maanantai 15. syyskuuta 2014

TERVEISET VUORILTA!

Netissä kerrotaan ettei vastaavanlaista kohdetta löydy mistään muualta maailmasta. Tämän alueen kehutaan olevan yksi maailman kauneimmista ja parhaimmista vaelluskohteista. Tällä alueella on maailman kattavin hissiverkosto. Täällä voi kävellä vaeltaen vuoren rinteillä eritasoisilla reiteillä, voi kiipeillä ja voi ajella vuoren rinteitä alas pyörällä, voi harrastaa vuoren jyrkänteeltä BASE-hyppäämistä sekä retkeillä monin eri tavoin. Kauniisiin maisemiin voi jo ihastua moottoripyöräillen ja autoillen. Tämä upea vuoristoalue on julistettu Unescon maailmaperintökohteeksi vuonna 2009.

Tässä Lukijani teille terveiseni vuorilta!
Näiden äänien kilkatuksessa kävelimme hyvin monenlaisissa maisemissa. Anteeksi tuo tuulen humina.


Niin monta kokemusta ja elämystä saimme muistoihin kerättyä lisää. Minä otin yli kaksi tuhatta kuvaa ja muutaman filmin pätkän. Uutena juttuna kuvaa vanhalla kameralla, ajoamme mutkateillä. Tässä muutama kuva leikattuna niin ettei paikkamme vielä paljastuisi. ;)


Reilu kaksi viikkoa meni aivan liian nopeaan. Emme olisi halunneet vielä kotiin palata.


Yli kaksikymmentä vuotta siihen meni, että tähän vuoristoalueeseen tuli vasta tutustuttua vähän paremmin. Sitä ihmettelemme miten emme ole ennen sitä tehneet, kun aluekin on niin lähellä kotoa. Ajatuksena on ollut kapeat tiet mutta tuo ajatus oli väärä. Tiet olivat hyviä ajaa, vaikkakin mutkaisia ja paikoin kapeahkoja.


Nyt olimme aivan oikealla korkeanpaikanleirillä. Kaikki leirintäalueet, neljä, joilla olimme tällä vuoristoaluella olivat siinä 1500 metrin korkeudessa. Vuorilla kävelimme monet päivät 2000-2500 metrin ja jopa yli 3000 metrin korkeudessa.


Minä lähdin reissuun flunssaisena ja muutama päivä meni hyvin rauhallisesti.


Nautimme myös paikallisesta tunnelmasta, vuorimaisemien lisäksi. Minulla oli kokoajan tunne, että olemme eri maassa missä olimme.



Tämä tapahtuma minulla on lähes kokonaan filminä.


Tämä läiske kävi korviin.


 Lomamme sisältyi paljon luonnon rauhaa. Emmekä nyt mitään ennätynousuja tehneet, eikä siihen edes pyritty. Tutustuttiin alueeseen ja nautittiin rauhassa kaikesta.


Loman ajankohta oli nappiin osunut. Pelkäsimme vähän, että törmäämmekö ruuhkiin ja ihmispaljouteen mutta pelko oli turha. Aikaisempina vuosina olemme lomalle lähteneet syyskuun lopussa. Ainoastaan menomatkalla Fernpassilla oli vähän ruuhkaa. Leirintäalueillakaan ei enää ollut tungosta. 21.9 hissit menevät ennen talvisesonkia huoltotauolle.



Ilmat olivat vaihtelevat, aurinkoista, pilvistä ja illasta vesisadetta. Yhtään kertaa emme päiväreissuillamme kastuneet, mutta mökkiauton markiisin alle päästyämme 16-17 välillä alkoi monena päivänä sitten sade. Päivälämpötilat alhaalla laaksossa 15-20 ja auringon paistaessa oli lämmintä ylhäällä vuorillakin. Illalla 1500 metrissä laski lämpö yleensä vähän alle kymmenen, mutta yhtenä aamuna oli vain 4,3 astetta lämmintä. Ilmat olisivat voineet olla vähän lämpimämmät, iltaistuskelut jäivät ulkona vähemmälle.


Mikä rentouttava kokemus olla tietämättä maailman tapahtumista tämän vuoristokauneuden keskellä. Meillä oli vain koko reissulla kolmena päivänä nettiyhteys.


Eräässä kylässä oli jos minkälaista asukasta.


Arkajalkaisuuttakin voitettiin tai ei siitä ollut nyt tietoakaan, kun tässä vuoren jyrkänteellä vaijerista tiukasti kiinni pitäen tallustelin 3000 metrissä. Matka tyssäsi pian, kun meni niin jyrkäksi ja olisi pitänyt tikapuita nousta. Täällä oli suositus turvavaljaiden käytöstä. Minun valjaat olivat autossa.


Täällä vuoren juurella olevalla polulla mietitytti tippuukohan tuolta korkealta kiviä. Tämänkin polun matka tyssäsi tuohon jyrkkään, kun polku muuttui kiipeilypoluksi.


Tässä seurasimme tätä jännitysnäytelmää, kun joku hurjapää laski mutkatiellä noin kahdeksan kilometrin matkan ilman kypärää 40-50 vauhdilla alas edessämme. Emme tätä hurjapäätä meinanneet kiinni edes saada. Mutkissa hän meni kyykkyyn, kädellä ja mutkitellen jarrutti. Töppi ja vahinko hänelle sattui, mutta siinä oli onnea paljon mukana. Huh, huh! Minulla on tuo lasku filmillä mutta vähän ennen töppiä loppu kameran akku. Vastaan tuli pyöräilijöitä, moottoripyöriä ja autoja.


Meillä oli kartalla vajaat kymmenen paikkaa missä kävisimme tällä vuoristoalueella, mutta päätimme olla kiirehtimättä ja kiersimme vain yhden vuoriryhmän ympäri. Katselimme kaksi viikkoa samoja vuoria, monelta eri kulmalta ja korkeudelta. Ei noihin vielä kerennyt kyllästyä ja varmasti tulemme tuonnekin vielä monesti reissuja tekemään.


Alppitähteä emme luonnossa nähneet, vaan ainoastaan toiseksi viimeisenä päivänä kahvitteluhetken pöydän koristeena.


Kaksi viikkoa tällä vuoristoaluella oli vötkistelyä upeissa maisemissa ja hyvässä seurassa.
Mikäs täällä oli näin lomaillessa. :)


Jotain ajatuksia tuli reissussa lisää tästä elämästä. Mietin olenko minä löytänyt nyt, sen kauneimman vuoristoalueen?

Tällaiset pienet vuorilomaterveiset tässä viikon alkajaiseksi!

 Kauniita maisemakuvia ja pientä juttua eri vuorenrinteiltä ja kylistä myöhemmin.


Soleil  

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Soleil!

Näyttää siltä, että löysitte meidän suosikkialueen :-)

t, Raija

Soleil kirjoitti...

Ihanaa! :)
Minulla jo niin ikävä tuonne! )