Päivät 13-15.1.2017: Gaitanesin luonnonpuistossa katselemassa ja kokemassa.
13.1.2017: El Chorron pikkukylän ympäristössä kävimme aamukävelyllä. Siitä löytyykin edelisestä jutusta kuvia, 22.12.2016-22.1.2017 Joululoma: 7.osa: KAUNIITA VUORIMAISEMIA ANDALUSIASSA.
Pysähdyimme parkkipaikalle katsomaan Caminito del Rey - Kuninkaan tien - loppuosaa. Vatsaani nipisti, kun ajattelin, että tuon menisin kulkemaan parin päivän päästä. Tuonne taakse vasemmalle kätkeytyy reitin jylhin ja hienoin osa.
Ajelimme Camping Parque Ardalesiin. Kissat katseli lintuja ja yrittivät bongata kettuja. Täällä kiellettiin syöttämästä kettuja ja jättämästä ruokaa kettujen saataville. Kettua emme kuitenkaan bonganneet. Kissoista en tiedä ovatko yöllä ikkunasta nähneet.
Tässä on ennätyspitkä päivän ajoreittimme. ;)
Leirintäalue sijaitsee Embalse del Conde del Guadalhorce -patojärven rannalla. Leirintäalue on iso alue. Paljon telttalijoille paikkoja pöytineen ja nuotiopaikkoineen. Ruuhkaa ei alueella nyt ollut, muutama karavaanari vain ja telttailija. Saatiin olla luonnon keskellä rauhassa ja sehän meille maalaisille kävi vallan mainiosti. Kävimme niemessä iltakävelyllä.
Päivän lintukuvat. Pikkukäpylintu sähkölinjalla ja vuorisirkku ovat uusia lintulajeja sekä töyhtötiainen, josta minä en kuvaa saanut. Taivaalla lenteli hanhikorppikotkia, kolme kuvaa mustaleppälinnusta, takaapäin talitiainen, pajulintu ja punarinta.
14.1.2017: Heräsimme jälleen aurinkoiseen aamuun. Olimme olleet onnekkaita ilmojen suhteen. Lähes joka päivä aurinko oli paistanut ja lämpötila ollut 15 - 25 astetta. Vesisadetta emme olleet vieläkään nähneet. Ainoastaan vain kuulleet sadepisaroiden ropinaa katossa Portugalissa kahtena yönä. Olemme myös tottuneet tähän talviseen lämpöön. Eikä ihmetytä yhtään, jos paikalliset pukeutuu lämpimästi. Auringon alkaessa laskemaan ja ilman viiletessä reiluun kymmeneen asteeseen tuntuu jo kovin kylmältä. On ihana vetää paksu villapaita ja ohut untuvatakki päälle, eikä niilläkään tarkene pitkään enää ulkona olla, kun haluaa jo mökkiauton lämpöön. Yöllä oli ollut muutama lämpöaste, mutta pian auringon noustessa ilma olikin jo kesäisen lämmin.
Niin lähdimme kävelyretkelle ilman lämmettyä. Katselimme, mistä kuuluisa vellusreitti Caminito del Rey - Kuninkaan tie - lähtee. On kaksi mahdollisuutta kulkea reitin alku kohtaan, joko tunnelin kautta matkaa tulee 1,5 kilometriä tai padon vierestä lähtevää polkua pitkin, josta matkaa on 2,7 kilometriä.
Niin lähdimme kävelyretkelle ilman lämmettyä. Katselimme, mistä kuuluisa vellusreitti Caminito del Rey - Kuninkaan tie - lähtee. On kaksi mahdollisuutta kulkea reitin alku kohtaan, joko tunnelin kautta matkaa tulee 1,5 kilometriä tai padon vierestä lähtevää polkua pitkin, josta matkaa on 2,7 kilometriä.
Kuninkaan tie rakennettiin El Chorro-kylän ja tämän El Chorro patotyömaan, Conde de Guadalhorce, takia helpottamaan tavaroiden kuljettamista ja ihmisten kulkemista vaikeakulkuisessa maastossa.
Taivaalla liiteli isoja lintuja. Täällä pitäisi asustella muitakin isokokoisia lintuja kuin hanhikorppikotkia, mutta me ei ainakaan kuviin muita saatu napattua.
Ei mitään tietoa mitä nämä sorsat ja hanhet ovat nimeltään. Ihmiset niille syöttivät suolaisia naksuja ja sipsejä. Ovatko sen takia jotain värimuunnoksia vai aivan kotiankkoja. Tietääkö joku paremmin?
Tuntien aikana nälkä tuli, kun istuskeli rannalla ja käveli. Täällä olikin mukavan iloinen tunnelma ja puheen sorina. Maisemat olivat ihanan mukavat ja ruoka hyvää.
15.1.2017: Vuosia olin haaveillut, että täksi päiväksi olisimme lentäneet kauas maailmalle johonkin upeaan vuoripaikkaan, esim. etelä-Afrikkaan tai Yhdysvaltoihin. En vaan halunnut jättää karvaisiakaravaanareita viikoiksi, en edes yhdeksi viikoksi, vieraan hoitoon. Oli suunniteltava jotain muuta. Hoksasin tämän paikan, joka nyt ei aivan noita haavepaikkojani aivan korvaa, mutta jonne voisimme kaikki yhdessä matkustaa mökkiautollamme. Niin rakas Mieheni toi minut tänne, että yhden pienen näkemisen ja kokemisen haaveen pääsisin tänä tärkeänä päivänä toteuttamaan.
Caminito del Reyn - kuninkaan tien - rakensivat 1900-luvun alussa vangit. Kerrotaan, että vangit jotka oli tuomittu kuolemaan. Siltakin rakennettiin ylittämään Gaitanesin syvän rotko. Polku helpotti ja nopeutti ihmisten kulkemista ja tavaroiden kuljettamista. 1921 reitin kulki Espanjan kuningas Alfonso XIII ja reitti nimettiin Caminito del Reyn - kuninkaan tieksi. Vuosien kuluessa polun kaiteet ja rakenteet rapistuivat ja tekivät paikasta hyvin vaarallisen. Polku suljettiin kokonaan vuonna 2000, kun moni ihminen oli syöksynyt alas rotkoon kuolemaan yrittäessään suoriutua tästä vaaralliseksi menneestä reitistä. Kielloista huolimatta kuitenkin monet hurjapäät halusivat kokea tämän vanhan kulkureitin ja kohtalokkain seurauksien vuosien varrella. Tästä syystä reitistä alettiin puhua, että tämä on maailman vaarallisin vaellusreitti.
Vuonna 2014 alkoivat reitin kunnostustyöt. Uusi rakennettiin vanhan reitin yläpuolelle noin metrin levyinen, lankuista kallioon tukipylväillä kiinnitetty, tukeva kulkuväylä. Reitti avattiin yleisölle 28.3.2015 ja on nykysin yksi Malagan maakunnan suosituimpia nähtävyyksiä. Jo tuolloin laitoin paikan talteen kirjanmerkkeihin.
Reitin kokonaispituus on reilut seitsemän kilometriä riippuen mistä lähtee vaellukselle. Suljettu osuus, johon tarvitsee olla pääsylippu on noin kolmen ja puolen kilometrin mittainen. Koko matkaa ei tuostakaan kuljeta kallion seinämässä vaan noin puolessa välissä reittiä on metsävaellusosuus. Reitin kulkusuunta on El Chorron kylään päin.
Liput ostimme netistä joulukuun alussa. Tuolloin omatoimisen kulkemisen lippuja ei enää ollut saatavilla. Ainoastaan kahdessa opastettussa ryhmässä oli lippuja tuolloin ostettavana tälle päivälle. Lippu maksoi 18 euroa, kun omatoimisen kulkemisen lippu olisi maksanut 10 euroa. Reitille pääsy on rajoitettu 600 henkilöön päivässä.
Reitin näkee tästä. Leirintäalueelta oli noin puolentoista kilometrin matka reitin alkuun ja tunnelille.
Caminito del Reyn - kuninkaan tien - rakensivat 1900-luvun alussa vangit. Kerrotaan, että vangit jotka oli tuomittu kuolemaan. Siltakin rakennettiin ylittämään Gaitanesin syvän rotko. Polku helpotti ja nopeutti ihmisten kulkemista ja tavaroiden kuljettamista. 1921 reitin kulki Espanjan kuningas Alfonso XIII ja reitti nimettiin Caminito del Reyn - kuninkaan tieksi. Vuosien kuluessa polun kaiteet ja rakenteet rapistuivat ja tekivät paikasta hyvin vaarallisen. Polku suljettiin kokonaan vuonna 2000, kun moni ihminen oli syöksynyt alas rotkoon kuolemaan yrittäessään suoriutua tästä vaaralliseksi menneestä reitistä. Kielloista huolimatta kuitenkin monet hurjapäät halusivat kokea tämän vanhan kulkureitin ja kohtalokkain seurauksien vuosien varrella. Tästä syystä reitistä alettiin puhua, että tämä on maailman vaarallisin vaellusreitti.
Vuonna 2014 alkoivat reitin kunnostustyöt. Uusi rakennettiin vanhan reitin yläpuolelle noin metrin levyinen, lankuista kallioon tukipylväillä kiinnitetty, tukeva kulkuväylä. Reitti avattiin yleisölle 28.3.2015 ja on nykysin yksi Malagan maakunnan suosituimpia nähtävyyksiä. Jo tuolloin laitoin paikan talteen kirjanmerkkeihin.
Reitin kokonaispituus on reilut seitsemän kilometriä riippuen mistä lähtee vaellukselle. Suljettu osuus, johon tarvitsee olla pääsylippu on noin kolmen ja puolen kilometrin mittainen. Koko matkaa ei tuostakaan kuljeta kallion seinämässä vaan noin puolessa välissä reittiä on metsävaellusosuus. Reitin kulkusuunta on El Chorron kylään päin.
Liput ostimme netistä joulukuun alussa. Tuolloin omatoimisen kulkemisen lippuja ei enää ollut saatavilla. Ainoastaan kahdessa opastettussa ryhmässä oli lippuja tuolloin ostettavana tälle päivälle. Lippu maksoi 18 euroa, kun omatoimisen kulkemisen lippu olisi maksanut 10 euroa. Reitille pääsy on rajoitettu 600 henkilöön päivässä.
Reitin näkee tästä. Leirintäalueelta oli noin puolentoista kilometrin matka reitin alkuun ja tunnelille.
Rehellisesti sanottuna olin jo kuukausia jännittänyt, että uskallanko mennä reitille ollenkaan. Joka kerta, kun ajattelin tätä asiaa niin vatsaa nipisteli. Halusin lähteä aikaisin liikkeelle, että saan tunnustella mikä oli päivän fiilis ja palaanko lähtöpaikalta takaisin mökkiautollemme yksin, Mieheni mennessä tuon kokemaan. Lähdimme jo kahdeksan jälkeen leirintäalueelta tallustelemaan, tunti liian aikaisin. Ilma oli kolea, kun mittari näytti vain kahta astetta lämmintä. Oli vielä hämärä ja tunnelissa aivan pimeää. Fiilis oli loistava, aivan voittajafiilis. Aivan kuin jotain urheilusuoritusta olisi lähtenyt tekemään tietäen, että voittajana tulet takaisin. Sitä nautti aivan jokaisesta askeleesta. Mitäpä sitä enää aikuisena naisena arkailemaan mitään vaan kannattaa nauttia suurella sydämellä tällaisesta kokemuksesta rakkaimpansa kanssa yhdessä.
Lähtöporteilla meille sitten selvisi, että näitä omatoimisen kulkemisen lippuja pystyi lähtöpaikalta ostamaan. En usko, että pystyy vilkkaaseen turistiaikaan. Noita porukoita lähti vähän väliä.
Meidän opastettu ryhmä lähti kymmeneltä. Saimme vihreät kypärät, kun omatoimisilla se oli valkoinen, kertakäyttömyssy kypärän alle, sekä nappikset korville ja vastaanottimen, jonka kautta saattoi kuulla hyvin oppaan selostuksen. Meille tuosta espanjankielisestä selostuksesta ei ollut mitään hyötyä. Eikä lippujen ostovaiheessa edes muuta mahdollisuutta ollut. Pysyttiin ryhmän mukana kuitenkin koko kolmetuntisen vaelluksen.
El Chorron rotko eli La Garganta del Chorro on upea paikka. Korkeimmalla pystysuorassa kalliossa reitti kulkee 120 mertrin korkeudessa Guadalhorce-joen yläpuolella. Pään yläpuolella on pystysuoraa kalliota jopa 300 metriä. Jyrkässä kalliossakaan reitti ei mene aina korkealla vaan monin paikoin melko alhaalla rotkossa. En pidä reittiä hurjana ja vaarallisena. Kuvatarinassa on myös kuvia vanhasta kulkureitistä. Se näytti vaaralliselta. Eikä tämä yhtään kertaa pelottanut. Tasot olivat tukevia ja hyvin turvallisen oloisia. Eikä lyhyt riippusilta ollut pelottava. Siltakin oli tukeva ja heilui vain hyvin vähän.
Reitin loppuosuus ennen El Chorron rotkon ylittävää siltaa on mielestäni koko reitin hienoin osuus, joka ei näy kylältä päin. Siinä on joka puolella korkeat kalliot joka tekee kohdasta hienon elämyksen.
 |
| Guadalhorce-joki jalkojen alla. |
Kuvissa reitti näyttää paljon hurjemmalta, kuin mitä oli paikan päällä. Olen monta jyrkkää ja kivistä polkua jättänyt Alpeilla kulkematta, mutta täällä ei tullut mielenkään etten menisi ja kulkisi tätä.
Taustamusiikki on vähän erikoinen. Tämän kuultua ja nimen nähtyä oli tämä kyllä aivan pakko laittaa tämän suuren päiväni kuviin. Kuvaaminen hämärässä, vuorten varjossa ja aurinkoa vasten ei ollut paras mahdollinen ympäristö.
Queen of the wind - Tuulen kuningatar - tämä oli vuorten kuningattaren päivä! ;)
15.1.2017: Caminito del Rey - Kuninkaan tie
Taustamusiikki on vähän erikoinen. Tämän kuultua ja nimen nähtyä oli tämä kyllä aivan pakko laittaa tämän suuren päiväni kuviin. Kuvaaminen hämärässä, vuorten varjossa ja aurinkoa vasten ei ollut paras mahdollinen ympäristö.
Queen of the wind - Tuulen kuningatar - tämä oli vuorten kuningattaren päivä! ;)
15.1.2017: Caminito del Rey - Kuninkaan tie
Palasimme reitin lopusta ja El Chorron kylästä täpötäydellä bussilla takaisin. Bussi kulki kummankin lähtöpaikan välistä Restaurante El Kioskon parkkipaikalta edestakaisin. Vaelluksella näimme kymmeniä hanhikorppikotkia, mutta en niitä tänään edes yrittänyt kuvata, kun nautin reitistä ja ympärilläni olevista maisemista. Tässä pari kuvaa leirintäalueelta punarinnasta ja rakkaista kissa-Tytöistä.
Kiitos!
Soleil
Soleil
Ps. Tässä reissun aikaisemmat jutut.
2 kommenttia:
Lähdemme viikon päästä Andaluciaan ja käymme Sevillassa, Granadassa ja Malagassa pari päivää lopussa. Tuo Caminito del Ray olisi voinut olla mielenkiintoinen paikka katsottavaksi, mutta ainakaan nyt heidän nettisivuillaan ei ollut lippuja myytävänä lainkaan. Meillä ei ole vuokra-autoa käytössä nyt eli liikumme julkisilla, mutta niilläkin kuulemma tuonne pääsisi. Autonkin tietty voisi päiväksi vuokrata, jos menisi tuolle reitille, mutta tuo lippumyynti näytti kyllä sold out joka päivälle...Mahtaako tilanne olla noin..? Kokemus on osoittanut, että ainakin joihinkin tapahtumiin Espanjassa on lippuja saatavilla vaikka netti kertoo muuta:)
Terveiset pääsiäislomalta Sveitsistä!Leirintäalueella oli niin huono netti etten edes blogin sivua saanut sillä auki, joten tämä vastaaminen kesti.
Junalla kyllä pääsee El Chorro pikkukylään ja siitä voi kulkea bussilla (hinta oli reilun euron) vajaan kymmenen kilometrin matkan Caminito del Rey reitin alkupäähän.
Se lippupalvelu on outo. Sinne ei aina pääse. Nyt näkyi 26-27.4 olevan vapaata opastetulle kierrokselle. Kesäkuussa näyttää olevan jo enemmän vapaata. Eli paikka on suosittu.
Me tosiaan varattiin liput jo kuusi viikkoa aiemmin netistä ja tuolloin lippuja oli vain 15.1 päivälle vain tuolle opastetulle kierrokselle jäljellä. Olin jostain lukenut, että liput pitää varata jo pari kuukautta aiemmin.
Ihmisillä siellä näkyi olevan itse tulostettuja lippulappuja, niin kuin oli meilläkin. Juttelimme yhden englantilaisen pariskunnan kanssa joilla ei ollut lippuja netistä ostettuna, mutta saivat sitten ne ostettua lähtöpaikalta kojusta. Ihmettelimme kyllä tuota. Ei ole tietoa onko tuo yleinen tapa. En ole kyllä mistään nähnyt, että lippuja voisi ostaa tuolle reitille paikan päältä. Voi olla, että myyvät jonkun verran lippuja päivää kohden paikan päältä.
Jos auton vuokraatte, niin yksi kiva päiväkävely paikka on tämä kivimaa, El Torcal De Antequera.
Mukavaa Espanjan reissua teille! :)
Lähetä kommentti