torstai 18. syyskuuta 2014

29.8-14.9.2014 - KESÄLOMA, osa 2 : Alpe di Siusi - Etelä-Tirolin Dolomiitit

 Olimme Euroopan suurimmalla Alppiniitty-ylängöllä, missä Sciliar-vuoren rosoiset huiput, Santner ja Euringer, keskellä on metsiä, leveiden niittyjen ja peltojen maisemissa. 
Täällä yhdistyvät vaellus- ja talviurheilun paratiisi.



2.9.2014, Tiistai   
Oli suurenmoista herätä hyvin nukutun yön jälkeen, kun aurinko paistoi. Yöllä oli ollut vähän alle kymmenen lämmintä. Aamupalan ja aamujuttujen jälkeen lähdimme bussipysäkille. Flunssa ei ollut aivan vielä hellittänyt joten kevyesti päivä mentiin. Kävelimme ylängöllä jotain viitisen kilometriä. Olin kuitenkin jo selvästi paremmassa hapessa, kuin sunnuntaina. Bussilla menimme hyvin monien muiden tapaan yhdestä vuorille lähtevälle hissiasemalle. Hissi nousi 1004 metristä 1844 metriin. Ylhäällä olisi voinut hissillä jatkaa kummallakin puolella oleville kukkuloille, mutta me lähdimme ylemmäs rauhallisesti kävellen ja nautittiin maisemista ympärillämme. Hevoskyydilläkin olisi matkaa voinut jatkaa. Nousimme vaivaiseen 2009 metriin ja panorama-ravintolaan. Missä söimme maalaispaahtoleivät. Siitä jatkoimme matkaa, tällä Euroopan suurimmalla Alppiniityllä. Ylhäällä oli noin kymmenen lämmintä, mutta auringon paistaessa lämpimämpää. Niin olisi mieli tehnyt lähteä maisemia katsomaan terävän harjanteen päältä, mutta sinne oli aikamoinen nousu. Ylänköniityllä maalaisisännät tekivät heinää. Paikoin oli jo syksyn värejä havaittavissa, oltiinhan kahden kilometrin korkeudessa. Seurasimme myös isojen poikien leikkiä, kun miehet lennättivät kauko-ohjattavia lennokkejaan. Ennen en olekaan nähnyt noin isoja lennokkeja, olivat reilun kaksi metriä leveitä. Iltapäivästä taivas alkoi pilvistyä. Ei kuitenkaan satanut vettä koko päivänä. Mies osti minulle pellolta onnenapilakiven. :)
Hissillä alas ja bussilla leirintäalueelle, me lomailijat kuljimme. Aivan upea ensimmäinen päivä ihastellen tätä Dolomiitti-vuoriston alkua. Kiitos!


2.9.2014: ALPE DI SIUSI, Suurella Alppiniityllä Italian Dolomiiteilla



2.9.2014: ALPE DI SIUSI, Alppiniityllä



Leirintäalueella oli rauhallista, lähes kaikki olivat saksalaisia, vain muutama muun maalainen. Italialaisia hyvin vähän. Pääasiassa eläkeläispariskuntia, mutta myös lapsiperheitä ja telttailevia jonkin verran. Minusta tuntui, että olimme Itävallassa tai aivan kotona Alppi Saksassa. Joka paikassa puhuttiin saksaa, vähän vain Italiaa, talot eivät näyttäneet italialaisilta ja ravintolan ruokakin oli niin itävaltalaista tai saksalaista.



3.9.2014, Keskiviikko
Yöllä satoi taas vettä. Hyviä tuoreita sämpylöitä sai leirintäalueen kaupasta aamupalalle, muttei ne niin hyviä olleet, kuin saksalaiset sämpylät. Aamulla vähän laiskottelimme. Aamupuuhien jälkeen lähdimme bussilla numero kaksi eiliseen hissin lähtöpaikalle, jossa on linja-autojen kääntymispaikka ja lähtöasema. Täällä päivän bussilippu maksaa vajaalle kymmenelle eri lähilinjalle vain 1,5 euroa. Halvempi kulkea bussilla vaikkapa tuonne eiliselle hissin lähtöpaikalle, kuin maksaa neljäkymmentä senttiä  tunnilta vaikkapa henkilöauton parkkeerauksesta. Odotusta oli vähän aikaa bussi numero kolmeen, jolla sitten ajelimme kuuden ja puolen tuhannen asukkaan pieneen Alppi-kaupunkiin, Castelrottoon.



Vanhassa ja pienehkössä historiallisessa keskustassa oli mukavan näköisiä taloja, jotka näyttivät Saksalta ja Itävallalta. Paikat eivät ehkä niin siistejä, kuin kyseisien maiden vastaavat. Kävimme kävelyllä pienellä kukkulalla, jossa oli vanha kappeli pienine piharakennuksineen. Menimme kahville ja kun otin kameraa kaulasta roikkumasta se tipahti suoraan kivi laatalle. Minulla on kamerassa filtteri ja siinä linssin suojus. Linssinsuojukseen tuli jälki ja filtteri meni säröille. Hetken ei toiminut kameran oma linssinsuojukseen mekanismi, kun siinä oli pienen pieniä lasin siruja, mutta puhdistettua ne toimi normaalisti. Täytyy toivoa, että toimii jatkossakin.



Kiertelimme aikamme tätä keskustaa ja käytiin kaupassa.
Minkä jälkeen nousimme taas bussiin ja jäimme Siusi-kylän keskustassa pois. Niin mukava tämäkin pieni kylä. Kävelimme kylältä pienen matkan bussien lähtöpaikalle. Mistä bussi numero kaksi lähti leirintäalueelle pienen odottamisajan jälkeen. 


 3.9.2014 ALPPI-KYLISSÄ: Castelrotto ja Siusi


Ilta oltiin ja nautittiin lämpimästä ilmasta mökkiauton edessä ja teimme ulkona ruokaa. Laitettiin pihakalusteet ja muut romppeet takatalliin. Ihailen ja minusta on niin suloista aina, kun pariskunnat käyvät kahdestaan tiskaamassa leirintalueilla. Yleensä se mies kuivaa astiat. Kroatiassa vuosi sitten eräs pappa sanoi meille, että noin hekin ennen yhdessä kävivät tiskaamassa. Sitä ei kyselty mikseivät enää käyneet. Me olemme niitä harvinaisia, jotka läträä vettä ja huuhtelevat astiansa tiskiaineesta. Suurin osa ei nimittäin huuhtele pesuainetta pois vaan vain kuivaavat astiat. 
Puoli kymmenen aikaan alkoi satamaan vettä. Huomenna matka jatkuu uusia maisemia kohti ja kokemuksia kerämään. Ihana päivä taas, KIITOS!

Soleil

Ps.Jos emme olisi menneet hissillä ylängölle, olisi jäänyt aika paljon maisemista kokematta ja näkemättä. Kävellenkin tietysti voi tuonne mennä. Tämä asia vain korostui myöhemmin. Jos olisimme vain teiltä ja kylistä katselleet vuoria, niin aika vähän olisimme nähneet mitään. Ihanaa, tämä jatkuu,.. ;)

(Viime vuoden marraskuuun lopulla käytiin vähän kurkkaamassa miltä Dolomiiteilla näyttää lumisena, tästä pääsee kuvia katsomaan.) 

Ei kommentteja: