29.8-14.9.2014 - KESÄLOMA, osa 6: Kurvailua Alta Badiaan ja lomailusta nauttimista

11.9.2014, Torstai

Illalla taas sade lakkasi, kun koitti yöpuulle meno. Vähän harmi nämä iltasateet, kun ei voi istua ulkona, mutta parempi se on näin, kun se että päivällä sataisi. Niin, aamupalan ja vapaa-ajan kotimme järjestelyn jälkeen jatkoimme matkaa. Täällä luonnon rauhassa ja hiljaisuudessa oli mukava olla.

Näkymää kattoikkunasta.

Ajoimme jo tutuksi tuleen Passo Vedajaidan ylös ja alas.

11.9.2014: ASUNTOAUTOLLA AJOA PASSO FEDAIALLE

Näimme sellaista mikä sai ainakin minun sydämen pomppimaan. Edessämme ajoi italialainen auto ja sen auton edessä alas 40-50 km/h vauhdilla hurjasteli rullalaudalla joku hurjapää. Ei kypärääkään päässä ja mutkissa jarruttaminen aika hurjan näköistä touhua. Tiellä vastaan tuli tietysti autoja, moottoripyöriä ja polkupyöräilijöitä. Tämä nuori pelasi peliä elämällä ja kuolemalla. Aina pelotti mutkissa, kun hän mutkitellen jarrutti, kyykistyneenä meni ja kädellä tiestäkin jarrutti, että jotakin tapahtuu.

Oltiin tultu alas noin kahdeksan kilometriä, minulla filmauskamerasta juuri loppui akku, kun olimme tulossa mutkaan. Vauhti oli siinä onneksi hiljainen ja vastaantulijakin kerkesi pysähtyä, kun hurjapään lauta karkasi hänen altaan vastaantulevan auton editse. Itse tämä hurjapää pysyi pystyssä ja mitään ei tälläkertaa tapahtunut. Huhhuh - kaikkea sitä näkee.

11.9.2014: ASUNTOAUTOLLA  AJOA PASSO FEDAIALTA ALAS RULLALAUTAILIJAN PERÄSSÄ

Ajoimme tutun Canazein ohi ja nousimme asuntoautolla, aiemmin hissillä ja kävellen jo käydylle, Passo Pordoille. 

11.9.2014: ASUNTOAUTOLLA YLÖS PASSO PORDOILLE 2239m

Ylöspäin ajettaessa oli 27 mutkaa ja alas lasketellessa enemmän. Auringon suunta ja ikkuna huonontaa filmin laatua.

Pienen kävelyn teimme parkkipaikalla ja keitimme autossa kahvit. Jätkäkin katsoi silmä tarkkana maisemia ja moottoripyöriä, kun niitä alas laskeutui passolta. On se kummaa miten poikakissaa voi kiinnostaa moottoripyörät, hän on mies kerta kaikkiaan. Jätkä tuli meille vajaan vuoden ikäisenä ja hänen entisellä isännällä oli moottoripyörä. Eli muistaakohan hän, että tuo pörinä tuo isännän kotiin ja on siksi kiinnostunut moottoripyöristä? Siitä ajasta on kyllä kohta jo seitsemän vuotta aikaa.

Ajelimme Passo Pordoin alas.

11.9.2014: ASUNTOAUTOLLA ALAS PASSO PORDOILTA

Mutkien jälkeen käännyime Arabban kylästä kohti Corvara in Badia Kurfaria.

Siinä välillä oli meidän tämän reissun seitsemäs passo, Passo Campolongo 1850 metrissä.

11.9.2014: ASUNTOAUTOLLA  PASSO CAMPOLONGOSTA CORVARAAN

Ajoimme Colfoscon kylään ja Camping Colfoscoon. Mukavalla paikalla vuoret mukavasti ympärillä.

Näkymä markiisin alta vasemmalle.

Ja eteenpäin.

Kävimme Corvaran kylällä iltapäivällä kävellen ja kaupassa. Kauniita hotelleja ja kauppoja. Corvara on Alta Badia alueen tärkein hiihtokeskusalue. Tämä alue millä olemme nyt liikkuneet on kuulunut aikanaan Itävallalle eli siksi täällä näyttää myös hyvin Itävaltamaiselta. Joissain pienemmissä kylissä näyttää italialaiselta enemmän.

Leirintäalueen ja kylän välillä oli tällainen näky. Ilmeisesti sortuma, kun siellä rytyssä oli sähköpylväs tai iso hissitolppa.
Kaivuri teki töitä ylhäällä ja välillä sieltä vyöryi puoleen väliin rinnettä isoja kiviä rymisten.

Ajoimme tänään taas vain noin viitisenkymmentä kilometriä. Eli nyt olemme aikalailla tämän Sella Gruppen vuoret kiertäneet. Illalla kymmenen lopulla oli vain 8.3 lämmintä. Talvi se taitaa tulla kesken meidän kesäloman. Tämä ilta oli oikein mukava, kun vuorten tällä puolella ei ollut iltasadetta. Tuol tois puol näkyivät mustat pilvet. :)

12.9.2014, Perjantai

Aamu valkeni aurinkoisena. Aamujuttujen jälkeen pakkasimme reppummme ja lähdimme liikkeelle.

Menimme ensin uudehkolla Boe-koppihissillä 2200 metriin.

Toisella Vallon-avohissillä 2524 metriin. Olimme toisella puolella Sella Gruppea kuin aiemmin. Täältä meni vaellusreittejä vuoren kiertäen ja ylittäen.

Edessämme oli taas huikeat kivikkoiset maisemat ja takanamme alhaalla vihreä laakso.

Tuon takana on Passo ja Sass Pordoi.

Nämä valjaat ja kypärä vähän mietitytti, miksi ne oli tähän jätetty tai oliko ne tuotu.

Kävimme ensin katsomassa kiipeilyreittiä. Minua kyllä vähän pelotti, jos ylhäältä tippuu kiviä, kun kävelimme pystysuoran ja korkean kallion aivan juurella.

Kiipeilyreitti/klettersteig meni sitten jyrkemmäksi ja me käännyimme, vaikka tuon edessä olevan pätkän olisi voinut kiivetä ilman turvavaljaita. Tuon jälkeen oli pystysuora pätkä. Joku ryhmä sieltä tulikin alas. Jospa seuraavalla kerralla sitten.

Katselimme vuoren seinämällä kiipeilijöitä. Oikeita mittasuhteita näistä kuvista ei näe. Vaikka olimme aika lähellä näitä kiipeilijöitä, niin silti kaukana, he olivat tuossa vuoressa pieniä kärpäsen kakkoja. Ilman toisella olevaa kirkkaanväristä takkia ne pisteet olisi jäänyt huomaamatta. Heillä oli ylös kyllä aikamoinen urakka. Kiipeilyreiteillä on kuitenkin jyrkässäkin eri asia varmasti kiipeillä, kuin vuorikiipeilijällä joka joutuu itse kiinnikkeet kallioon laittamaan. Taas kun kiipeilyreiteillä on turvavaijerit valmiina, jossa on itse kiinni turvavaljailla ja vaijeria käytetään kiipeämisessä myös hyödyksi.

Kävelimme tämän jälkeen Alppimajalle syömään pastat ja juomassa kahvit. Taas täälläkin majassa oli mukava tunnelma.

Syönnin jälkeen kävimme valloittamassa pienen nyppylän, joka hissillä alas mennessä näytti aikamoisen jyrkältä toiselta puolen.

Alhaalla näkyy Passo Campolongo.

Tämän jälkeen kävelimme vuoren juurelle, jossa minun silmään kaukaa näytti olevan hiekkaa, mutta lähemmäs tultua se olikin kivikkoa. Vasemmalle olisi mennyt polku Pordoille päin ja oikealla päin oli klettersteig mitä polkua sitten vähän kävelimme. Tästä kohtaa olisi ollut pienempi nousu, mutta hyvin jyrkkä sekin. Jotkut urheat sieltä alas tulivat.

Niin lähdimme hissille päin. Nautimme kovasti näistä näkymistä ja pitihän niitä yhteisiä poseerauskuviakin ottaa. Avohissillä kilometrin matka alaspäin oli vähän kylmää kyytiä, kun aurinko ei paistanut ja tuuli kovaa. Näytti aivan siltä, että alkaa satamaan kun pilvetkin alkoi roikkua alhaalla. Muutaman pisaran nakkasikin, kun olimme koppihississä.

Kuivana taas pääsimme mökkiautolle ja kun markiisin alle istahdimme nakkasi taas muutamia pisaroita.
Se sataa tuolla vuorten toisella puolen taas eikä täällä. :)



Tämä päivä oli hieno päivä, niinkuin jokainen vuorilla vietetty päivä.
Tuntui vaan, että tästä tämän loman viimeisestä korkeuksissa vaeltelupäivästä otin kaiken nauttimisen irti ja paistoihan se aurinkokin. Olihan tämä myös yksi upea ja erilainen paikka, täl puol Sella Gruppea, minkä koki ja näki. Taas olisi jääneet näkymät ja kokemukset aika latteiksi, tuolta tieltä ja kylästä vain katsellessa.

Minulla on tapana toistella sanoja, voi miten ihanaa, nautitaan tästä hetkestä,.. Sitä aivan imee itseensä raikkaan vuori-ilman lisäksi tuota maisemaa ja sitä hyvää oloa mitä vuorilla olo ja niiden katselu tuo.
KIITOS!

Soleil  


Ps. Jatkuu,.. kaksi viimeistä päivää ja mökkiauto tekee korkeusennätyksen.