus heikentää sen. Täällä oli joku iäkäs, jota kahden puolin talutettiin, mutta myös muita iäkkäitä joiden askel oli lyhentynyt. Kuljimme siis lasten ja huonojalkaisten reitillä. Pieni loiva serpentiinipolku oli kuljettavana seuraavalle penkille, mutta varovaisin askelin minä onnistuin. Eräs vanha pariskunta pienen koiransa kanssa liikkuivat kuin me, mukavasti penkiltä penkille taas istahtaen.
Tämä ei kuitenkaan laimentanut näiden hetkien onnen ja kiitollisuuden tunnetta. Nautin näistä hetkistä suuesti näin vajavaisenakin vuorikulkijana. Se kun ympäriltä, kaukaakin, kuuluu eläinten kaulalla roikkuvien kellojen kilkatus ja vuoripurojen solina ja kohina, on jotain niin ihanaa kaiken sen ympärillä olevan maisemallisen kauneuden keskellä. Nyt ei edes vesisade ollut pilaamassa näitä hetkiä vaan saimme istuskella kiirettömästi ja kulkea hissukseen.
"Sielussani on tilaa musiikille,
runoudelle, taiteelle
– kaikelle kauniille.
Annan sisimpäni täyttyä
luovuuden voimasta.
Kerään siitä oman energiani."
Kävimme vielä hissiaseman takana katsomassa maisemia alas laaksoon ja Engelbergiin päin.
Titlis-vuori ei paljastanut täysin koko päivänä komeuttaan.
Ruoka maistui "suuren urheilusuorituksen" jälkeen.
Mahat kylläisinä laskeuduimme vuorelta hissillä alas.
Jalkani olivat väsyneet ja rasituksesta kipeät, mutta myös käteni kyynärsauvoilla kävelemisestä. Tänään tuli reilut 8000 askelta ja se on paljon. 21.5 alkaen kolmen viikon aikana jopa tuli alle tuhat askelta päivässä, kun vielä 26.6 jäivät alle kolmeen tuhanteen askeleeseen, jopa joku päivä alle kaksi tuhatta. Venyttely teki lihaksille, joita ei edes oikean jalan pohkeessa juuri ollut, hyvää. Sekä makoilu viltin alla mökkiauton edessä maisemia katsellen.
Ihanan erilaisen vuoripäivän saimme tästä päivästä!
11.7.2019: Seuraavana päivänä suuntasimme kävelyretkelle Engelbergin keskustaan. Juna näytti tuovan tulessaan aasialaisia turisteja, jotka eivät kaupunkiin jääneet vaan kiirehtivät hissiasemalle ja Titlisvuorelle. Kaupunki oli muutenkin hiljainen.
Kiertelimme kaupunkia. Minua jopa vähän huvitti, kun suihkulähteen penkit olivat täyttäneet taukoa pitävät ja makoilevat työmiehet, mutta kun saavuin suihkulähteelle, niin pian yksi penkki tyhjeni.
Kloster Engelbergin historia alkaa vuodelta 1120.
Luostari on aika kauniilla paikalla vuorten ympäröimänä.
Luostarin myymälästä kävimme ostamassa mm. muutaman juustopalasen ja kahvijogurttia.
Kävimme vielä iltapäivän päätteeksi istumassa Engelberger Aa -joen rannalla. Katselimme paikallisten maanviljeliöiden heinäntekoa ja muita heidän työhommia.
Illalla markiisin alla maistelin luostarilta ostettua päärynäleipää. Tämä ei mitään herkkua ollut. Kuori mautonta ja sisus kuivaa hedelmäpähkinämössöä. Onneksi en ostanut isompaa leipää.
