Päivät 19-22.1.2017: Halki Espanjan lumipyryn ja vesisateen aurinkoisiin kotimaisemiin.
19.1.2017: Aamupalan jälkeen meidän oli jatkettava matkaa, kun lomapäivät olivat loppumassa. Monta kertaa olimme matkan aikana puhuneet, kuinka pidämme kovasti tällaisesta elämäntyylistä ja kovin mielellään jatkaisimme vain tätäkin reissua. Granadan keskustan katselemisen jätimme seuraavaan kertaan, kun ei aikaa ollut enemmän, mutta ihana Alhambra nähtiin kylmänä ja talvisena.
Camping Reina Isabellalta pois lähtiessä huomasimme meidän rivin toisessa päässä suomalaisen mökkiauton, jota ei siinä ollut kun tulimme Alhambran reissultamme edellisiltana. Autossa ei näkynyt mitään liikettä, joten emme menneet ovea kolkuttelemaan. Harmitti, kun emme heitä nähneet, ketä lie olivatkaan. Olisi mukava ollut jutella.
Yö oli ollut kylmä ja se näkyi vuoristoalueella pian. Maa oli kuurassa.
Alempana lunta ei näkynyt.
Olimme viime päivät seuranneet huolestuneina tulevien päivien sääennusteita. Tiesimme, että aurinkorannikolla oli viimepäivinä satanut reippaasti vettä ja lunta. Vielä aamulla tuumailimme mitä reittiä ajamme ja kyttäilimme sääennusteita. Jos ajaisimme rannikkoa pitkin, siellä ennustettiin olevan rankkasateen, jopa satavan lunta. Pahin sade olisi Valèncian eteläpuolella. Toinen vaihtoehto oli ajaa sisämaan kautta, niin kuin olimme jo aiemmin suunnitelleetkin ajavan: ensin pohjoista ja Madridia kohti, myöhemmin kääntyä rannikolle ja Valènciaa kohti. Sisämaahan ei luvattu sadetta, mutta lähempänä Valènciaa ennustettiin jo satavan lumena ja vetenä. Parisataa kilometriä ennen Valènciaa näki valkoisesta tien pinnasta, että tietä on viime päivinä suolattu. Näimme myös ensimmäisen suola-/aura-auton Espanjassa suolaavan tietä.
Pian aurauskalustoa suolan levityksessä näkyi useampia.
Reilu sata kilometriä ennen Valènciaa näimme koko loman ensimmäisen vesisateen. Portugalissa aiemmin vain kahtena yönä olimme kuulleet hieman satavan. Eli sää oli lomalla ollut loistava. Pian sade lakkasi. Huomasimme kuitenkin, kuinka vastaan tulevien rekkojen keulat olivat aivan lumessa. Pian lunta olikin sitten maassa.
Ja kohta sitä satoi lunta oikein pyryttämällä. Emme ole koko Saksassa asumisen aikana ajaneet tällaisessa lumimyräkässä asuntoautolla aiemmin. Tämä oli elämys ja uusi kokemus meille kaikille. Meillä oli talvirenkaat alla ja ketjutkin takatallissa mukana, mutta huoletti vähän se etteivät kesärenkailla ajavat espanjalaiset liukastele edessämme tai päällemme. Liikenne eteni hiljaista vauhtia, mutta joku kaaharikuskikin joukossa oli, niin kuin tuo meistä ohi menevä rekka kuvassa. Tuo pahin myräkkä oli noin kahdenkymmenen kilometrin matkan. Onneksi ei matkalla nähty yhtään kolaria. Mahtava kokemushan se oli tämäkin, Espanjassa ja aurinkorannikon lähettyvillä ajaa talvisissa olosuhteissa. :)
Rannikolla satoikin sitten vettä. Olemme joka vuosi ostaneet joululomalta palatessamme Valèncian jälkeen yhden huoltoaseman pihasta rekan kyydistä mandariineja. Nyt rankkasateessa myyjä oli pienemmästä autosta mandariinejä myymässä, mutta pysähdyimme taas ostamaan. Olivat taas herkullisen makeita.
Meille aina pitkä ajopäiväkin sujuu rattoisasti höpötellen. Kattoon hakkaava sade ja ohi ajavien autojen renkaista lentävä vesi toivat lisätunnelmaa tämän päivän matkalle.
Ajoimme vielä pimeän tultua jonkin aikaa. Moottoritieltä Amposta-kaupungin kohdalta kurvasimme pois ja luontopaikkaan stellplatsille yöpymään. Motorhome parking Ampostassa olikin parikymmentä mökkiautoa parkissa, pimeydessä ja vesisateessa. Tässä päivän ajoreittimme lumi- ja vesisateen läpi meren rannalle.
Camping Reina Isabellalta pois lähtiessä huomasimme meidän rivin toisessa päässä suomalaisen mökkiauton, jota ei siinä ollut kun tulimme Alhambran reissultamme edellisiltana. Autossa ei näkynyt mitään liikettä, joten emme menneet ovea kolkuttelemaan. Harmitti, kun emme heitä nähneet, ketä lie olivatkaan. Olisi mukava ollut jutella.
Yö oli ollut kylmä ja se näkyi vuoristoalueella pian. Maa oli kuurassa.
Alempana lunta ei näkynyt.
Olimme viime päivät seuranneet huolestuneina tulevien päivien sääennusteita. Tiesimme, että aurinkorannikolla oli viimepäivinä satanut reippaasti vettä ja lunta. Vielä aamulla tuumailimme mitä reittiä ajamme ja kyttäilimme sääennusteita. Jos ajaisimme rannikkoa pitkin, siellä ennustettiin olevan rankkasateen, jopa satavan lunta. Pahin sade olisi Valèncian eteläpuolella. Toinen vaihtoehto oli ajaa sisämaan kautta, niin kuin olimme jo aiemmin suunnitelleetkin ajavan: ensin pohjoista ja Madridia kohti, myöhemmin kääntyä rannikolle ja Valènciaa kohti. Sisämaahan ei luvattu sadetta, mutta lähempänä Valènciaa ennustettiin jo satavan lumena ja vetenä. Parisataa kilometriä ennen Valènciaa näki valkoisesta tien pinnasta, että tietä on viime päivinä suolattu. Näimme myös ensimmäisen suola-/aura-auton Espanjassa suolaavan tietä.
Pian aurauskalustoa suolan levityksessä näkyi useampia.
Reilu sata kilometriä ennen Valènciaa näimme koko loman ensimmäisen vesisateen. Portugalissa aiemmin vain kahtena yönä olimme kuulleet hieman satavan. Eli sää oli lomalla ollut loistava. Pian sade lakkasi. Huomasimme kuitenkin, kuinka vastaan tulevien rekkojen keulat olivat aivan lumessa. Pian lunta olikin sitten maassa.
Ja kohta sitä satoi lunta oikein pyryttämällä. Emme ole koko Saksassa asumisen aikana ajaneet tällaisessa lumimyräkässä asuntoautolla aiemmin. Tämä oli elämys ja uusi kokemus meille kaikille. Meillä oli talvirenkaat alla ja ketjutkin takatallissa mukana, mutta huoletti vähän se etteivät kesärenkailla ajavat espanjalaiset liukastele edessämme tai päällemme. Liikenne eteni hiljaista vauhtia, mutta joku kaaharikuskikin joukossa oli, niin kuin tuo meistä ohi menevä rekka kuvassa. Tuo pahin myräkkä oli noin kahdenkymmenen kilometrin matkan. Onneksi ei matkalla nähty yhtään kolaria. Mahtava kokemushan se oli tämäkin, Espanjassa ja aurinkorannikon lähettyvillä ajaa talvisissa olosuhteissa. :)
Rannikolla satoikin sitten vettä. Olemme joka vuosi ostaneet joululomalta palatessamme Valèncian jälkeen yhden huoltoaseman pihasta rekan kyydistä mandariineja. Nyt rankkasateessa myyjä oli pienemmästä autosta mandariinejä myymässä, mutta pysähdyimme taas ostamaan. Olivat taas herkullisen makeita.
Meille aina pitkä ajopäiväkin sujuu rattoisasti höpötellen. Kattoon hakkaava sade ja ohi ajavien autojen renkaista lentävä vesi toivat lisätunnelmaa tämän päivän matkalle.
Ajoimme vielä pimeän tultua jonkin aikaa. Moottoritieltä Amposta-kaupungin kohdalta kurvasimme pois ja luontopaikkaan stellplatsille yöpymään. Motorhome parking Ampostassa olikin parikymmentä mökkiautoa parkissa, pimeydessä ja vesisateessa. Tässä päivän ajoreittimme lumi- ja vesisateen läpi meren rannalle.
20.1.2017: Ebron suiston luontopaikassa oli aamulla ulos katsoessa näkymät aika lohduttomat. Moni oli jo lähtenyt matkaa jatkamaan, kun me ylös nousimme. Meillä oli tarkoitus käydä täällä lintuparatiisissa lintuja puolipäivää bongailemassa, mutta kun vettä tuprutti navakan tuulen mukana aika reippaasti taivaalta, totesimme, että linnut jää bongailematta tällä kertaa. Emme edes ulkona käyneet kenkiämme sotkemassa.
Vettä oli tullut täällä niin paljon, että paikoin olivat pellot muuttuneet järviksi. Hyvät oli tähystystornit sateessa. Lintuja täällä näytti surkeasta säästä huolimatta olevan, jopa lentelevän. Näimme tienvarressa ruskohaikaran, mutta kuva, jonka tuosta nappasin oli aivan epäselvä.
Barcelonan seutuvilla ei satanut, mutta muuten satoi koko päivän.
Aamun lintubongailu kun jäi pelkäksi haaveeksi, olimme jo hyvissä ajoin lähellä Ranskan rajaa olevaa La Jonquera -ostosparatiisia. Ajoimme monen muun tavoin parkkiin Motorhome parking La Jonqueraan, jossa sitten yönkin muutaman karavaanarin kanssa vietimme.
Vötkistelimme ja ihmettelimme, että vähemmänkin sateen näkeminen olisi jo riittänyt. Kierreltiin kauppakeskuksessa ja istuskeltiin sielläkin. Meillä ei juuri mitään sieltä tarvinnut ostaa, kun kotona on vaatteetkin halvempia kaupoissa. Käytiin syömässä itsemme tyrmään suuressa buffet-ravintolassa. Siellä oli jos vaikka mitä tarjolla. Voi herranen aika sitä ruokalajien runsauden määrää. Hintaa tuolla syömisellä oli 16 euroa hengeltä. Eipä tarvinnut mökkiautossa enää pöperöitä illalla kokkailla, kun vatsat olivat täynnä.
Vettä oli tullut täällä niin paljon, että paikoin olivat pellot muuttuneet järviksi. Hyvät oli tähystystornit sateessa. Lintuja täällä näytti surkeasta säästä huolimatta olevan, jopa lentelevän. Näimme tienvarressa ruskohaikaran, mutta kuva, jonka tuosta nappasin oli aivan epäselvä.
Barcelonan seutuvilla ei satanut, mutta muuten satoi koko päivän.
Aamun lintubongailu kun jäi pelkäksi haaveeksi, olimme jo hyvissä ajoin lähellä Ranskan rajaa olevaa La Jonquera -ostosparatiisia. Ajoimme monen muun tavoin parkkiin Motorhome parking La Jonqueraan, jossa sitten yönkin muutaman karavaanarin kanssa vietimme.
Vötkistelimme ja ihmettelimme, että vähemmänkin sateen näkeminen olisi jo riittänyt. Kierreltiin kauppakeskuksessa ja istuskeltiin sielläkin. Meillä ei juuri mitään sieltä tarvinnut ostaa, kun kotona on vaatteetkin halvempia kaupoissa. Käytiin syömässä itsemme tyrmään suuressa buffet-ravintolassa. Siellä oli jos vaikka mitä tarjolla. Voi herranen aika sitä ruokalajien runsauden määrää. Hintaa tuolla syömisellä oli 16 euroa hengeltä. Eipä tarvinnut mökkiautossa enää pöperöitä illalla kokkailla, kun vatsat olivat täynnä.
 |
| Tytöt saivat uusia leluja. |
Tässä päivän lyhyt ajoreittimme.
21.1.2017: Haikein mielin syötiin tämän joululoman viimeinen aamupala Espanjassa, jonka jälkeen matkamme taas jatkui.
Espanja itki, kun sen jätimme taaksemme vai satoiko siksi, että se ajoi meidät pois huonolla säällä.
Ranskan puolella pian sää alkoi selvetä ja aurinko paistoi Porte du Soleilla.
Joka reissu joululomalta palatessamme täällä korkeammalla Ranskan puolella Alppien juurella on ollut vähän lunta. Nyt kun oli tammikuu jo pitemmällä, lunta oli aikaisempia vuosia enemmän.
Ajopäivä taas meni liiankin nopeasti, kun jo aurinko alkoi laskemaan.
Espanja itki, kun sen jätimme taaksemme vai satoiko siksi, että se ajoi meidät pois huonolla säällä.
Ranskan puolella pian sää alkoi selvetä ja aurinko paistoi Porte du Soleilla.
Joka reissu joululomalta palatessamme täällä korkeammalla Ranskan puolella Alppien juurella on ollut vähän lunta. Nyt kun oli tammikuu jo pitemmällä, lunta oli aikaisempia vuosia enemmän.
Ajopäivä taas meni liiankin nopeasti, kun jo aurinko alkoi laskemaan.
Ajelimme pimeässä Sveitsissä Delley-Portalban-kylän kupeeseen venesatamaan ja stellplatsille yöksi. Tässä päivän ajoreittimme.
22.1.2017: Viiden jälkeen aamulla heräsin, kun mökkiautossa oli kylmä. Kissoillakin tuo asia tuntui olevan heti kerrottavana. Ei auttanut muu kuin Mies herättää vaihtamaan täysi kaasupullo. Kaasulla pian mökkiauto lämpesikin mukavan lämpöiseksi. Ulkona oli muutama pakkasaste. Uni ei enää tullut. Katselimme Kissojen kanssa ikkunasta pimeään venesatamaan ja bongattiin kettu. Mieskin nousi aikaisin ylös. Syötiin tämän ihanan juhlalomamme viimeinen aamupala ja puuhasteltiin ne tutut aamujärjestelyt. Kissa-Tytöt ei olleet kovin lähtevän näköisiä aamulla. Olimme jo kahdeksalta menossa kuitenkin kotiin päin.
Sveitsi oli tänään kuin mustavalkoelokuvassa, niin harmaa ja väritön. Tien varressa mittari näytti -6 pakkasastetta.
Vuoretkin olivat aivan piilossa. Itävaltakin oli sumuinen. Itävallassa tankkasimme mökkiauton tankin täyteen. Dieselin hinta oli 1.139e. Reissulla kalleinta diesel oli Ranskassa 1.334e ja 1.459e. Portugalissa litrahinta oli 1.314e. Espanjan litrahinta oli halvimmillaan 1.129e ja kalleimmillaan 1.185e. Kotona lähtiessä hinta oli noin 1.11e.
Tässä päivän ajoreittimme Saksan rajalle. Reissussa olimme 31 yötä, joista puskaparkissa/stelplatsilla vietimme 13 yötä ja leirintäalueilla olimme 18 yötä.
Sveitsi oli tänään kuin mustavalkoelokuvassa, niin harmaa ja väritön. Tien varressa mittari näytti -6 pakkasastetta.
Vuoretkin olivat aivan piilossa. Itävaltakin oli sumuinen. Itävallassa tankkasimme mökkiauton tankin täyteen. Dieselin hinta oli 1.139e. Reissulla kalleinta diesel oli Ranskassa 1.334e ja 1.459e. Portugalissa litrahinta oli 1.314e. Espanjan litrahinta oli halvimmillaan 1.129e ja kalleimmillaan 1.185e. Kotona lähtiessä hinta oli noin 1.11e.
Tässä päivän ajoreittimme Saksan rajalle. Reissussa olimme 31 yötä, joista puskaparkissa/stelplatsilla vietimme 13 yötä ja leirintäalueilla olimme 18 yötä.
Ei tarvinnut kuin ajaa kuuden kilometrin tunneli Itävallasta Saksaan niin alkoi vuoret näkymään ja aurinko paistamaan. Kotimaa otti meidät auringonloisteella ihanasti vastaan, mikä tuntui vallan ihastuttavalta tervetuliaislahjalta, vaikka kotona näin talviselta näyttikin.
Kotiin tulimme monta uutta mukavaa, kaunista ja hienoa paikkaa nähtynä ja koettuna. Meillä oli muistoina ja elämänrikkautena kaikki tämä kuukauden aikana koetut hetket mukana. Reissu meni kaikin puolin hyvin, mitään ongelmia ei matkan aikana ollut. Ainoastaan se, että aikaa olisi saanut olla vielä enemmän.
Kiitos ihanat Mieheni ja Kisu-Tytöt mukavasta kuukauden joululomasta ja kymppijuhlareissusta!
Soleil
Ps. Reissun aikaisemmat jutut:
Kymmenentuhannen kuvan läpikäyminen on ollut valtava urakka ja tuohon kun lisätään vielä nämä blogijutut. Aivan liian suuren työn teen omien muistojeni eteen. Nyt ajattelen, etten enää ikinä tällaista muistourakkaa tee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti