Päivät 17-18.1.2017: Maurilaisten kuninkaiden vanhoissa palatseissa Granadassa.
17.1.2017: El Torcalin luonnonpuistossa tuulisen yön jälkeen heräsimme loman viimeiseen aamuun, että taivas oli aivan sininen. Aamulla tuuli oli 1300 metrin korkeudessa jo paljon tyyntynyt. Aamupalan jälkeen teimme pienen kävelyretken ja ihastelimme vielä tätä ainulaatuista kivimerta sekä ympärillä näkyviä maisemia.
Jatkoimme matkaa.
Tienvarsilla mantelipuut kukkivat. Jos pohjois-Suomesta muutto etelä-Saksaan on tuntunut paratiisimaiselta, kun kevät tulee niin aikaisin, mutta tämä, että täällä mantelipuut kukkivat tammikuun puolessa välissä on vallan ihanaa. Olen kiitollinen siitä, että saamme näin joululomalla tämän kokea, mutta onnellinen myös niiden puolesta, jotka täällä saavat vakituisesti asua.
Ennen moottoritielle menoa ajelimme Villanueva de la Concepción pikkukaupungista vajaat parikymmentä kilometriä pienempää tietä mukavissa espanjalaisissa vuorimaisemissa maalaiskylien läpi. Olimme Rondasta lähtien aika usein haaveillen puhuneet, että täällä ja tuossakin voisimme asua.
Niin kurvailimme moottoritielle ja maisemat heti huononi. Kaupunkimaiset eivät silmiin näytä parhailta.
Ajelimme Granadan vierestä La Zubiaan pikkukaupunkiin ja Camping Reina Isabeleen.
Leirintäalueelta näkyi Sierra Nevadan lumihuiput. Leirintäalueen suihkutilat olivat vanhat mutta lämmitetyt. Mökkiauton ympärillä oli pian puolikymmentä kissaa ja meidän tupsukorvat innokkaina uusien ystävien kanssa vaihtoivat silmäyksiä. Kissamme eivät koskaan pihan kavereihin suhtaudu vihamielisesti vaan ovat erittäin uteliaita, erityisesti Prinsessalla on heille hellää juteltavaa. Hän varmaan haluaisi jokaisen kaverikseen. Ovat näyttelykissoina tottuneet niin toisiin kissoihin. Yksi pihan uteliaista tuli aivan oven taakse katselemaan pihansa uusia kulkureita.
Leirintäalueen respasta ostimme liput Alhambraan. Respasta sai myös varattua ajan Palacios Nazaríesiin.
Tässä päivän ajoreittimme.
18.1.2017: Menimme bussilla leirintäalueelta keskustaan. Kävelimme Genil-jokivartta pitkin. Aamu oli raitis, mutta aurinko paistoi lämpimästi.
Bussipysäkiltä oli reilu kaksi kilometriä loivaa ylämäkeä Alhambran porteille. Tässä kuvia matkalta.
Alhambra on maurilaisaikakauden Nasridien dynastiakuningaiden palatsialue. Muurien sisälle mahtui asumaan 40 tuhatta ihmistä 14 hehtaarin alueelle. Palatsia alettiin rakentamaan 800-luvulla, mutta tärkeimmät osat tästä yhdestä islamilaisen arkkitehtuurin suuresta saavutuksesta rakennettiin 1300-luvun loppupuolella. Vuodesta 1984 Alhambra on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa. Kaupunki muurien sisässä on maailman ainoa säilynyt keskiaikainen muslimipalatsi.
Tämä yläkuva on otettu Generalifelta päin. Alhambran sanotaan olevan yksi maailman kauneimmista palatsialueista. Meille alue ei keskellä talvea ja kylmällä pilvisellä ilmalla näyttänyt upeinta puoltaan, vaikka sen upeat puistot hyviltä näin talvisenakin näyttivät.
Valokuvaelokuvan kuvat alkavat Hotel Alhambra Palacen kulmilta.
Pian sisälle alueelle mentyämme lämmittävä aurinko menikin pilveen ja ilma muuttui kukkulalla jäätävän kylmäksi. Oli vain muutama aste lämmintä. Onneksi meillä oli takit mukana, mutta silti meitä paleli. Ostin kaupasta hanskat ja paksun pipon, jollaista minulla ei ole koskaan aiemmin ollut, ei niin paksua eikä korvaläpällistä edes Suomen paukkupakkasissa. Tuo lämmitti kyllä kovasti. Nauroin Miehelleni, että nyt tällainen pipo päässä varmasti törmäämme suomalaisiin ja niinhän siinä kävi, että törmäsimmekin nuoreen perheeseen. :) Tällainen lämmin ja paksu pipo päässä kuljin Alhambrassa. Pipossa lukee "Be fashion". :)
Kahdeksan tunnin kaupunkivaellus tästä tuli, mutta oli se sen arvoinen. Aikalailla joka paikka kierrettiin tästä suuresta alueesta. Ihmeteltävää riitti raunioilla, puistoissa, suihkulähteillä veden lorinaa katsellessa ja kuunellessa, linnan muureilla, palatsien saleissa ja huoneissa. Yhden vesilähteen jääpuikkojen katselemisessa sekä taivaalta muutaman lumihiutaleen tipahtelemisesta. Täällä eivät palatsien seinät ja korkeat katot olleet paperitapettia vaan värikkäitä laattoja, arvopuuta ja upeat pitsikuviot oli muovailtu alabasterijauheesta, sinkistä ja munanvalkuaisesta.
18.1.2017: Alhambra - Granada, Spain
Bussibysäkille ei lähdetty kävelemään vaan ajettiin taksilla kylmissään leirintäalueelle yhtä suurta kokemusta ja elämystä rikkaampana. Taksilla olimmekin nopeasti perillä vaikka etuiskareita ei autossa tuntunut olevan. Hintaa tällä kyydillä oli vain yhdeksän euroa.
Kiitos mennyt historia tästä aikamatkasta menneisiin kaukaisiin tunnelmiin!
Soleil
Ps. Reissun aiemmat jutut,
Kiitos mennyt historia tästä aikamatkasta menneisiin kaukaisiin tunnelmiin!
Soleil
Ps. Reissun aiemmat jutut,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti