29.8-14.9.2014 - KESÄLOMA, osa 7: Mutkaista tietä kotiin kymmenennen passon kautta

Tämä ainutlaatuinen Dolomiitin alue on ihanteellinen monenlaisille harrastuksille. Dolomiiteilla on maailman suurin ja yhtenäinen hissiverkosto ja laskettelualue. Alueen sanotaan myös olevan yksi maailman kaunein ja parhain vaelluskohde. Kesäisin alue on myös maastopyöräilijöiden suosima. Alueella on paljon eritasoisia kiipeilyreittejä, yms.

Sella Ronda, tämä kuuluisa laskettelureitti. Tämä reitti kiertää Sella-vuoriryhmän ympäri. Kulkien kolmessa eri maakunnassa, Bolzanossa, Trentossa ja  Bellunonssa. Käy neljässä eri laaksossa, Alta Badiassa, Val Gardenassa, Val di Fassassa ja Livinallongossa. Kulkee lisäksi neljän ylitystien kautta Gardena Passin , Sella Passin, Pordoi Passin ja Campolongo Passin. Nousutkaan eivät ole ongelma - modernit hiihtohissit vievät laskettelijan ylös. Myötäpäivään kulkiessa laskettelun kokonaiskilometrimääräksi tulee 36 km, vastapäivään 42 km. Keskitasoinen laskettelija voi tämän yhden päivän aikana kiertää. Kesällä maastopyöräilijät, vaeltajat ja juoksijat voivat käyttää 42 kilometrin polkureittiä.

-13.9.2014, Lauantai

Aamulla kahdeksan aikoihin heräsin, kun mökissämme tuntui kylmältä. Ylös oli noustava katsomaan onko kaasu loppunut ja olihan se. Sisällä reilu viisitoista lämmintä ja ulkona ainoastaan 4,3 astetta. Mehän olemme olleet leirintäalueilla kaikilla siinä 1500 metrin korkeudessa eli yöt ovat kylmempiä korkeammalla. Pian kuitenkin aurinko alkoi lämmittämään. Söimme tämän reissun toiseksi viimeisen aamupalan ja laiskottelimme. Harmi, että tämä ihana loma on lopuillaan, mutta lomaa on vielä myöhemmin tälle vuodelle muutama viikko jäljellä.

Colfoscon kylä kumpareen takana.

Kävimme hereillä aamulla vähän ennen kuutta, kun kauempaa kuului selostusta. Eilen ihmettelimme hissillä vuorilta alas tullessa ja autolle kävellessä, maahan maalattuja punaisia nuolia ja matkalla olleita nauhoja. Ajattelimme, että onkohan joku urheilutapahtuma tulossa lähiaikoina.

Niin teimme aamupuuhat, joihin kuuluu aina siivousta ym. Neljä Kissaa pienessä tilassa, niin karvojakin on aina siivottavana. Kiitos, Ikean edullisten tarrarullien. Noita meillä kuluu ahkerasti kotona ja matkoilla.

Lähdimme kävelylle Colfoscon pieneen kylään. Kylä sijaitsee 1645 metrin korkeudessa ja asukkaita tässä kylässä on ainoastaan reilu viisi sataa. Viehättävä Alppikylä oli tämäkin.

Selvisi syy aamuvarhaiseen selostukseen. Paikalle saavuttuamme maaliin tuli juuri viides juoksija, josta juuri kerkesin napata kuvan. Kyseessä oli Sella Rondon ympärijuoksu, Sella Ronda Trail Running 2014. Matkan pituus oli 56 kilometriä ja kilpailijoita matkalle oli lähtenyt 224.

Ovat juosseet melkein sen alueen millä me olemme kaksi viikkoa liikkuneet.

Tässä kilpailun viidenneksi nopein ja hänen aikansa oli 6.15.

Voittaja oli juossut kilpailun aikaan 5.44.

Seurasimme jonkin aikaa kilpailua, mutta kovin harvakseltaan heitä tuli maaliin. Kahdeksannen jälkeen jatkoimme matkaa. 

Tällä 6.23 ajalla tultiin kahdeksanneksi.

Myöhemmin kuulimme selostuksesta, että kilpailija Nepalista tuli maaliin eli aivan kansainväliset kilpailut olivat kyseessä. Suomalainen Suunto oli suurena mainostajana kisoissa.

Kilpailun maalialueen maisemissa ei ole valittamista.

Nautimme ja ihastelimme näkemästämme ja maisemia.

Ja tämä mukava lehmänkellojen kilkatus, muusikkia luonnossa korville.

Romanttinen yöpymispaikka kahdelle.

Mukava paikka päivälläkin istahtaa ja nauttia kaikesta ympärillään.

Katselimme taas aivan eri kulmalta Sella-vuoriryhmän kauneutta.
Luminen Marmoladakin näkyi tänään aurinkoisena kauempana.

Jäimme palatessa katsomaan vielä kilpailua. Monen tyylistä oli maaliin tulijaa. Osalla oli otsalamppu otsalla. Oli eri tyylejä sauvojen kuljettamiseen mukana, kaikilla niitä ei edes ollut. Ilmeisesti sauvat kovissa nousuissa ovat hyvät apuvälineet, kun vuoripoluilla juostaan. Kukaan ei vaikuttanut väsyneeltä vaikka takana oli jo yhdeksän tunnin kilpailu. Oli nuorta miestä mutta iäkkäämpääkin.

Ilmeisesti tässä lapset juoksee isänsä perässä maaliin.

Lämmintä oli reilu viisitoista. Ja niinhän siinä kävi taas, että aurinko meni pilveen iltapäivästä, neljän viiden välillä, niinkuin niin monena muunakin päivänä. Laitoimme markiisin pois ja kun olimme laittamassa takatalliin pilvisen ilman takia tuoleja aikamme istuttua, niin alkoi ripsiä vettä.

-14.9.2014, Sunnuntai

Liian äkkiä on tämä loma ja reilu kaksi viikkoa mennyt taas. Haluaisi loman jatkuvan. Elän aina niin suurin tuntein näissä reissuisamme mukana, että on haikeaa jättää ja taas lähteä. Mukava on kuitenkin lähteäkin, kun mukana on monta uutta kokemusta ja muistoa lisää kerättynä elämän helminauhaan, joita aarteinani aina mukanani kannan. 

Nauttien lähdin mökkiauton kyydissä, kurvailusta nauttimaan, viimeisestä tämän reissun päivästä. Ne aarteet minulla oli mukanani. Näin lystikkäästi linjauton vetäessä letkaa kaikki menivät.

Passo Gardena 2121metriä on reissumme kahdeksas passo.

14.9.2014:ASUNTOAUTOLLA  PASSO GARDENA YLÖS JA ALAS LAAKSOON LYSTIKKÄÄSTI LASKETELLEN

Tästä olisimme voineet hyvin jatkaa nopeaa ja suoraa tietä kohti Innsbruckia, mutta oli hyvä ilma, niin päätimme poiketa muutaman mutkatien kautta.

Tästä se nouseminen alkoi. Ei tullut mutkien määrää laskettua.

14.9.2014: ASUNTOAUTOLLA JAUFENPASSOLLE 2094 METRIIN JA ALAS

Joitakin kuvia Jaufenpassilta.

Filmilläkin näkyy tämä miljoonan euron kulkupeli. :)

Jaufenpass 2094 metriä on reissumme yhdeksäs passo.

14.9.2014: ASUNTOAUTO ENNÄTYSKORKEUKSIIN TIMMELSJOCHILLE 2509 METRIIN

Asuntoautolle tuli aivan uusi horisontti ennätyskorkeudessa, New Horizons, niin kuin kuvaamani filmin taustasävelmän nimi kertoo.

Muutama muistokuvakin laitan tästä mökkiautomme ennätysnousulta.
Tästä matkaa ylös 29 kilometriä.

Tuonne aika ylös noustaan.

Tie näkyy jo.

Tie on avattu 1959 ja tässä oli pieni Museo tiestä.

Tämä moottoripyöräilijöiden suosima passo,
Timmelsjoch 2509 metriä on reissumme 10. passo
ja mökkiauton ennätysnousu.

14.9.2014: ASUNTOAUTOLLA RENTOA LASKETTELUA TIMMELSJOCHILTA 

Asuntoautomme on ylänköjen kuningas,
The King of the Highlands, niin kuin kuvaamani filmin taustasävelmän nimi kertoo.

Yli kaksikymmentä vuotta meni ensimmäisestä Alppireissusta, että kerkesimme enemmän tutustumaan tähän helmeen. Meillä on ollut pieni ajatus mielessä, että jos alueella on kapeat tiet. Väärä oli tuo ajatus. Tiet Dolomiiteilla oli hyviä ja eivät mitään kapeita. Kapeita kohtia oli ainoastaan Timmelsjochille noustessa. 

Tässä ajoreittimme Saksan ulkopuolella.

Saavuimme Dolomiiteille 1.9 ja leirintäalueelle 1., kun lähdimme kotiin 14.9 leirintäalueelta 4. niin ajoa tämän kahden viikon aikana tuli alle 130 kilometriä. Näillä jokaisella alueella olisi aivan hyvin voinut koko loman viettää eikä tekeminen olisi loppunut. Eli näimme vasta pienen palan tätä Dolomiitti-vuoristoa. Tietojemme mukaan tämä alue ja lisäksi Cortinan alue ovat Dolomiittien parasta maisema-aluetta.

Tässä pieni reitimme Dolomiitteillä ja leirintäalueet joilla yövyimme. 
1. St. Konstantin, Camping Seiser Alm

2. Campitello di Fassa,  Camping Miravalle

3. Malga Ciapela, Camping Malga Ciapela

4. Calfosch, Camping Colfosco Almi 

Tämä on nyt  tässä, pieni pala meidän tästä ihanasta lomasta. :)

Olen läpikäynyt reissumme kuvat ja filmit. Kuvia oli yli 2200 kuvaa ja niistä poistin noin 500 kuvaa, enempikin olisi saanut poistaa. Filmit kuvasin vanhalla pokkarikamerallani, siihen ostin vain ikkunapidikkeen. Kaksi akkua eivät kovin kauan riittäneet filmaukseen, mikä oli vähän ongelma, sekä tuulilasiin paistava aurinko. 

Taitaa olla enempi miesten puuhaa tehdä vauhtifilmejä? Filmien pieni muokkaamisen sekä YouTubeen laittamisen opettelu on ollut todella hauskaa puuhaa. Tämä alkuperäisten autofilmien katsominen vasta on ollut hauskaa. On ollut mukava kuunnella yhteisiä jutteluitamme ja minun kauhisteluja, kun rullalautailija lasketteli edessämme,.. Nuohan eivät julkisuuteen tietenkään ole päässeet. Huvittavaa on ollut kuunnella myös kyselyitäni, että ethän käytä jarruja liikaa, millä vaihtella menet, onhan meidän jarrut kunnossa,.. kun olemme alas passoilta lasketelleet. Tuo pieni pelko asia aina välillä pukkaa mieliin, kun yli kaksikymmentä vuotta sitten oli koko perhe mennä etelä-Norjassa syvään rotkoon, kun asuntoautosta katosi jarrut. Kaide kaatui auton alle ja etu renkaat jäi kivien päälle. Autoa irrottaessa nämä kivet tippu kolisten rotkoon. Oli suuri onnemme, ettei meidän ollut tarkoitettu sinne tippua, vaan vuoret ja kallio pelasti meidät.

Tässä on yksi pieni syy miksi rakastan vuoria paljon. Tämä reissu vaan lisäsi taas vuorimaisemiin rakkautta ja halua kokea niistä lisää.

Kiitän maailman parasta matkakamua, aviomiestäni, mukavasta reissusta! :)

Kiitän karvaisiakin karavaanareita, ilman heitä ei olisi ollut näin mukavaa. :)

Toivottavasti tästä välittyi matkailun iloa ja positiivisuutta, niinkuin minulle vaikkapa tuosta ylläolevasta filmistä, kun lystikäästi letka seuraa linja-autoa Passo Gardenalle tai pienestä vuorikierros valokuvaelokuvasta osassa-4.

Ole hyvä, tästä tarjoamastani nojatuolimatkasta! :)

Soleil