5-7.4.2019: 1.Osa, PAHOLAISENSILLALLA

Viikonloppu jälleen mökkiautoillen mukavissa luontopaikoissa, mm. silloilla ja luolissa, romanttisen aikakauden ruhtinaallisessa maisemapuutarhassa Tonavanlaaksossa.

Kuvasta hiirellä klikkaamalla kuvat näkyvät näytöllä suurempana.

6.4.2019: Ajelimme perjantai-iltana Inzigkofen-kylään vanhan luostarialueen, nykyisin Volkshochschule Inzigkofen, kupeeseen urheilukentän viereen puskaparkkiin yöpymään. Parkplatz Teufeltsbrückenille. Tämä paikka oli muutama kilometri Sigmaringenista Tonava-jokivartta eteenpäin.

Meiltä jäi viikko aiemmin pyöräretkellä Zielfinger-järveltä tänne näkemättä täältä Teufelsbrücke eli paholaisensilta. Reissujuttu löytyy tästä, 29-31.3.2019: Zielfinger-järvellä. Asia jäi vähän vaivaamaan ja siksi tulimme tänne heti seuraavana viikonloppuna korjaamaan tuon asian.

Vaikka paholaisen sillan yläpuolella yövyimme niin yö oli hyvin rauhallinen. Kerran kuulin ulkoa vain kissojen kevätääntelyitä.

Niin lähdimme heti aamusta, Fürstlicher Park Inzigkofen, tutustumaan tähän vanhaan romanttisen aikauden ruhtinaalliseen maisemapuutarhaan, joka on rakennettu alunperin 1811-1829. Linnut lauloivat puissa mukavaa taustamusikkia. 

Riippusilta Tonavan yli.

Amalienfelsen - Amaliekallio on prinsessa Amalie Zephyrine (1760 -1841) muistokallio.

Täällä oli kevät kotimaisemiin verrattuna myöhäisemmässä. Puissa silmut eivät vielä vihertäneet.

Seuraavaksi menimme ylös kukkulalle ja Meinradskappelille.

Kappelilta näkyi paholaisensilta.

Tikat lentelivät monta kertaa edestämme huutaen karkuun. Olimme kuulevinamme palokärjenkin huuteluita. Tikoille oli metsässä aivan merkittyjä pesäpuita. Yleisestikin täällä Saksassa on paljon tikkoja.

Toiselta puolelta Tonavaa näkymiä paholaisen sillalle. Lintukamerallani sain tuo pienen tarinataulun, joka on punaisen ympyrän sisällä, zoomattua lähes tekstin selväksi ja luettavaksi.

Katselimme täältä ylhäältä, kun istuttivat kaloja Tonavaan.

Die Teufelsbrücke über die Höll-Schlucht.
Paholaisen silta helvetin rotkon yli.

Silta on 21.5 metriä pitkä ja alhaalla rotko 19,5 metriä syvä. 1843 tähän rakenettiin puusilta. Vuonna 1895 silta uudistetiin kaarevaksi betonisillaksi.

Mukavat olivat näkymät sillalta.

Meillä ei ollut mitään tietoa, kuinka hienoja reittejä ja paikkoja täällä on, mutta matkailijan utelias mieli toi vastaan tällaisia kallioita ja luolia.

Kalliokatto

Nebelhöhle "sumuluola". Tässä on ollut 150 miljoonaa vuotta sitten Jura-meren pohjaa. Näistä luolista on löydetty jälkiä leiriytymisistä ajalta 8000-800 EKr. On löydetty jopa ihmisten luita ja hampaita. Lisäksi on löydetty eläinten luita, kalojen jäänteitä ja kivi-esineitä.

Panoraamanäkymä Tonavan laaksoon.

Inzigkofen vanhan luostarin muurin pituus on 900 metriä.

Eläinkuvia en montaa saanut, talitiainen, aivan uusi lintulajibongaus puukiipijä, tuntematon kaveri ja orava.

Oli kyllä mielenkiintoinen kiiretön aamupäiväretki, jolle tuli mittaa vajaat viisi kilometriä.

Jatkuu seuravassa osassa mihin karavaanarit sitten suuntasivat ja missä pienen sunnuntaivaellusretken tekivät.

©Soleil

6.4.2019: Veli-Rakas

Emme unohda sinua ikinä, kaipaamme sinua kuin aurinko kaipaa kukkaa talven sydännä. Muistamme sinua päivästä toiseen, hymyillen ja itkien.

Tänään tulee kolme vuotta siitä, kun lähdit aivan yllättäen. Se hetki, kun löysin sinut juuri kultaine sydämesi pysähtyneenä ei koskaan unohdu. Vieläkin käyn katsomassa paikkaa, johon matkasi päättyi, että oletko tullut takaisin. On tilanteita, kun luulen sinun tulevan leikkiin mukaan, mutta pian muistan, että sinähän et veli ole enää täällä. Tuo tuntuu hyvin surulliselta. Kaikki asiat meillä meni aivan sekaisin lähtösi jälkeen. Siiri-muorisikin sairastui ikävästä ja surusta. Meiltä lähti niin paljon kaikkea ihanaa ja mukavia asioita sinun mukana. Meiltä puuttui päivistämme iloinen ja energinen leikin aloittaja ja lempeä johtaja. Sinulla veli-Ramses oli niin suuri rakastava ja huolehtiva sydän meitä kaikkia kohtaan. Ikävä on vieläkin suuri. Elämän on ollut jatkuttava vaikka se vaikeaa on ollutkin. Leikkimään on opittu. Mammalle olen ollut ahkerana apulaisena, vaikka en minä sinun kaltainen jokapaikanhöylä ole mitenkään.

"Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli. 
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli. 
Mutt´ sydämiimme läpi elämän jätit muistosi lämpimän."

Alakuvassa sinä veli-Ramses nautit auringosta ja keväästä 4.4.2016. Olit sellainen mestari kissapoika iloitsemaan ja nautiskelemaan elämästä. 6.4.2016 illalla sydän yllättäen vain pysähtyi meidän yhteisen iloisen iltaleikin jälkeen.

"Kun kaipaus ja ikävä polttaa niin,

että satuttaa, 

kuuntele silloin sydäntäsi, 

joka kertoo sinulle, 

että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan, 

ja nyt muistot ovat kauneinta mitä sinulla on." 

Tässä alakuvassa mukava muisto meistä sankareista yksivuotispäivänä 11.1.2008. Kuinkahan monta kuvaa mamma otti meistä, mutta mehän poseerattiin niin nätisti, kun se meille höpötti ja leluja heilutteli. Ihania nuoria ja keskenkasvuisia tuolloin olimme. Eihän sinulla näytä tuolloin vielä olleen kaulurikarvojakaan.

"On muistoja, joita ei aika eikä vuodet viedä voi, 
on muistoja, joiden taika iät kaiket sielussa soi."

Tässä muutama yhteinen kuvamuisto meistä hurmaavista karavaanari-sisaruksista. Paljon saatiin yhdessä nähdä ja kokea, kun 20 maata yhdessä valloitimme. On arvokkaita ja hienoja muistoja yhteisistä päivistä ja nehän eivät katoa.

"Kun suru ja kaipaus on liian suuri
ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi,
muistele silloin minua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli.
Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa,
minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa.
Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi."

Tässä viimeisiä kuvia yhdessä meistä neljästä parhaasta kaverista sinun kanssa.
- 11.1.2016 vietimme yhdeksännen juhlapäivän, jotka olivat viimeiset yhteiset synttärit. Pahalta tuntuu ettet sinä saanut elämänvuosia enemmän. Kuvassa syömme ystäviemme kanssa herkkuateriaa. 
- 9.2.2016 makaamme aamiaispöydässä yhdessä sen näköisinä, että tiedämme sen olevan kiellettyä.
- 5.4.2016 nukut siskontyttäremme kanssa samassa pedissä niin kuin aina nukuitte.
- 3.3.2016 Siiri-muorin kanssa ihana hellähetki.

"Sitä mitä kaipaamme emme menetä koskaan. 
Sitä jota rakastamme, kaipaamme aina. 
Emme menetä koskaan sitä mitä rakastamme. 
Sitä jota rakastimme, rakastamme aina."

"Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et jättänyt meitä, et ole hiljaa, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellolla, olet henkäys rakkaittesi poskella."


Suurella rakkaudella ja kaipauksella Ramses-veljeä muistellen Prinsessa-sisko