29.8-14.9.2014 - KESÄLOMA, osa 1 : Matka Dolomiiteille

-29.8.2014, Perjantai

  Nyt se vihdoinkin koitti, lyhyelle kesälomalle lähtö. Kello näytti vähän yli neljä ja parisenkymmentä lämmintä, kun kotipihasta lähdimme. Juhlahetki se oli taas, vaikka minulla reilun viikon vaivannut flunssa oli vielä riesana. Niin mukavaa lähteä vähän pitemmälle reissulle pitkästä aikaa taas. Ruuhkia emme matkalla taaskaan nähneet vaikka moottoritietä ajoimme. Välillä sateli vettä aika rajustikin.
  Emme ajelletkaan pitkälle, kun pysähdyimme Füsseniin stellplatzille yöpymään. Käytiin kaupassa vielä täydentämässä ruokavarastoja, säästäväisinä saksalaisina, kun Italiassa on ruoka kalliimpaa. No, pitää sielläkin kaupassa käydä. Paikalliset kaupat ja paikalliset ruokatarvikkeet on yksi mukava osa matkailua. Illalla kahdeksan aikaan alkoi sitten satelemaan. Hyvää reissua vaan meille!

Oikealla näkyy vuori jossa kuninkaan harjupolulla kävelimme kesän ennätyksiä kohti.

-30,8.2014, Lauantai

Ihana loma on alkanut kaikilla. Tätiä kyllä vähän tympii, kun tuo siskontytär työntyy noin lähelle ja hempeilee.

  Aamupuuhastelujen jälkeen jatkoimme matkaa. Kävimme kuitenkin mökkiauton tankkaamassa ensitöikseen täyteen ja poikkesimme parissa urheilutarvike Outletmyymälässä Füssenin kaupungin laitamilla, kun oli vähän asiaa. Nyt sitten törmäsimme heti Saksan ja Itävallan rajalla ruuhkaan, pitkästä aikaa, mutta tämä olikin odotettavissa, että Fernpassilla ruuhkaa olisi vähän.

   Kovasti oli vastaantulijoissa saksalaisia ja sitten myös jonkunverran hollantilaisia ja belgialaisia. Imstin jälkeen liikenne eteni ihanan mukavaa vauhtia. Edessämme oli hevosenkuljetusauto ja hevosenkuljetustraileri, meidät ohitti punainen Ferrari ja pian huomasimme, että takanamme tulee muutama matala auto lisää.

   Jossain vaiheessa, kun liikenne melkein seisoi, ajoi tämä hevosauto levennykselle ja me perässä. Meidän ohi ajoi vielä 24 eriväristä ja mallista sveitsiläisissä rekistereissä olevaa Ferraria. Jatkoimme matkaa ja näin ylempää, että niitä tuli lisää vielä. Kääntyivät pienemmälle tiellä ja verovapaaseen Samnaun-kylään.

  Reschen Passilla 1455 metrissä.

Pian saavuimme jo Italiaan ja Reschen-järvelle.

Tulimme pienelle Camping Thönille, San Antonio alla Muta -kylän kupeeseen. Kahden patojärven väliin ja vuoret ympäröivät joka puolelta järviä. Aurinko kerkesi hetken lämmittää, mutta pian alkoi satamaan.

Karvaisista karavaanareista vanhin nautti ja kieri. Voi miten mukavaa olla lomalla.

-31.8.2014, Sunnuntai

Tänään on siis elokuun viimeinen päivä, jouluun alle neljä kuukautta, en vaan tahdo tuota oikein ymmärtää, kun tämä aika vaan menee niin nopeaan.

Lähdimme pyöräilemään. Minun flunssa ei ole vieläkään oikein parantunut, enkä ole parhaassa hapessa. Ei voinut pyöräillä niin, että pulssi olisi noussut. Jos pyöräili niin tuntui, että kurkku repiää rikki. Niin harmillista. Vuorilla vaeltelu taitaa tältä reissulta jäädä kokonaan.

Tulimme tänne Reschen-järvelle pari vuotta sitten aamupalapicknikille, kun menimme sitten kurvailemaan pikkuautolla Stelvio Passon kurvit. Kuvia tuosta reissusta löytyy täältä. Pyöräilimme ensin Graun-kylän lähelle. Kylä on 50-luvulla siirretty ylemmäs rinteelle patojärven tieltä. Entinen kylän kirkko on jätetty järveen. Vedestä näkyvä kirkontorni on nyt suosittu turistinähtävyys. Nyt ranta näytti erilaiselta kuin mitä kaksivuotta sitten. Kivet missä istuimme olivat veden peitossa sekä koko aallonmurtaja. Oliko vettä nyt enempi vai oliko rantaa muutettu, en tiedä. Taivas oli silloin sininen ja edessäpäin näkyvät lumihuippuiset vuoret näyttivät silloin hyvin kauniilta.

  Jatkoimme pyöräilyä ja pysähdyimme usein      ottamaan kuvia ja ihastelemaan maisemia vaikkei ne  pilvisellä ilmalla ja pilvet alhaalla roikkuvina  parhailta näytäkään.

Pysähdyimme syömään rannan länsipuolella Gierhofiin, mukavaan majataloon.

Näkymä järvelle majatalon ikkunasta ruokaillessamme.

Tämä on saksankielistä aluetta ja ruokakin on itävaltalaistyylistä, samoin talotkin. Tietysti täällä näkyy myös italialaisuus. Ruoka oli hyvää ja näkymät järvelle kauniit. Pihalla kukko kanoineen ja yksi riikinkukko tallustelivat. Muutaman kerran kukkoisäntä kiekaisikin. Talon koira ihastui Mieheeni ja piti päätänsä mehen jalalla. Niin, että yksi kissoistammekin hajut tarkasti haisteli jälkikäteen.

Kun lähdimme jatkamaan matkaa alkoi satamaan. Tuo puoli rantaa oli hyvää pyöräilyreittiä, vähän pieniä nousuja välillä ja reitti kulki kauniisti metsässä ja järvinäkymällä. Tässä pato ja padolta kuvat kumpaankin suuntaan.

Kävimme mökkiautolla ja lähdimme kävellen San Antonio alla Muta -kylälle. Hiljaista sielläkin oli ja pian alkoi satamaan ja sadetta riitti koko illan. Tänään piti olla reilusti yli kaksikymmentä lämmintä ja auringon paistaa säätiedotuksien mukaan ja siksi jäimme tänne. Piti laittaa jo lämmitys päälle, kun mökkiauton sisälämpötila laski jo alle kahteenkymmeneen. Hyvä kuitenkin, että jäätiin.

Tässä on yksi hyvä paikka retkeilyyn vuorille. Järven kummastakin päästä nousee hissit ylemmäs vuorille. Täällä on myös hyvä pyöräillä, mikä ei ole edes Como-järvellä mahdollista. Täällä niin kuin muuallakin on vaellus- ja maastopyöräilyreittejä rinteet täynnä. Se mikä näissä alueissa viehättää, on se ettei järven ympärys vaikuttanut miltään massaturismipaikalta niin kuin ihana Garda-järvi on sitä. Täällä on vain kaksi leirintäaluetta, majataloja ja pieniä hotelleja. Elämä vaikuttaa rauhalliselta maalaiselämältä. Tykätään kovasti ja tänne tulemme vaeltamaan vielä kolmen maan rajakivelle.

-1.9.2014, Maanantai

Aamulla oli alle kymmenen lämmintä ulkona, mutta mökissämme mukavan lämmintä. Vettä ripisteli vähän aamullakin aika ajoin. Vuorilla kahdessa kilometrissä oli satanut lunta. Taivaaltakin alkoi jo pilven rakosista näkymään sinistä.

Kuvat leirintäalueesta otettu lähtiessä mökkiauton ikkunasta.

Aamupuuhien jälkeen jatkoimme matkaa hienoissa maisemissa alas kiemurrellen.

Aurinko alkoi paistamaan ja ilma lämpeni, ihanaa olimme lomalla.

Auton keskikulutuskin laski yhdeksään litraan, kun kymmeniä kilometriä lasketeltiin vuorilta alas Bolzanon laaksoon.

Bolzanon kaupungissa kävimme viime vuonna marraskuun lopussa tällä syyslomareisullamme.

Siitä suuntasimme ensimmäiseen kohteeseemme mutta meillä tuli mutkia matkaan, kun suorin tie sinne oli jostain syystä suljettu. Ei muuta kuin baanalle ja parikymmentä kilometriä pohjoiseen päin ja sieltä toista tietä määränpäähämme.

Baanalta lähdimme nousemaan mukavaa kapeahkoa tietä kohti Dolomiitteja. Alhaalla laaksossa näkyy moottoritie E45 mikä kulkee Itävallan Innsbruckista Italian Veronaan ja jossa mutkan ajoimme.

Voi miten ensimmäisen kohteemme Monte Sciliar vuori näytti edessämme kauniilta.

Menimme Völs am Schlerniin Camping Seiser Almiin. Respa, ravintola ja kauppa oli kuvan oikeassa reunassa.

Kaikin puolin viihtyisä leirintäalue. On se vaan niin mukava, kun huoltotilat ovat viihtyisät ja taustalla soi rauhallinen musiikki. Tässä teille lukijoilleni muutama kuva, jotka ette tiedä leirintäalueista paljoakaan. Tässä sisäänmeno nykyaikaiseen modernin leirintäalueen huoltotiloihin.

Tämän käytävän varrella oli lapsille oma kärpäs-sienikylpyhuone, eri maksusta vuokrattavia yksityisiä pesuhuoneita karavaanariperheelle, pesula kuivaushuoneineen ja koirille oma suihkuhuone.

Tässä toinen astioiden pesupaikasta. Löytyi myös tiskikoneita.

Käytävän päässä tässä aukiolla on erilliset wc- ja suihku tilat naisille ja miehille.

Naisten wc-käytävä. Pesuhuone käytävä oli eri tilassa sekä viihtyisä meikkaus- ja hiustenlaittohuone. Täältä löytyy kuvia ja tietoa enempi. Eli leirintäalueillakin eletään ihan viihtyisästi.

Tässä ylhäältä huoltotilojen portaikon sisäänmeno.

Leirintäalueen porttien läheltä lähti koirakuja.

Alueelta löytyy pieni uima-allas.

Aurinko paistoi lähes siniseltä taivaalta ja oli lämmin päivä. Teimme ulkona ruokaa ja nautittiin lomailusta ja siitä, kun ei satanut. Kissoilla oli pikkulintujen seuraamisessa kovasti työtä ja kovasti ne katseli tuonne vuorillekin. Toivottavasti auringon paiste jatkuu ja saamme nauttia näistä upeista ja ainutlaatuisista Dolomiitti-vuorista vielä enemmän.

Soleil  

Ps. Jatkuu,..