Vuorten hiljaisuudesta, mutkateiltä, passoilta, jäätiköiden juurelta ja vuorten huipuilta! Kyllä mökkiautolla ja kyynärsauvoilla pääsee vuoria ihastelemaan.
Olemme olleet mahtavalla reilun kahden viikon kuntoutuslomalla vuorilla ilman mitään päämäärää, 6-21.7.2019 välisen ajan. Ihan vaan ihastelemassa ja nauttimassa kaikesta ympärillä olevasta.
Vietimme Sveitsissä 11 yötä, Italiassa 3 yötä ja Liechtensteinissä 1 yön. Kilometrejä tuli kuudentoista päivän aikana vajaa 1300 kilometriä. Vietimme suurimmaksi osaksi ajan ilman nettiä. Eikä joka paikassa ollut edes puhelimessa kuuluvuutta. Sveitsissä saimme myös olla ilman lomalaisten tungosta.
Vietimme Sveitsissä 11 yötä, Italiassa 3 yötä ja Liechtensteinissä 1 yön. Kilometrejä tuli kuudentoista päivän aikana vajaa 1300 kilometriä. Vietimme suurimmaksi osaksi ajan ilman nettiä. Eikä joka paikassa ollut edes puhelimessa kuuluvuutta. Sveitsissä saimme myös olla ilman lomalaisten tungosta.
Kuljimme uusissa paikoissa ja ennen ajamattomilla teillä suurimmaksi osaksi. Emme niissä paikoissa, joista olemme vuosia haaveilleet. Ne jätetiin aikaan parempaan. Yövyimme monta yötä mökkiautossa vuoren rinteillä hiljaisuudessa. Korkeimmillaan reilussa 2300 metrissä. Ilman mökkiautoa olisi moni asia jäänyt näkemättä ja kokematta. Mökkiauto toimi uuden lintulajin bongauskoppinakin. Karavaanarius on huippu juttu.
Monena aamuna saimme herätä mökkiauton lähellä mukavasti huutavien murmeleiden varoitushuutoihin, kun ne toisilleen niitä huuteli.
Mutta myös lehmälauman kellonkilkatuksiin.
Kannatti lähteä vaikka epäilin vähän lähtiessä, että joudummeko pian selkäni takia palaamaan kotiin, mutta pienin askelin on menty tällä matkalla eteenpäin. Loma oli erilainen, kun emme hikipäässä tallustelleet ja pyöräilleet pitkin vuoren rinteitä. Vaikka niitä hetkiä kovasti kaipasinkin ja niistä haaveilin. Tällä kertaa riitti se, että pääsi ihastelemaan vuorten jylhää kauneutta. Tein vuorihulluna kuitenkin yhden huiputuksen kyynärsauvojen kanssa. Tuo päivä, niin kuin muutkin, oli iloa ja kiitollisuutta täynnä, kun sen pääsin kulkemaan varovaisin askelin.
Tuhansia muistokuvia reissustamme on läpikäytävänä, joita pikkuhiljaa läpi käyn, kun en uskalla tuntikaupalla istuskella.
©Soleil
2 kommenttia:
Hei!
Tulin kurkistamaan, miten sinun toipuminen sujuu, ja näemmä ihan oikeaan suuntaan, eli eteenpäin, ylöspäin, VUORILLE!:D
Se on ainoa oikea tie, vai kuinka? Pikkuhiljaa, mutta kuitenkin!
Aina löytyy sinun kuvista ja tarinoista se syy, miksi kaipaan Alppeja. Niinkuin nytkin tuo ensimmäinen kuva polkuineen...
Kiitos!
Terveisin Irmelin
Hei!
Mukava kun tulit kurkistamaan ja aiheutan syyn kaivata Alppeja. :) Minun kaipaus vuorille, ja kaukomaille, alkoi jo lapsuudesta, kun ne ajatukset toivat paljon iloa silloin elämään. Aina kannattaa haaveilla ja unelmoida, vaikka kaikki ei elämässä tulisi toteutumaankaan, mutta joidenkin asioiden on tapana toteutua kun niitä kohti kulkee.
Juuri tässä reissumme kuvia katselen ja ajattelen niitä tuntemuksia mikä oli reissuun lähtiessä. Uskon, ettei moni olisi vielä lähtenyt. Ajattelin kuitenkin, kun suunta oli koko ajan parempi vaikka hidas ja koti meillä mukana, jolla pian pääsemme takaisin kotiin jos huonolta tuntuu. Jalkani olivat aika voimattomat. Toisesta jalasta vahva pohje kadonnut jonnekin.
Tuo ensimmäinen polkukuva tuo mieleen suuren ilon. Olin uskaltanut nousta hissillä vuorille vaikka tilanne oli mikä oli. Se riemu ja kiitollisuus, että pääsin kyynärsauvoilla tuota polkua kävelemään upeissa maisemissa oli suuri. Joskus menneiden viikkojen aikana, kun olin ajatellut heikkona hetkenä, että jos en koskaan pääsekään. Oli ja on vieläkin, vain ajateltava positiivisesti ja ylös vuoria päin. :)
Oikea tie on vain ylös vuoria kohti. Yhdeksäs toipumisen viikko on tuonut myös paljon iloa. Olen kolmena iltana, eilen useassa kaupassa, käynyt pienen vajaan 700m kävelykierroksen tekemässä yhden kyynärsauvan kanssa. Pitkä on matka vielä ennätysvaellukselle. Sisällä jo kävelen enemmän ilman keppejä. Kävely alkaa pikkuhiljaa näyttämään kävelyltä eikä ankkamaiselta vaappumiselta. Jalkoihin voimat, kun lisääntyvät. Teen ja olen tehnyt koko ajan töitä tämän eteen, jumpannut ja venytellyt. Täytyy tästä aamutreenit lähteä tekemään. Se on myös suuri ilo, että koko ajan voin tehdä enemmän kotiaskareita. Suursiivousta en ala tekemään vaikka nurkat sitä huutaa. Mieheni siivous saa riittää.
Lupaan, että vuorikuvia tulee, mutta hitaasti. Meillä oli niin ihana, mutta erilainen viimeisin loma. Voipa olla, että johonkin kotivuorille lähdemme viikon päästä lisää kuvia ottamaan.
Mukava, kun siellä Suomessakin on lämmintä. Meillä eilen kotimittari näytti 36,7. Tänään saattaa tulla vielä lämpimämpi päivä.
Terveisin Soleil
Lähetä kommentti