2.OSA - LOMAMME 20.9-13.10.2013

Lauantai 21.9.2013 - 2päivä

- Ilma oli stellplazilta lähtiessä pilvinen, pilvet aivan roikkuivat. Kävimme vielä Saksan puolella kaupassa jonka jälkeen jatkoimme matkaa. 

Matkalla olisi ollut kauniita maisemia mutta alkoi satelemaan vettä ja maisemat sateella jäävät kovin latteaksi. Eikä kuviakaan tulllut otettua. 

  

6546m pitkä Tauerntunneli. Tunnelin jälkeen sää muuttui ja aurinko alkoi pilkottamaan pilvien lomasta. Sankt Michaelin im Lungaussa pidimme ensimmäisen tauon, kun sadekin lakkasi.

Hyvin Itävaltalaisen näköinen pieni kaupunki. 

 Sattumalta satuimme näkemään kirkoon kiirehtivän hääseurueen, musiikki soi.

 

Pysähtelimme matkalla muutamia kertoja. Liikennettä ei paljoa ollut matkalla.

Ajatus oli ajella Sloveniaan asti, kun matkaakin yöpaikasta olisi vain ollut alle 300 kilometriä. Vastaan tuli sitten mukavan näköinen järvi, Millstätter See. Aurinko paistoi vielä sinisemmältä taivaalta ja ilmakin lämpeni huomattavasti, joten päätimme jäädä järvelle ja kahdeksi yöksi. Järvi lumosi kauneudellaan. Vähän kuin Como-järvi Italiassa. Lomalaisilla ei ole kiire.

Menimme järven päässä olevalle, Camping Brunner am Seelle. Taas toistamiseen saimme kokea sen, että karavaanarin alennuskortti numero yksi on ADAC:n kortti. Mukava saada noin kymmenen euron alennus vuorokausi hintaan. Eläkeläisille oli oma vielä halvempi erikoishinta.

 Mökkiautolle emme saaneet aivan rantapaikkaa, mutta tälle järvinäkymälle pääsimme. Kisutkin näyttävät tykkäävän maisemista ja rannalla liikkuvista sorsista. Kuvia rannalta, jossa tuntui meidän lisäksemme olevan vain eläkeläispariskuntia.

Joku hanhi.

Sunnuntai 22.9.2013 - 3päivä

- Aamu valkeni puolipilvisenä. Aamupalan ja aamupuuhien jälkeen lähdimme leirintäalueelta vaeltamaan ylös näköalapaikalle.

 Autotietäkin sinne olisi päässyt. Vaellus reittejä oli useita eri vaihtoehtoja, mitä sinne voi kävellä. Me nousimme reittiä joka ei ollut lyhin eikä pisinkään.

Se kulki välillä jylhässä metsässä ja puron lähellä.

Jyrkässä rinteessä, polkuserpentiininä.

Peltojen laidoilla. Tässä pidimme ensimmäisen hengähdystauon. Oli kaksin puolimaattava mukava muotoiltu tuoli, keskellä peltoja.

 
Mukavahan tästä oli hienoa järvimaisemaa hetki ihastella.  

Oli erilaisia viittoja.

 Välillä vaellusreitti meni pihateitä pitkin, talon ja navetan välistä. Tässä näkee parhaiten paikallista elämää, joka oli hyvin rauhallista.

 Ja pienellä kylätiellä. Noustiin koko ajan ylemmäs. Nousua kokonaisuudessaan tuonne näköalapaikalle oli noin 500 metriä, eli meidän ennätysnousu.

Mukavan näköinen majatalo, jossa mainostettiin olevan saunakin. Täällä oli myös vuokrattavia huoneistoja ja mökkejä.

Tässä taas jälleen istumistauko mukavalla tuolilla. 

Rehevässä metsässä, mistä ei nähnyt ympärilleen maisemia. Jyrkyyttäkin löytyi ja taisi olla minulle se heikoin hetki täällä.

Ja hetken päästä, kun metsästä pääsimme tälle peltoaukeamalle, niin siinä unohtui kyllä pieni väsy kokonaan. Voi, tämä maa ja Alpit.

Lämmintä, kaunista ja joidenkin koteja täällä.

Siinä navetta, tällaisella näköalapaikalla, kyllä kelpaa.

Vielä matkaa määränpäähän 1.2 kilometria, asflattitietä. Ilmoitettua vaellusaika näköalapaikalle oli 2 tuntia. Alpeilla vaellusmatkat ilmoitetaan tunneissa, ei kilometreissä. Nousuun meillä meni aikaa pysähdyksineen kaksi ja puoli tuntia. 

Ylhäällä oli mukavan näköinen Gasthaus, Alpengasthof Bergfried, näköalapaikalla. 

Pakkohan paikan antimia oli maistella. Söimme pienen makoisan paikallisen välipalan Gasthausin terassilla, mistä oli kauniit näkymät järvelle ja ympäröiville vuorille. Tämän syötyä jaksoi alas matkata hyvin.

Sternenbalkon oli näköalapaikka, tähtiparveke. Tähtiparvekkeen nimi tulee siitä, että yöllä tähtitaivas heijastuu Millstätter-järven pinnasta ja näkyy kauniisti tähtiparvekkeelle.

Alas lähdimme lyhintä ja jyrkintä reittiä, Döbriach kylään. 

Merkitty polku kulki jopa navetan takaa ja lehmäaitauksessa. Sotkin kenkänikin siihen lehmän tuotokseen mutta siitä huolimatta oli mukavaa.

Polku kulki mukavan jyrkässä metsässä ja

puron läheisyydessä. Lorina oli kaunista musiikkia korvillemme. 

Välillä polku kulki rinteessä hakatun aukean reunalla.

Alas päästyämme kyllä jaloissa tuntui. Kävelyä tasaista asflattitietä oli leirintäalueelle vielä pari kilomeriä joka tuntui hyvin pitkältä matkalta. Aikaa koko reissuun meni vajaa viisi tuntia. Noustessa vaikka vähän hengästyttikin ja pulssi nousi niin reissusta jäi tosi hyvä olo ja fiilis, näitä täytyy tehdä lisää. Nyt kun minäkin olen tuota arkajalkaisuuttani voittanut. Reissulle tuli pituutta noin kymmenen kilometria. Kisutkin olivat hyvin pärjänneet mökkiautossa.Hieno päivä, Kiitos taas! 

Auringonlasku oli kauniin punainen. 

Huomenna jatkamme matkaa Slovakiaan ja Kisut valloittavat uuden maan.

JATKUU...

Soleil