9-25.9.2016 Loma: 5-osa, AURINKOA DOLOMIITEILLÄ

Cinque Torrilla, Cortinassa sekä kotimatkalla.

22.9.2016, torstai: Aurinko paistoi jo heti aamusta mukavan lämpimästi, kun hyvästelimme Camping Sass Dlacian, jossa vietimme kuusi yötä. Monta kiinnostavaa polkua jäi täältäpäin tallustelematta, mutta tänne näiden kauniiden maisemien ja vuorten juurelle voimme tulla uudestaankin. Seuraavalla kerrallahan se jo on kuin kotiin tulisi.

Matkalla pysähtelimme tulomatkalla jo tutuiksi tulleilla Passo Falzaregolla ja Passo Valparolalla. Leirintäalueelta emme ajelleet kuin reilun kymmenen kilometrin päähän, kun mökkiauto jätettiin hissiaseman parkkipaikalle. Me nousimme hissillä Rifugio Scoiattoli -hütelle 2255 metrin korkeuteen ja Cinque Torrin maisemiin.

Cinque Torri on vuoriryhmä, joka kuuluu Nuvolau-vuorien ryhmään. Cinque Torri on kuin jostakin olisi nakattu isoja kiviä vuorelle ja niistä on lohennut pienempiä kiviä ympärille ja osa valunut alas pitkin vuorenrinnettä. Cinque Torrilla on viisi päähuippua, Torre Grande, Torre Seconda, Terza Torre, Quarta Torre ja Quinta Torre. Korkein ryhmän huippu on Torre Grande, joka kohoaa 2 361 metrin korkeuteen. Jokaisella viidellä huipulla on myös matalampia omia huippuja.

Alueella on ensimmäisen maailmansodan aikaan käyty ankaria taisteluja, josta on muistona ulkomuseo, Museo all'Aperto delle 5 Torri. Tämä olikin mielenkiintoinen paikka, kun sai kulkea sotilaiden juoksuhaudoissa. Juoksuhautoja oli aivan Cinque Torrin takapuolellakin.

 Oli mielenkiintoista nähdä pienet historian muistot siitä miten oli sodan aikaan eletty tuolla juoksuhaudoissa. Oli mm. tähystyspaikkoja, eri varastoja mm. ammuksille ja viljoille, pieni sairaala, nukkumatila ja toiletti. Tätäkään historian ikävää tapahtumaa, ensimmäistä maailmansotaa emme saa me nyt elävät ihmiset unohtaa, jotta osaamme arvostaa ympärillämme olevaa rauhaa, niin maiden sisällä olevaa kuin kansojen välistäkin. Reittejä oli mahdollista kulkea lyhyitä ja pitempiä. Me kiersimme pitemmän, noin viiden kilometrin mittaisen reitin, joka kiersi kauempaa Cinque Torrin juurella.

Hissiasemalta päin on se Cinque Torrin kuuluisin näkymä ja maasto on etupuolella vuoriniittyä ja polku leveä. Isosta amerikkalaiseläkeläisryhmästä vain harva oli kulkemassa juoksuhaudoissa, joka on vaikeakulkuisempaa reittiä jyrkkine portaineen. Osalla matkaa oli suuria kiviä ja kun käveli kivien seassa se teki omanlaisen jännän tunnelman. Takapuolelta oli mukava näkymä Cortinaan asti. Jokapaikassa ympäriinsä oli kauniit vuorinäkymät. Se meidän ennätysnousu Rifugio Lagazuoi -hüttekin näkyi mukavasti horisontissa. Hauskaa oli kävellä myös näiden huippujen aivan juurella. Näimme näin hyvin monet eri muodot Cinque Torrista. Katselimme vuorikiipeilijöitä, kun he parettain kiipesivät kallionseinämissä ylöspäin huudellen toisilleen neuvoja. Tämä niin kuin monet vuoret Dolomiiteilla ovat suosittuja vuorikiipeilijöiden kohteita. Nytkin huipulle oli pyrkimässä kiipeilijöitä Amerikasta asti.

Erittäin mukava päiväkävely lämpimässä aurinkosäässä ja niin kauniissa vuorimaisemissa.

22.9.2016: CINGQUE TORRI

Matka jatkui Cortinaan.

Menimme Cortinan kupeessa olevaan Camping Rocchettaan. Ilma oli kesäisen lämmin. Kissat ihmettelivät pellonreunalta näkyviä maisemia. Aurinkopaikat olivat meidän kaikkien suosiossa.

Päivän vajaan 30 kilometrin vauhdikas ajoreittimme.

Olen onnekas, kun mulla on Mies joka rakastaa autolla ajamista. Se ei ole koskaan hänestä raskasta ja väsyttävää, vaan mukavaa. Tässä meidän vauhdikasta menoa mutkatiellä. Aivan niin vauhdikasta, että englantilaiset karavaanarit antoivat saksalaisille tietä. Tämä kurvaillu mutkateillä on yks mukava osa karavaanarimatkailua. Mökkiauton kyydistä korkeammalta maisemat näkyvät paljon paremmin kuin henkilöauton. Ne syvät rotkotkin. Taustamusiiki ei ole hempeää pianoa tai viulua nyt, niin kuin koskaan mökkiautolla kurvailessa.

22.9.2016: CAMPING SASS DLACIA - CINQUE TORRI - CAMPING ROCCHETTA



Tässä muutama kuva leirintäalueelta. Näkee, että ollaan Italiassa. Täällä oli kyllä aikamoisia mökkiluomuksia. Näistäkin taisi joku olla aivan myytävänä. Enempi oli kuitenkin siistejä "kesämökkejä", joissa oli kaunis puusta rakennettu "etuteltta".

23.9.2016, perjantai: Kahdeksantuhannen asukkaan Cortina d’Ampezzollo sijaitsee 1200 metrin korkeudella. Kaupunki on kuuluisa lomailu- ja talviurheilukaupunki. Kaupunkia ympäröi useat yli 3000 metrin korkeuteen nousevat vuorenhuiput, Ampezzon Dolomiitit. 1956 kaupungissa pidettiin talviolympialaiset. Seudulla on myös kuvattu kuuluisia elokuvia, mm Cliffhanger – kuilun partaalla, Vaaleanpunainen pantteri sekä James Bond -elokuva Erittäin salainen.

Taivas sinisenä saimme ihastella tätä mukavaa Cortinan keskustaa. Markkinoillakin kävimme.

Cortinan kirkko.

Loman viimeiset maukkaat pitsat kävimme syömässä. Ihmettelimme kirkon lähettyvillä, kun poliisi ohjasi liikennettä ja kirkon eteen oli kokoontunut ryhmä ihmisiä. Pian kirkon eteen ajoi pitkä musta auto. Kaksi kirkonmiestä tuli kirkon portaille ja heidän mukana ilmeisesti isoa ristiä pitävä vainajan puoliso. Kirkonmiehet pitivät puheen portailla ja hautajaissaattue siirtyi kirkkoon. Yksi asia minua jäi tästä ihmetyttämään, että hautajaisväki oli tavallisen näköisissä arkivaatteissa.

24.9.2016, lauantai: Aamulla vuoret olivat sumun takana piilossa. Mehän emme olleet aiemmin käyneet Cortinassa, emmekä ajaneet tietä Cortinasta länteen päin ja La Villa Sternaan. Nyt tämä reilun kolmenkymmenen kilometrin mukava mutkatie tuli ajettua kolme kertaa, kun vielä palasimmekin samaa tietä takaisin. Passo Valparolalla pysähdyimme keittämään toiset aamukahvit. Ulkona oli aika vilpoista. Kissojakin kiinnostivat maisemat.

Tässä Passo Valparolalla olisi ollut lisää noita juoksuhautoja ja aivan tien vieressä museo Forte Tre Sassi. Jätettiin noihin tutustuminen toiseen kertaan.

Ajelimme jo näiden tutuksi käyneiden maisemien ohi. La Villa Sternasta teimme kauppareissun ja pienen mutkan Corvaraan, jossa olimme parivuotta aikaisemmin. Juttu löytyy täältä, 29.8-14.9.2014 - KESÄLOMA, osa 6: Kurvailua Alta Badiaan ja lomailusta nauttimista. Voi miten mukavan vuorireissun tuolloinkin teimme. Ihana muisto tuolla on myös Ramseksesta.

Ajelimme La Villa Stern -kylän kupeessa olevalle stellplatzille/matkaparkille Parking Odlinaan. Lämmintä oli varjossa 18 astetta.

Ilmeisesti rinteessä oli tapahtunut iso maanvyöry.

Me tykätään mukavista leirintäalueista. Tällä reissullla ei ollut katsottu muuta kuin sijanti tärkeäksi asiaksi. Kaikki loman leirintäalueiden huoltotilat olivat siistejä, mutta vanhahkoja. Tässä matkaparkissa huoltotilat olivat erittäin mukavat ja siistit sekä mökkiauton huoltopiste erinomainen ja tilava. Maksu yöpymisestä, sähköstä ja suihkusta tapahtui matkaparkeille tyypillisesti automaattiin. Maksat siitä mitä käytät ja minkä verran.

Istuttiin ja nautittiin lämpimästä auringonpaisteesta sekä edessä olevista maisemista auringon laskuun asti.

Prinsessamme on erittäin tarkka huomaamaan, jos jossain ulkona kulkee kissa.

Mihin se meni, hän kurkkii ikkunoista uteliaana.

25.9.2016, sunnuntai: Aamulla ulkona oli vain viisi astetta lämmintä. Aamupalan jälkeen matkaa oli jatkettava kotiin päin. Muutama kuva kotimatkalta.

Muori katselee edessä olevaa likennettä. Prinsessamme on kuin veljensä. Kotiin tultua hän menee boksiin, että lähdetään uudestaan reisuun.

Ihana loma oli loppu, mutta kiitollisena kaikesta nähdystä ja koetusta kotiin palattiin. Olihan takana kesän ennätysvaellus ja monta uutta paikkaakin nähtiin ja koettiin. Lisää mukavia reissumuistoja saatiin kerättyä elämänhelminauhaan. 

Soleil

Reissun aikaisemmat osat:

- 9-25.9.2016Loma: 1-osa, KORKEUKSISSA

- 9-25.9.2016Loma: 2-osa, ALKUVERRYTTELYJÄ

- 9-25.9.2016 Loma: 3-osa, DOLOMIITEILLÄ

- 9-25.9.2016Loma: 4-osa, HUIPPUHETKIÄ DOLOMIITEILLA