Eli Eisvogeleita asustaa paljon aivan kotinurkillamme. Tuntuu, että olen aivan hullaantunut tästä sinisestä ja loistavasta kukasta, elämään tulleesta pienestä ihmeestä. :)
Amerikkalainen
runoilija Mary Oliver kirjoitti, että ”Kuningaskalastaja nousee mustasta
aallosta kuin sininen kukka”
Vuosia katselin luontokohteiden infotauluilla tämän kauniin värisen linnun kuvaa. Jo kuvassa värit ja kauneus näytti silmilleni erikoiselta. Onhan lintu vähän varista värikkäämpi. Sisälläni eli pieni haave ja toivon kipinä siitä, josko linnun joskus näkisin. Nyt kun linnun on muutaman kerran nähnyt livenä salaman lailla nopeasti vilahtavan, niin tuota näkyä ei unohda. Tuon kauniin ja nopean välähdyksen toivoo vaan näkevän uudelleen.
Kuningaskalastajaa, saksankielellä Eisvogel, tavataan Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa. Jonkun arvion mukaan Euroopassa asustelisi 100 tuhatta paria. Etelä-Suomessa asustelee 1-15 paria. Lintu on erittäin uhanalainen.
Kuningaskalastaja viihtyy aina veden lähettyvillä ja erityisesti virtaavat vedet ovat linnun parasta kotiseutua. Linnun lempipaikka on istua veden ylle kaartuvalla puun oksalla, josta on hyvä tähyillä saaliskaloja veden alle. Kuningaskalastaja lekuttelee veden päällä ja syöksyy nopeasti saaliin kimppuun. Kuningaskalastaja leikkii kalalla, heittelee sitä ilmaan saadakseen kalan pää tai pyrstö edella suuhunsa. Kuningaskalastaja syö myös selkärangattomia vedessä eläviä eläimiä, esim. kotiloita. Naaras ja uros näyttävät samanlaisilta, ainoastaan naaraalla on alanokan tyvi punertava, kun uroksella se on musta. Pituus on 17–19,5 cm ja painoa ainoastaan 16–23 g.
Kävelimme rannalla ja katselimme mitä lintuja näkyy. Olimme jo sinisorsia, silkkiuikun, joutsenia, nokikanoja nähneet. Närhikin lehahti lentoon yhden puun latvasta. Kunnes vastarannalla näkyi kirkkaan turkoosinsininen lintu lentävän oikealle päin. Sehän oli kunigaskalastaja. Saimme jonkin aikaa tuota lentoa katsoa, kun se hävisi jälleen. Kaunotar/komistus oli niin kaukana, ettei siitä kuvaa voinut ottaa. Jämähdimme aivan paikoillemme ja tiirailimme, josko näkisimme sen uudestaan. Ei näkynyt. Olimme korkealla rantatörmällä ja kun Mieheni oli laskeutumassa rantaan, niin edestämme vasemmalle lennähti taas sininen salama. Uudestaan aivan viiden minuutin sisällä.
Testailin taas kameran superzoomia. Suhteellisen kaukana on kuvan ottopaikasta portaat ja pieni silta puronsuulla, jossa myöhemmin vierestäni kahdesti lensi kuningaskalastaja. Enkä yhtään ihmettele, miksi se siinä lenteli, kun puronsuu aivan mustanaan kuhisi kalanpoikasia.
Siirryimme eri paikkaan tähyilemään. Tuolla kaukana ympyrän kohdalla taas sininen väri välähti. Siellä se istui. Otin kymmeniä kuvia ja olin varma, että nyt sen sain kuvaan tallennettua, vihdoin ja viimein. Kuvaaminen, vaikka yksi tukijalka kameralla onkin, on noin kauas tosi hankalaa pienellä kamerallani. Pieni liike on kohteessa metrien heilahdus.
Myös se, että kohde joutuu aina hukkaan, vaikka se paikallaan pitkään istuikin. Kaunistus/komistus hyppäsi risukasalle. Siinä hetken istuttuaan, syöksyi ja nappasi kalan vedestä, mistä en ehtinyt kuvaa napata. Mieheni muutaman epäselvän sai. Sen jälkeen kala suussa lensi puunoksalle heiluttelemaan ja heittelemään kalaa. Tuota ainutlaatuista touhua seurasimme kameroiden linssien läpi.
Siirryimme eri paikkaan. Kuuntelimme, kuinka täällä kuului monelta suunnalta kaunis laulanta, jollaista emme olleet ennen kuulleet. Arvelimme viserryksen olevan kunigaskalastajan laulamista. Tältähän se kuulosti.
Kunnes taas välähti tuolla ympyrän kohdalla.
Nyt olimme paljon lähempänä, mutta silmin kaunistusta/komistusta ei nähnyt. Ainoastaan nopeasta lennosta pystyi näkemään, että sinne se meni.
Kuvia otin tästä kaunottaresta taas kymmeniä keppi heiluen, käsi täristen ja niska jännittyneenä. Jonkun aikaa se siinä istui ja nautti syksyisestä lämmittävästä auringosta, kunnes painui syvemmälle risukon suojaan. Nyt onnistui jo paremmin.
 |
| Tämä oli naaras eli kaunotar. |
Hetken päästä seisoin pienellä sillalla ja kahdesti kuningaskalastaja viuhahti ohi. Aivan siitä muutaman metrin päästä. Mieheni jutteli tuolloin jonkun kulkijan kanssa, jolle hän oli kertonut, että olemme viisi tai kuusi eri kuningaskalastajaa nähneet, vähän niin kuin saavutuksena. Kulkija oli kertonut, että niitä on täällä paljon.
Eli olemme aina kulkeeneet laput silmillä onnemme ohi. Huomaamatta sinisiä salaman välähdyksiä kotinurkillamme. Etsineet aivan turhaan infotaulujen kaunotarta/komistusta muilta seuduilta kauempaa.
Elämässä, kun osaa iloita pienistä asioista, niin tällöin saa iloita usein. :)
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti