31.3-2.4.2017: ALTMÜHLSEELLÄ

Pyöräilemässä, katselemassa ja kuuntelemassa lintujen vilkkaita kevättouhuja sekä nauttimassa lämmöstä.

Kotoa lähtiessä mittari näytti uusia kevään lämpöennätyslukemia. Oli mahtava lähteä viikonloppureissulle maaliskuun viimeisenä päivänä kesäisesti.

Ajelimme Altmühlsee-järvelle stellplatsille maalaismaisemiin viikonlopuksi.

Viimeksi täällä järvellä kävimme, kun järvi oli liekeissä, 1-3.8.2014, SEE IN FLAMMEN - JÄRVI LIEKEISSÄ!. Tuolta jutusta löytyikin ihana muisto Ramseksesta, "Meidän karvaiset karavaanarit ja erityisesti Jätkä on aika innokas reissuun lähtijä. Kun kellarista haimme kuljetusboksin ja -laukut eteiseen odottamaan lähtöä, hän puhkui taas niin intoa, että mukava kun lähdetään ja puski kovasti jalkojani. Kun kysyn häneltä aina, että lähdetäänkö reissuun, hän kähisee coonimaisen erikoisella äänellä, joo lähdetään, ei maukumalla. Ja niin hän alkoi tuntien päiväunille boksiin, välillä vaihtoi paikkaa, mutta palasi omaansa odottamaan lähtöä." Tämä muisto lämmitti kovasti mamman mieltä.

1.4.2017: Saimme herätä huuhtikuuhun hanhien villistä lennosta kuuluviin kaakatuksiin, mutta myös pikkulintujen ihaniin liverryksiin. Ne lauloivat, että kevät on ja lämmin päivä on tuossa.

Aamupalan ja normaalien aamujuttujen jälkeen kaivettiin pyörät takatallista esille ja lähdimme pyöräilemään.

Tässä kaksi kanadanhanhea ja merihanhi.

Järvellä kävi melkoinen kuhina. Naurulokit taisivat olla kevätmuuttomatkalla. Kuvassa myös nokikana, punasotkia ja merimetso uiskentelemassa.

Pyörätien varrella lauloi pirteästi meille aamulaulua tiltaltti, tilt-talt-tilt-talt. Järven voi kävellen, pyöräillen tai rullaluistellen kiertää. Kierrokselle tulee pituutta noin 13 kilometriä. Matkan varrella on muutamia ravintoloita ja lapsille leikkipaikkoja.

Kesään, västäräkistä vähäsen. Taitaa olla jo pari viikkoa aikaa, kun ensimmäiset västäräkit bongasimme.

Ympäri järveä oli pelloilla hanhia.

Näimme nyt toisen kerran näitä afrikanhanhia ja kohtuu läheltä pellolla ja vedessä. Keskellä kuvaa  kolme isokoskeloa, sinitiainen ja keltasirkku oksan katveessa.

Tehtiin pieni vauhtimutka Altmühl-jokivarressa ja käytiin Mörsachin pikkukylässä.

Järven ympärillä ja luontopoluilla on infotauluja alueen luonnosta ja eläimistä. Kevätlaiho oli jo hyvän pituista.

Jätetiin pyörät parkkiin ja lähdimme kävelyretkelle Altmühlseen lintusaarelle. Tämä 200 hehtaarin luonnonsuojelualue on tehty järveen 70-luvulla. Alue vie lähes puolet koko järven pinta-alasta. Alue on järveä, matalia rantoja, suota, kosteita niittyjä, pensaita ja puita, jotka muodostavat monipuolisen elinympäristön linnuille, mutta myös erilaisille kasveille ja hyönteisille, kuten perhosille, kovakuoriaisille ​​ja sudenkorennoille.

Täällä on tavattu yli 300 lintulajia. Joukossa on monia harvinaisia ​​vesilintuja ja kahlaajia. Linnuille tämä on myös tärkeä levähdyspaikka kevät- ja syysmuuton aikaan.

Kuvassa harmaasorsa pariskunta, tiltaltti, kaksi merihanhea ja silkkiuikusta kolme kuvaa. Sain napattua kuvan, kun se nappasi kalan ja söi sen. Silkkiuikku on kaunis lintu.

Luontopolku lintusaarella on puolentoista kilometrin mittainen.

Lintutornista näki paljon kaukana olevia lintuja.

Kaukana oleva saari aivan kuhisi naurulokkeja. Toisen kerran näimme kameran linssin läpi ja kiikarilla myös ruostesorsia.

Uusi lintulaji bongaus on kahlaaja, mustapyrstökuiri, mutta sekin oli niin kaukana.

Altmühlseen ympärillä on monin paikoin oma väylänsä pyöräilijöille ja kävelijöille. Päivä oli lämmin, vaikka aurinko paistoikin usvapilvien takaa. Mökkiauton mittari näytti 27 astetta.

2.4.2017: Meillä oli aikomus viikonloppuna mennä vuorille, mutta sinne lupasi hieman sadetta kummallekin päivälle. Ennuste tänne lupasi vain yölle vähän sadetta. Sade tulikin myöhään illalla, mutta loppui pian. Aamulla sitten satoi jonkun aikaa reippaammin. Sateen jälkeen lähdimme vielä käymään lintusaarella.

Sateen jälkeen peippopariskunta, talitintti ja punarinta lauloivat innokkaina.

Lehdet olivat yön aikana kasvaneet.

Tiltalteja oli lintusaarella paljon. Kameran linssistä näki kuinka kattohaikarat puuhaili pesässään, kolme kaurista oli aamusyönnillä niittyllä ja uusi tuttavuutemme mustapyrstökuirikin samalla paikalla kuin edellispäivänä. Oman tunnelman tänne loi myös hanhien ja sorsien kaakattavat ylilennot.

Kaukana ruohikossa näki silmin, kuinka siellä joku vilahti. Olivat uusia bongauksia, pajusirkkuja, eivätkä olleet kuin pienen aikaa näkyvillä.

Peippo lauloi iloisesti puussa, liejukana puuhasteli rämeikössä ja kattohaikarat lentelivät taivaalla.

Puissa oli paljon laulajia, mutta näitä pikkulintuja on niin hankala kuvata korkealle puun oksien sekaan. Ne ovat paikoillaan vain pienen hetken, kun taas hypähtävät toiselle oksalle. Minun pieni kamera tekee myös kuvaamisesta haasteellisen. Tässä jokin pikkulintu, tukkasotka, hömötiainen, tunnistamaton laulaja ja tilataltti.

Mustarastas ei ole niin arka lintu kuin pikkulinnut ja sitä pääsi kuvamaan lähempää.

Puiden lehdet tuntuivat aivan silmissä kasvan tuntien aikana. Taivaskin selkeni ja aurinko lämmitti jälleen mukavasti. Kukkaloisto alkoi puhkeamaan.

Pysähdyttiin mökkiautolle palatessa syömään roskaruokaa. Currywurst vaihtelee paikkakunnan ja keittiön mukaan. Täällä se oli tällainen. Juotiin päiväkahvit Frankfurtin kranssin kera.

Kiva keväinen viikonloppu, josta olimme erittäin kiitollisia.

Soleil

Ps. Uusia lintulajibongauksia mustapyrstökuiri ja pajusirkku.