olit meille kaikille erityisen tärkeä ja rakas!
Emme unohda sinua ikinä, kaipaamme sinua kuin aurinko kaipaa kukkaa talven sydännä. Muistamme sinua päivästä toiseen, hymyillen ja itkien.
Emme unohda sinua ikinä, kaipaamme sinua kuin aurinko kaipaa kukkaa talven sydännä. Muistamme sinua päivästä toiseen, hymyillen ja itkien.
Vuosi on mennyt äkkilähdöstäsi, mutta karavaanariporukkasi kaipaa sinua vieläkin kovasti, tulemme aina kaipaamaan. Toit erikoisella luonteellasi meidän kaikkien elämään paljon iloa ja valoa. Olemme kovasti sureneet sitä, että yhteinen matkamme jäi aivan liian varhain kesken.
Vaikka menettäisin blogin viimeisetkin lukijat, niin olen höpsö kissamamma ja kirjoitan vielä sinulle. Vaikka suruni ja menetys on ollut suuri en ole halunnut siitä vaijeta. Pikemminkin olisin halunnut enemmän vain puhua. Kirjoittaminen on yksi tapani käydä tätä surutyötä läpi, muistojutuissa ja myös reissujutuissa olet ollut mukana ja tulet mukana olemaan ja kuvia sinusta jakamaan. Pitkä muistojuttusi SUURISYDÄN ON SAMMUNUT on vuoden luetuin juttu ja tuota kyllä kovasti ihmettelen. Ihmisiä kiinnostaa enemmän negatiiviset asiat, kuin reissujutut ja kauniit maisemakuvat. Käytän tässä muistojutussa meistä palvelijoista nimiä mamma, joka ei tarkoita äitiä, ja isäntä nimiä. Olemme aina olleet karvaisille perheenjäsenille mamma ja isäntä.
Ramses, mamma haluaa kertoa ja muistella mennyttä suuren surun ja kaipauksen vuotta ja sitä kuinka meillä elämä on mennyt ilman sinua, mutta myös sitä yhteiseksi jäänyttä viimeistä päiväämme. Olet tämän ja paljon enemmän ansainnut. Muistot siitä millainen hurmuriperheenjäsen olit eivät katoa. Vuotemme on ollut suuren muutoksen aikaa. Meidän kaikkien on pitänyt opetella elämään ilman sinua eikä tämä ole ollut meille kenellekään helppoa.
Elämään on aina kuulunut kissoja, mutta sinulla Ramses ja ystävilläsi on aivan erikoinen asema karvaisena perheenjäsenenä. Sanonhan teistä, että olette "iltatähtiä". Sinä Ramses olit se ensimmäinen urosrotukissa, josta vuosia haaveilin. Maatiaiskissatkin ovat ihania, mutta jos en olisi saanut elää yhdessä tupsukorvakissojen kanssa viimeiset kymmenen vuotta, niin en tietäisi paljoakaan siitä kuinka mahtavia karvaisia perheenjäseniä kissat voivatkaan olla.
Sinä olit aivan erityinen rakkauspakkaus. Aina lähellä oleva ja ahkerin apulainen kaikissa tekemisissäni. Jopa kun mamma meikkasi, niin sinä olit siinä vieressä nätisti ihalilevasti katselemassa. Rakastit suuresti meitä kaikkia, myös osoitit sen meille kaikille. Tuotakin luonteenpiirettäsi en voi kuin ihmetellä. Muorisi kanssa sulla oli omat juttunsa ja Siskosi kanssa omat asiat ja leikit. Enona olit Kuningattarellesi aivan erityinen ystävä. Te nukuitte yhdessä, söitte, pesitte naamat ja korvatkin toisiltanne, kävitte vessassakin kahdestaan... kaiken teitte yhdessä. Poikamainen siskontyttösi rakasti suuresti sinua parasta ystäväänsä ja vauhdikkaita yhteisiä leikkejänne. Teidän ystävyyttä oli suuri ilo seurata lähes kuusi vuotta, mutta myös hyvin tuskaista elää ja seurata Kuningattaresi surua ja ikävää lähtösi jälkeen. Hänelle lähtösi oli varmasti se kaikista suurin menetys, kun Enoa ei löydy enää mistään ja hänen piti alkaa kaikki asiat tekemään yksin ja uudella tavalla, ilman erityisen rakasta ja läheistä enoa. Mammalla on ollut suurena lohtuna ystäväsi.
Ramses, muistamme sinua päivästä toiseen, hymyillen ja itkien. Näin vuosi on mennyt meillä. Huomaan kuinka kissaystäväsikin kaipaavat sinua vieläkin. Kun leikin heidän kanssaan, he katsovat ovelle päin milloin sinä iloisesti sieltä juokset kirmaillen mukaan. Kun tulemme reissusta kotiin he luulevat, että sinut on jätetty yläkertaan ja kiirehtivät katsomaan siihen paikkaan, mihin matkasi päättyi vuosi sitten. Olin luullut heidän tuon unohtavan kuukauden joululomareissun jälkeen, mutta eivät olleet. Eivätkö he olekin aika hassuja. Huomaan lähes päivittäin, kuinka he katselevat etsien ympärilleen ja varsinkin jos joku rapinaääni kuuluu. He luulevat, että kömmit jostain piilosta takaisin. Jotakin heillä tuntuu olevan hukassa, erittäin rakas ystävä, sinä puutut joukosta. Olen monet kerrat isännälle sanonut, että kuinkahan he ilahtuisivat jos sinä joku päivä palaisit takaisin. Tuo on suurta toiveunta. Kyllähän me palvelijat sen tiedämme ettet sinä enää palaa. Muistoina olet kyllä joka hetki kotonasi ja mukanamme sydämessä. Nimellähän sinusta ei ole voinut puhua, kun se on saanut ystäväsi huolestumaan. Täällä puhutaan YstäväRakkaasta monta kertaa päivässä niin nauraen, mutta myös itkien. Tässä vähän aikaan sitten kysyin Kuningattareltasi, ihan vain kokeeksi, että missä Ramses on. Hän alkoi heti katsomaan ja tuijottamaan yläkerran portaisiin päin. Hän ilmeisesti ajatteli sinun siellä olevan ja sieltä tulevan. Muorisi, Siskosi ja siskon Tyttäresi surun ja ikävän katseleminen on ollut mammalle hyvin raskas asia. Jopa aivan yllättävä ja uusi asia, että eläin voi kaveriaan kaivata näin paljon. Jos olit isännälle ja mammalle aivan erityinen, niin sitä myös olit ystävillesi.
Vuosi sitten se suuri pelkoni toteutui, josta olin niin monta kertaa puhunut ja sitä ajatellut. Olin vuosien aikana kuullut niin monesti näistä kissojen äkkikuolemista. Tiesin kuinka vanhempasi, veljesi ja pappasi ainakin lähisukulaisista oli lähtenyt samallalailla yllättäen. Juuri nyt pelkään Kuningatarta, kun hän on siinä suuressa riski-iässä pian seitsemänvuotias, niin kuin sinun vanhempasi ja hänen isovanhempansa lähtivät ja niin moni muukin on lähtenyt. Teistä rakkaista sisaruksista enempi pelkäsin siskollesi tuota kohtaloa. Hänhän oli koko kahdeksasta sisarusparvesta syntyessään se kaikista pienin, ajattelimme hänen olevan heikoin. Sinä olit koko elämäsi terve. Yhden antibioottikuurin olit vain syönyt näyttelystä saaneet ärhäkän vatsapöpön takia. Terveyttäsi seurattiin tarkasti. Puolivuotta aikaisemmin sinulta oli otettu laajat kontrolliverikokeet, vuosia aiemmin hcm-geenitesti (jolla vain katsotaan yksi geeni, kun geenejä on kymmeniä) ja kuukausi aikaisemmin rokotuksen yhteydessä lääkäri tutki ja kuunteli sinut tarkasti. Sydämestä ei kuulunut sivuääntä. Sinun kohtalo oli niin kuin 30% muillakin sydänsairailla kissoilla, että ensimmäinen oire on sydämen pysähdys. Voi kuinka monta kertaa olenkaan toivonut, että et olisi tuota geeniperimää perinyt vaan sydänvikasi olisi ollut sellainen, että olisin saanut sinua hoitaa ja sopeutua lähtöösi. No, ei sekään olisi heppo tilanne. Sinua ajatellen lähtösi oli sinulle tietysti kaikista paras, kun sinun ei tarvinnut sairastaa. Sait lähteä tavallisen iloa olevan päivän ja iltaleikin jälkeen onnellisena ja tyytyväisenä. Perheellesi äkkilähtösi oli kova shokki ja järkytys.
Tässä sinä nautit 4.4.2016 ihanasta ja lämmittävästä kevätauringosta. Olit aivan uskomaton kissa, miten nautit elämästä ja sen ihanista hetkistä viimeisiin hetkiisi asti täysillä. Tässäkin kun kuvia otin ja sanoin sinulle, niin kuin satoja kertoja aiemmin, että täälläkö Ramses nauttii ja onkos elämä ihanaa. Sinä pyörit ja kierit vielä enemmän näyttäen, että elämä on näin ihanaa. Olit kerrassaan rakastettavan ihana.
Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli.
Mutt´sydämiimme läpi elämän jätit muistosi lämpimän.
6.4.2016 jäi meidän viimeiseksi yhteiseksi päiväksi. Päivä oli tavallinen päivä ja sinä innokkaana ja normaaliin tapaan olit mammalle siivouskaverina. Olit imurointikaverinakin. Hypit korkealle pesuhuoneen kattoikkunalle katsomaan, kun siivosin pesuhuonetta. Sairas kissa ei noin tekisi. Pakkasimme romppeitakin valmiiksi viikonlopun reissua varten ja silmäsi loistivat, kun puhuin, että reissuun lähdemme. Illalla isännän jalkojen päältä katselit futista aivan tuttuun tapaan. Josta sitten tulit jossain vaiheessa minun hiirikäden päälle katselemaan, kun kävin joululoman kuvia läpi. Aivan kuin tässä vanhassa kuvassa katselette isännän kanssa netistä mopoja. Tuokin oli sitä isäntien yhteistä harrastusta. Aivan näin sinä olit siinä reilu tunti ennen lähtöäsi, niin kuin satoja kertoja aiemmin, jos et ollut sylissäni, kun tietokoneella olin. Muistan kuinka isäntä houkutteli siitä sinua takaisin syliinsä, mutta sinä vain kehräsit isommin ja olit tyytyväisenä viimeisen kerran hiirikäteni päällä. Nuokin muistot sattuvat vieläkin syvälle sydämeen.
Niin syötiin iltapala. Sinullekin ruoka maistui hyvin. Muut menivät yläkertaan ja sinä jäit odottamaan tuttuun tapaan minua. Yläkertaan kun yhdessä nousimme sinä normaaliin tapaan pyysit oven päällä olevalla sinun lempihuiskalla vielä iltaleikkiä, kähisevällä äänelläsi ja katsoen oven päälle. Tuota iltaleikkiä pyysit vaikka hetki aiemmin olisi alakerrassa yhdessä leikitty muilla huiskilla. Iltaleikki makuuhuoneessa oli sinun ja Siskosi juttu. Se vaihteli illoittain kumpi siinä showta veti. Viimeisessä yhteisessä leikissä Siskosi oli villinä pääroolissa, mutta sinäkin olit mukana silmät intoa täynnä. Muistan elävästi kuinka sinun ja Muorisi kanssa vielä hetken leikin huiskallla lattialla. Muorisi leikki sinulle verholeikkiä ja te siitä sitten juoksitte kirmaten käytävään. Aivan niin kuin lähes joka ilta aiemminkin. Tuo hetki jäi viimeiseksi, kun näin sinut elävänä. Niin surullinen muisto.
Heräsin vajaan tunnin päästä kolahdukseen. Ääni tuli, kun jokin kolahti lämpöpatteriin. Myöhemmin hoksasin tuon äänen tulleen makuuhuoneemme pattereissa olevasta kissapedistä, jossa Siskosi tuohon aikaan usein nukkui eli hän hyppäsi siitä lattialle ja se kolahti. Kuuntelin muutaman minuutin kuuluuko mitään ääniä. Mitään ei kuulunut, mutta nousin ylös. Siskosi juoksi edestakaisin levottomana. Kuningatar oli käytävän päässä lipaston päällä. Huomasin, kuinka makasit vierashuoneen oven suussa lattialla ja muori istui vieressäsi. En tiedä miksi sytytin valot. Ehkä siksi, että kun Siskosi juoksi levottomana, ymmärsin hänellä olevan jotakin asiaa ja kun sinä olit Muorisi kanssa siinä lattialla ajattelin, että teillä on jokin öttiäisjahti meneillään. Se valojen sytytys oli hirvittävä hetki, kun huomasin leukasi roikkuvan. Olit eloton, mutta aivan lämmin vielä. Jälkeen päin olen hetkittäin harmitellut sitä, etten hoksannut tuossa hetkessä sinua elvyttää. Tuo tuli vasta paljon myöhemmin mieleen, kun jätimme hyvästejä sinulle. Tuskinpa se olisi sinua tuonut takaisin.
Vajaa tunti ennen lähtöäsi olit varmasti onnellinen ja me kaikki olimme. Kävitte tuon iltaleikin jälkeen yleensä vielä pienellä iltapalalla, jonka jälkeen tulit Kuningattaresi kanssa sänkyymme nukkumaan. Enää et kerennyt. Vielä enemmän olen lähtösi jälkeen miettinyt sinun viimeisiä hetkiä, viimeistä puolta tuntia ja viimeisiä minuutteja. Oliko nuo viimeiset hetket sinulla kivuliaita. Luulen etteivät olleet. Jos olisit ollut kipeä, niin luulen, että olisit äänellyt ja siihen varmasti olisin herännyt. Luulen, että käytävän lattialla siinä lämpimässä kohdassa missä lämmitysputket lattiasta tekivät mukavan lämpöisen, lempipaikallasi makasit ja siitä olit puoli metriä vain siirtynyt, mihin matkasi sitten päättyi. Ehkä tunsit jotakin ja nousit tai sitten vain kävelit ja kaaduit kyljellesi. Mitään suustasikaan ei ollut tullut. Mikä oli se ääni, mitä Siskosi nousi katsomaan? Äännähditko kivusta vai oliko vain outo kolahdus ja viimeinen henkäys, josta hän huolestui ja kiirehti sinua katsomaan?
Siitä hetkestä alkoi suuren surun hetket ja kaipauksen aika sekä elämän muutos. En ymmärrä, miten olen edes johonkin naamakirjaan pystynyt mitään kirjoittamaan tuona päivänä. Vaikka vuosi on mennyt, tuntuu, että lähdit aivan äskettäin ja asia koskettaa kovasti vieläkin. Olimme kaikki järkyttyneitä ja hyvin surullisia. Hiljainen Muorisikin kävi muutamana päivänä lähtösi jälkeen isosti itkemässä paikassasi, johon matkasi päättyi, se oli kurjaa kuultavaa. Istui silmät suurena ja pää allapäin. Hänkin suri ja ikävöi kohtaloasi syvästi. Siskosi juoksi ympäri taloa kutsui hellästi sinua, mutta sinua ei löytynyt. Meillä oli niin hiljaistakin. Muistathan sinä, kuinka Kuningatar kulki perässäsi ja jutteli kovasti sinulle. Kuningattaresi, joka oli tehnyt kaiken kanssasi, oli aivan hukassa. Hän ei halunnut silityksiä eikä olla sylissä. Hän oli nukkunut lähes aina sängyssämme sinun kanssa, mutta nyt hän pakeni vain alakertaan odottamaan sinua. Hän kaipasi valtavasti sinun läheisyyttä, mutta tätikään ei halunnut häntä kainaloon. Tuntui, ettei hän viikkoihin edes nukkunut, jos joku pienikin ääni kuului jostakin, nousi heti istumaan, että sieltäkö se rakas eno nyt tulee. Huomaan vielä tänäkin päivänä, että jotakin hän odottaa. Kuningatar kaipasi kovasti syöntikaveria. Nykyisin hän istuu usein ja pyytää isäntää tai mammaa syöntikaveriksi. Jos isäntä on kotona mamma ei edes kelpaa tuohon erikoistehtävään. Tuosta ruokailuasiasta tuli lähdettyäsi ongelma. Jos täti meni syömään Kuningatar hyökkäsi heti myös syömään ja täti haluaa syödä yksin. Niimpä täti alkoi syödä nopeasti ahmien ja oksentamaan noin kuukausi sinun lähtösi jälkeen. Menimme vauhdilla lääkäriin ja hänet tutkittiin monin eri tavoin. Suuri järkytys oli kun röntgenkuva näytti sydämen isoksi ja oudon muotoiseksi. Parin päivän odotus erikoislääkärille ja eri paikkakunnalle oli yhtä tuskaa ja pelkoa, että menetämmekö siskosi myös tässä samassa rytäkässä. Siinä samalla, kun juostiin lääkärillä Muoriltasi otettiin vuosittaiset laajat verikokeet, kun oli niiden aika. Järkytys ja huoli vaan lisääntyi, kun munuaisarvot olivat vähän koholla ja pissa aivan punaista. Muoristasi tuli kova huoli, että menetämmekö hänetkin sillä tiedän, että munuaisten kanssa voi tulla äkkiromahdus. Hänen ruokailu piti siinä kaiken muun muutoksen ohella muuttaa erikoisruuaksi, niin kuin ei jo olisi ollut ruokailun kanssa jo tarpeeksi ongelmia. Onneksi Muorille erikoisruoka maistui hyvin eikä tuon asian kanssa tullut lisähuolta. Siskosi tarkka sydäntutkimus toi jo vähän helpotusta suureen huolen määrään. Sydän oli kunnossa. Muorisi tilanne tänään on se, että mitään munuaissairaudelle tyypillisiä oireita ei ole vieläkään, mistä olen erittäin kiitollinen. Hän syö erikoisruokaa, saa munuaisten toimintaa auttavaa lääkettä, myös homeopaattista. Arvot eivät ole paljoa vuoden aikana nousseet. Voi olla, että hän sairastui suuresta surusta, mutta hyvin varhaisella toteamisella ja tukihoidoilla voi elää ihan normaalin pitkän elämän. Muoriltasihan sydämestä oli kuulunut heikko sivuääni jo pari vuotta, mutta sydänultrassa ei mitään vikaa löytynyt. Ja nyt vuoteen sitä sivuääntä ei ole enää kuulunut. Sinun sydän sitten sammuikin yllättäen ja tätä ihmettelemme.
Ystäväsi menettivät myös leikkimisen taidon, kun sinä et ollut heitä leikkiin ohjaamassa ja näyttämässä mitä nyt leikitään. Olit heille suuri viihdyttäjä. Joskus innostuivat huiskaleikkiin kanssani, mutta mamma ei voinut mitenkään korvata sinua. Jossain vaiheessa ostin heille tunnelin joka ilahdutti heitä vähän. Nykyisin siitä on jo paljon iloa. Sänkymme viereen ostettiin matala taso, jonka päälle alkoi Kuningatar pikkuhiljaa tulla nukkumaan.
Ensimmäisten kuukausien mökkiautoreissut olivat Kuningattarelle tuskaisia. Aamuyöt hän kutsui sinua leikkiin ja itki. Kävi peiton altakin välillä katsomassa, että oletko sinä siellä. Nyt vuodenkin päässä vielä joka reissun ensimmäinen yö aamu neljän-viiden jälkeen hän kaipaa sinua ja vähän itkee. Monesti nykyisin rauhoittuu siihen, kun tulee viereeni ja silittelen ja hän saa nuolla kättäni. Jos jompikumpi mustista Tytöistä nousee ylös, hän heti kiirehtii iloisesti jutellen katsomaan, että kuka siellä on. Tylsää hänellä on kun ne ei leiki juoksuleikkejä.
Ramses, loppuvuodesta Kuningatar vasta alkoi itsekseen leikkimään lattialla leluilla. Nuo olivat suuria onnenhetkiä. Voi kuinka ihanalta onkaan tuntunut, kun hänen juttelu on palannut ja nyt hän höpöttää meille palvelijoille. Nyt joululomareissun jälkeen olen alkanut saamaan enemmän siskostasi ja Kuningattaresta apulaista puuhiini, mutta eihän he sellaisia innokkaita jokapaikanhöyliä ole kuin sinä olit. Siskosi tulee useammin syliini ja Kuningatar komentaen viereeni, että rapsuta häntä. Nytkin hän on vieressäni. Kukaan ei nuku kylläkään kainalossani. Pikkuhiljaa Kuningatar on myös oppinut, että tädin kanssa pitää leikkiä nätisti ja tyttömäisesti. Jopa olen huomannut, kuinka täti houkuttelee Kuningattaren tunnelileikkiin tai pieneen juoksuleikkiin. Välillä tädin pitää komentaa, kun Kunigatar innostuu liikaa ja leikkiin niin innokkaan poikamaisesti. Muistathan sinä, kuinka hän ihanasti kirmailli ja äänteli, villisti kuin luonto-ohjelmissa ne apinat. Pieni ongelma on ollut myös se, että joskus Kuningatar antaa tädilleen äkkilähdön vaikkapa meidän sängystä tai kiipeilytelineestä. Voi olla, että tällaisessa tilanteessa tädin kynnen juuri vaurioitui vasta. Meinaa ilmeisesti vähän pomotella vanhaa tätiään.
Jos olit mammalle apulainen kaikessa, niin olit sitä myös isännälle. En voi kuin ihmetellä millainen ihana olit apulaisena. Katsoessani vaikka näitä kuvia missä olet apumiehenä isännälle ja kokoatte tuollaista kuntoilulaitetta. Nuo olivat niitä isäntien töitä. Olit juuri tuollainen apulainen. Olet kiivennyt noin hurjaan paikkaan, että näet kunnolla isännän tekemän työn. Painotkin tarkastat, että pysyvätkö ne paikoillaan. Nämäkin ovat aivan huippumuistoja, niin monen muun lisäksi.
Mitä ajattelitkaan, kun kotiin tulimme reissusta. Mistä tuollaisen saatoitkaan oppia ja hoksata. Pian kuului alakerrasta kellarin ovelta kähisevä ja vähän raakkuva komennusääni isännälle, että alahan tulla sieltä kellaria tarkastamaan. Voi kuinka tyytyväinen olitkaan, kun sait kellarihuoneet käydä tarkastamassa. Usein tuon jälkeen menit kuljetuslaukkuun sen näköisenä, että nyt voimme lähteä uudestaan reissuun. Nyt ei kukaan enää tarkasta kellaria.
Ramses, kiitos näistä upeista näyttelyhetkistä! Ilman sinua en olisi näitä muistoja elämänhelminauhaan saanut kerättyä. Olen niin kiitollinen näistä huippumuistoista, vaikka näitä on vieläkin vaikea katsella ja muistella, mutta muutaman kuvan haluan tähän laittaa. Sinua oli ilo esitellä näyttelyssä käyville ihmisille. Annoin myös monesti jonkun lapsen silittää sinua. Saatoin 100% luottaa, ettet sähise tai läppää tassulla silittäjää, niin kuin ei sukulaisetkaan tekisi.
Tässä olet viimeisissä näyttelyissä seitsemänvuotiaana. Olit näyttelyn paras veteraani. Voi miten kiitollinen olenkaan kuvia katsellessa, kuinka hienon näköinen olet, kun tuomarit sinua nostelevat ja syynäävät. Muistathan kuinka usein korvaasi kuiskuttelin, että nautitaan tästä viimeisestä näyttelypäivästä ja mehän nautittiin. Nämä hetket olivat mammalle hyvin tunteikkaita. Taidat olla tuossa palkintojen kanssa poseerauskuvassa vähän ylpeä itsekin komeudestasi. Tuo palkintokissapatsas on ollut kohta vuoden uurnasi vieressä. Kiitos Ramses näistäkin muistoista.
Olen kyllä tämän jo monta kertaa muistiin kirjoittanut, mutta tämä kuva on aivan huippukuva sinusta. Kuva on otettu kaksivuotispäivänä 11.1.2009 eli et ole vielä aivan aikuisen miehen kuosissa. Tuo ihana ilmeesi, kun katsahdat veikeästi taaksepäin, heität päätäsi vinosti eteen ja katsot uudestaan taaksepäin. Tuosta sitten joko kirmahdit juoksuun tai heittäydyit lattialle kierimään ja pyörimään. Olit rakastettavan veikeä ja sait paljon kehuja.
Kuljet elämämme loppuun asti meidän puheissamme ja sydämissämme. Kuljet mukana suojelemassa tällä kuvalla meidän reissuja myös mökkiautomme tienpuoleisessa takanurkassa. Katsot ja suojelet, ettei kukaan vain peräämme ajaisi. Olet suojelusenkelimme.
Kerron sulle Ramses yhden hassun tapahtuman meidän joululomareissulta Portugalista ja tämän vuoden ensimmäiseltä päivältä. Tätä en edes kirjoittanut reissujuttuun. Mammalla oli tietysti ollut erityistä haikeuden ja ikävän tunnetta mielessä, kun vuosi oli pitänyt aloittaa ilman sinua. Olimme pysähtyneet yhdelle rannalle, että teemme kävelyretken rantahietikolla. Isäntä meni jo ulos ja minä jäin laittamaan auton järjestykseen, niin kuin aina laitamme, kun sieltä poistumme. Isäntä tuli yllättäen jonkun vanhemman pariskunnan kanssa mökkiauton ovelle ja käski näyttämään minun heille kissoja. Minä näytin, mutta he halusivat nähdä juuri sen kissan, jonka kuva on mökkiautomme takana, nainen sanoi elekielellä. Minua alkoi aivan älyttömästi itkettämään, en voinut sille yhtään mitään. Olin kaivannut kovasti sinua reissullamme ja sitten joku halusi nähdä sinut. Nainen ei osannut muuta kuin ranskaa. Ilmeisesti ei myös ymmärtänyt sanaa, Schutzengel, vaan oli innokas kissanainen ja halusi nähdä sinut. Mies ymmärsi sitten jotenkin englanniksi ja sen, että sinun sydän oli sammunut etkä ollut enää mukana. He olivat erittäin pahoillaan. Heillä itsellä oli kaksi persialaista kissaa.
Mustarastaan iloinen kevätlaulu muuttui yllättäen vuosi sitten itkuvirreksi. Kuinka yhdessä kuuntelimme ja tykkäsimme sen laulusta, sen papukaijalinnun. Sinä viimeisinäkin päivinä kiirehdit parvekkeelle sen kaunista laulua kuuntelemaan, kun sen kevätlaulu kerkesi jo alkaa. Tuosta lähtien sen laulu on soinut mollisävelessä ja aina tuonut ikävän ja surumielen. Nyt keväällä sen kauniin laulun käänsin iloisemmaksi asiaksi. Nytkin mustarastas laulaa tuolla ulkona ja sen laulu tuntuu jo mukavalle. Ajattelen sinun siellä meille laulavan, että nauttikaa keväästä ja ihanasta elämästä.
Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet.
Ramses, suuri suru, kaipaus ja menetys toi mukanaan meille uuden pienen harrastuksen. Kesäkuussa Unkarin reissulla aloimme bongailemaan lintuja ja merkkaamaan joka uusi lintulaji ylös. Tämä uusi harrastus tuli hyvällä hetkellä ja tarpeeseen. Saimme jotakin uutta ja mielenkiintoista ajateltavaa surussamme ja ikävässämme. Voin aina ajatella, että sinä toit lintubongauksen elämäämme. Se syntyi sinun suuresta kaipuusta.
Emme olisi kukaan halunneet, että yhteinen taival päättyisi tällä tavalla yllättäen. Et sinä olisi halunnut meitä jättää, sen kyllä hyvin tiedämme. Lähes kaikki asiat menivät meillä sekaisin ja mullinmallin. Siinä samalla tuli myös valtava huoli ystävistäsi. Olisi kyllä sinun menettämisen tuskassakin ollut jo tarpeeksi surua ja huolta. Vuoretkin menettivät joksikin aikaa lumoavan kauneutensa. Sinä veit niin paljon ihania juttuja meidän yhteisestä elämästä mukanasi. Jätit jälkeesi myös aarteina paljon hienoja ja arvokkaita muistoja, joita saamme loppuelämän muistella. Vaikka ikävöin vieläkin kovasti sinua ja tulen aina ikävöimään, niin en ikinä unohda sitä miten rakastit ja nautit elämästä, myös näytit sen. Olitko tuon taidon oppinut mammaltasi? En ikinä unohda miten sinä kissana osasit olla hauska ja viihdyttävä, niin ystävillesi kuin myös isännälle ja mammalle. Olit huumoritajuinen kissa. Nuo kaikki arvokkaat muistot saivat myös meidät pian nauttimaan surun sävelestä huolimatta elämästä. Ikävän ja kaipauksen kanssa on opittu elämään, vaikka se välillä onkin vaikeaa ollut. Sinähän jätit meille parhaan elämisen mallin, että pitää nauttia ja iloita elämän hetkistä suurella sydämellä. On jatkettu arjen pienistä hetkistä iloitsemista ja nauttimista, aivan niin kuin sinun eläessäkin nautimme. Nautimme reissuilla uuden näkemisestä ja kokemisesta myös suurella sydämellä. Muistamme myös, kuinka tuo ihana elämänlahja voi vain aivan yllättäen ja ykskaks sammua.
Sun muistos kallis ainiaan jää kauniina mieliimme loistamaan
vaikk sydämes kultainen väsyi pois, emme hyvyyttäs, lämpöäs unhoittaa koskaan voi.
Olemme erittäin kiitollisia yhteisestä unohtumattoman hienosta matkasta jonka yhdessä saimme kulkea. Suurin rakkauden ja kaipauksen tuntein sinua muistellen ja kiitellen,
karavaanarikotiväkesi
Kun suru ja kaipaus on liian suuri ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi, muistele silloin minua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli. Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa, minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa. Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi!
Elämään on aina kuulunut kissoja, mutta sinulla Ramses ja ystävilläsi on aivan erikoinen asema karvaisena perheenjäsenenä. Sanonhan teistä, että olette "iltatähtiä". Sinä Ramses olit se ensimmäinen urosrotukissa, josta vuosia haaveilin. Maatiaiskissatkin ovat ihania, mutta jos en olisi saanut elää yhdessä tupsukorvakissojen kanssa viimeiset kymmenen vuotta, niin en tietäisi paljoakaan siitä kuinka mahtavia karvaisia perheenjäseniä kissat voivatkaan olla.
Sinä olit aivan erityinen rakkauspakkaus. Aina lähellä oleva ja ahkerin apulainen kaikissa tekemisissäni. Jopa kun mamma meikkasi, niin sinä olit siinä vieressä nätisti ihalilevasti katselemassa. Rakastit suuresti meitä kaikkia, myös osoitit sen meille kaikille. Tuotakin luonteenpiirettäsi en voi kuin ihmetellä. Muorisi kanssa sulla oli omat juttunsa ja Siskosi kanssa omat asiat ja leikit. Enona olit Kuningattarellesi aivan erityinen ystävä. Te nukuitte yhdessä, söitte, pesitte naamat ja korvatkin toisiltanne, kävitte vessassakin kahdestaan... kaiken teitte yhdessä. Poikamainen siskontyttösi rakasti suuresti sinua parasta ystäväänsä ja vauhdikkaita yhteisiä leikkejänne. Teidän ystävyyttä oli suuri ilo seurata lähes kuusi vuotta, mutta myös hyvin tuskaista elää ja seurata Kuningattaresi surua ja ikävää lähtösi jälkeen. Hänelle lähtösi oli varmasti se kaikista suurin menetys, kun Enoa ei löydy enää mistään ja hänen piti alkaa kaikki asiat tekemään yksin ja uudella tavalla, ilman erityisen rakasta ja läheistä enoa. Mammalla on ollut suurena lohtuna ystäväsi.
Ramses, muistamme sinua päivästä toiseen, hymyillen ja itkien. Näin vuosi on mennyt meillä. Huomaan kuinka kissaystäväsikin kaipaavat sinua vieläkin. Kun leikin heidän kanssaan, he katsovat ovelle päin milloin sinä iloisesti sieltä juokset kirmaillen mukaan. Kun tulemme reissusta kotiin he luulevat, että sinut on jätetty yläkertaan ja kiirehtivät katsomaan siihen paikkaan, mihin matkasi päättyi vuosi sitten. Olin luullut heidän tuon unohtavan kuukauden joululomareissun jälkeen, mutta eivät olleet. Eivätkö he olekin aika hassuja. Huomaan lähes päivittäin, kuinka he katselevat etsien ympärilleen ja varsinkin jos joku rapinaääni kuuluu. He luulevat, että kömmit jostain piilosta takaisin. Jotakin heillä tuntuu olevan hukassa, erittäin rakas ystävä, sinä puutut joukosta. Olen monet kerrat isännälle sanonut, että kuinkahan he ilahtuisivat jos sinä joku päivä palaisit takaisin. Tuo on suurta toiveunta. Kyllähän me palvelijat sen tiedämme ettet sinä enää palaa. Muistoina olet kyllä joka hetki kotonasi ja mukanamme sydämessä. Nimellähän sinusta ei ole voinut puhua, kun se on saanut ystäväsi huolestumaan. Täällä puhutaan YstäväRakkaasta monta kertaa päivässä niin nauraen, mutta myös itkien. Tässä vähän aikaan sitten kysyin Kuningattareltasi, ihan vain kokeeksi, että missä Ramses on. Hän alkoi heti katsomaan ja tuijottamaan yläkerran portaisiin päin. Hän ilmeisesti ajatteli sinun siellä olevan ja sieltä tulevan. Muorisi, Siskosi ja siskon Tyttäresi surun ja ikävän katseleminen on ollut mammalle hyvin raskas asia. Jopa aivan yllättävä ja uusi asia, että eläin voi kaveriaan kaivata näin paljon. Jos olit isännälle ja mammalle aivan erityinen, niin sitä myös olit ystävillesi.
Vuosi sitten se suuri pelkoni toteutui, josta olin niin monta kertaa puhunut ja sitä ajatellut. Olin vuosien aikana kuullut niin monesti näistä kissojen äkkikuolemista. Tiesin kuinka vanhempasi, veljesi ja pappasi ainakin lähisukulaisista oli lähtenyt samallalailla yllättäen. Juuri nyt pelkään Kuningatarta, kun hän on siinä suuressa riski-iässä pian seitsemänvuotias, niin kuin sinun vanhempasi ja hänen isovanhempansa lähtivät ja niin moni muukin on lähtenyt. Teistä rakkaista sisaruksista enempi pelkäsin siskollesi tuota kohtaloa. Hänhän oli koko kahdeksasta sisarusparvesta syntyessään se kaikista pienin, ajattelimme hänen olevan heikoin. Sinä olit koko elämäsi terve. Yhden antibioottikuurin olit vain syönyt näyttelystä saaneet ärhäkän vatsapöpön takia. Terveyttäsi seurattiin tarkasti. Puolivuotta aikaisemmin sinulta oli otettu laajat kontrolliverikokeet, vuosia aiemmin hcm-geenitesti (jolla vain katsotaan yksi geeni, kun geenejä on kymmeniä) ja kuukausi aikaisemmin rokotuksen yhteydessä lääkäri tutki ja kuunteli sinut tarkasti. Sydämestä ei kuulunut sivuääntä. Sinun kohtalo oli niin kuin 30% muillakin sydänsairailla kissoilla, että ensimmäinen oire on sydämen pysähdys. Voi kuinka monta kertaa olenkaan toivonut, että et olisi tuota geeniperimää perinyt vaan sydänvikasi olisi ollut sellainen, että olisin saanut sinua hoitaa ja sopeutua lähtöösi. No, ei sekään olisi heppo tilanne. Sinua ajatellen lähtösi oli sinulle tietysti kaikista paras, kun sinun ei tarvinnut sairastaa. Sait lähteä tavallisen iloa olevan päivän ja iltaleikin jälkeen onnellisena ja tyytyväisenä. Perheellesi äkkilähtösi oli kova shokki ja järkytys.
Tässä sinä nautit 4.4.2016 ihanasta ja lämmittävästä kevätauringosta. Olit aivan uskomaton kissa, miten nautit elämästä ja sen ihanista hetkistä viimeisiin hetkiisi asti täysillä. Tässäkin kun kuvia otin ja sanoin sinulle, niin kuin satoja kertoja aiemmin, että täälläkö Ramses nauttii ja onkos elämä ihanaa. Sinä pyörit ja kierit vielä enemmän näyttäen, että elämä on näin ihanaa. Olit kerrassaan rakastettavan ihana.
Tässä on viimeinen yhteiskuva 31.3.2016 Muorisi ja Kuningattaresi kanssa ja siskosi kanssa helmikuussa. Ja viimeinen kuva 5.4.2016 Kuningattaresta ja sinusta nukkumassa. Olimme siivonneet yhdessä vierashuoneen ja kaapista kaivoin tuon vanhan pesän esille ja kun hetken päästä kävin katsomassa, te parhaat ystävykset siinä nukuitte tuttuun tapaan kylki kyljessä, vaikka peti oli teille pieni.
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli.
Mutt´sydämiimme läpi elämän jätit muistosi lämpimän.
 |
| Olit mestari palloleikeissä, futismies. |
6.4.2016 jäi meidän viimeiseksi yhteiseksi päiväksi. Päivä oli tavallinen päivä ja sinä innokkaana ja normaaliin tapaan olit mammalle siivouskaverina. Olit imurointikaverinakin. Hypit korkealle pesuhuoneen kattoikkunalle katsomaan, kun siivosin pesuhuonetta. Sairas kissa ei noin tekisi. Pakkasimme romppeitakin valmiiksi viikonlopun reissua varten ja silmäsi loistivat, kun puhuin, että reissuun lähdemme. Illalla isännän jalkojen päältä katselit futista aivan tuttuun tapaan. Josta sitten tulit jossain vaiheessa minun hiirikäden päälle katselemaan, kun kävin joululoman kuvia läpi. Aivan kuin tässä vanhassa kuvassa katselette isännän kanssa netistä mopoja. Tuokin oli sitä isäntien yhteistä harrastusta. Aivan näin sinä olit siinä reilu tunti ennen lähtöäsi, niin kuin satoja kertoja aiemmin, jos et ollut sylissäni, kun tietokoneella olin. Muistan kuinka isäntä houkutteli siitä sinua takaisin syliinsä, mutta sinä vain kehräsit isommin ja olit tyytyväisenä viimeisen kerran hiirikäteni päällä. Nuokin muistot sattuvat vieläkin syvälle sydämeen.
Niin syötiin iltapala. Sinullekin ruoka maistui hyvin. Muut menivät yläkertaan ja sinä jäit odottamaan tuttuun tapaan minua. Yläkertaan kun yhdessä nousimme sinä normaaliin tapaan pyysit oven päällä olevalla sinun lempihuiskalla vielä iltaleikkiä, kähisevällä äänelläsi ja katsoen oven päälle. Tuota iltaleikkiä pyysit vaikka hetki aiemmin olisi alakerrassa yhdessä leikitty muilla huiskilla. Iltaleikki makuuhuoneessa oli sinun ja Siskosi juttu. Se vaihteli illoittain kumpi siinä showta veti. Viimeisessä yhteisessä leikissä Siskosi oli villinä pääroolissa, mutta sinäkin olit mukana silmät intoa täynnä. Muistan elävästi kuinka sinun ja Muorisi kanssa vielä hetken leikin huiskallla lattialla. Muorisi leikki sinulle verholeikkiä ja te siitä sitten juoksitte kirmaten käytävään. Aivan niin kuin lähes joka ilta aiemminkin. Tuo hetki jäi viimeiseksi, kun näin sinut elävänä. Niin surullinen muisto.
Heräsin vajaan tunnin päästä kolahdukseen. Ääni tuli, kun jokin kolahti lämpöpatteriin. Myöhemmin hoksasin tuon äänen tulleen makuuhuoneemme pattereissa olevasta kissapedistä, jossa Siskosi tuohon aikaan usein nukkui eli hän hyppäsi siitä lattialle ja se kolahti. Kuuntelin muutaman minuutin kuuluuko mitään ääniä. Mitään ei kuulunut, mutta nousin ylös. Siskosi juoksi edestakaisin levottomana. Kuningatar oli käytävän päässä lipaston päällä. Huomasin, kuinka makasit vierashuoneen oven suussa lattialla ja muori istui vieressäsi. En tiedä miksi sytytin valot. Ehkä siksi, että kun Siskosi juoksi levottomana, ymmärsin hänellä olevan jotakin asiaa ja kun sinä olit Muorisi kanssa siinä lattialla ajattelin, että teillä on jokin öttiäisjahti meneillään. Se valojen sytytys oli hirvittävä hetki, kun huomasin leukasi roikkuvan. Olit eloton, mutta aivan lämmin vielä. Jälkeen päin olen hetkittäin harmitellut sitä, etten hoksannut tuossa hetkessä sinua elvyttää. Tuo tuli vasta paljon myöhemmin mieleen, kun jätimme hyvästejä sinulle. Tuskinpa se olisi sinua tuonut takaisin.
 |
| Elämä on ihanaa! |
Vajaa tunti ennen lähtöäsi olit varmasti onnellinen ja me kaikki olimme. Kävitte tuon iltaleikin jälkeen yleensä vielä pienellä iltapalalla, jonka jälkeen tulit Kuningattaresi kanssa sänkyymme nukkumaan. Enää et kerennyt. Vielä enemmän olen lähtösi jälkeen miettinyt sinun viimeisiä hetkiä, viimeistä puolta tuntia ja viimeisiä minuutteja. Oliko nuo viimeiset hetket sinulla kivuliaita. Luulen etteivät olleet. Jos olisit ollut kipeä, niin luulen, että olisit äänellyt ja siihen varmasti olisin herännyt. Luulen, että käytävän lattialla siinä lämpimässä kohdassa missä lämmitysputket lattiasta tekivät mukavan lämpöisen, lempipaikallasi makasit ja siitä olit puoli metriä vain siirtynyt, mihin matkasi sitten päättyi. Ehkä tunsit jotakin ja nousit tai sitten vain kävelit ja kaaduit kyljellesi. Mitään suustasikaan ei ollut tullut. Mikä oli se ääni, mitä Siskosi nousi katsomaan? Äännähditko kivusta vai oliko vain outo kolahdus ja viimeinen henkäys, josta hän huolestui ja kiirehti sinua katsomaan?
Siitä hetkestä alkoi suuren surun hetket ja kaipauksen aika sekä elämän muutos. En ymmärrä, miten olen edes johonkin naamakirjaan pystynyt mitään kirjoittamaan tuona päivänä. Vaikka vuosi on mennyt, tuntuu, että lähdit aivan äskettäin ja asia koskettaa kovasti vieläkin. Olimme kaikki järkyttyneitä ja hyvin surullisia. Hiljainen Muorisikin kävi muutamana päivänä lähtösi jälkeen isosti itkemässä paikassasi, johon matkasi päättyi, se oli kurjaa kuultavaa. Istui silmät suurena ja pää allapäin. Hänkin suri ja ikävöi kohtaloasi syvästi. Siskosi juoksi ympäri taloa kutsui hellästi sinua, mutta sinua ei löytynyt. Meillä oli niin hiljaistakin. Muistathan sinä, kuinka Kuningatar kulki perässäsi ja jutteli kovasti sinulle. Kuningattaresi, joka oli tehnyt kaiken kanssasi, oli aivan hukassa. Hän ei halunnut silityksiä eikä olla sylissä. Hän oli nukkunut lähes aina sängyssämme sinun kanssa, mutta nyt hän pakeni vain alakertaan odottamaan sinua. Hän kaipasi valtavasti sinun läheisyyttä, mutta tätikään ei halunnut häntä kainaloon. Tuntui, ettei hän viikkoihin edes nukkunut, jos joku pienikin ääni kuului jostakin, nousi heti istumaan, että sieltäkö se rakas eno nyt tulee. Huomaan vielä tänäkin päivänä, että jotakin hän odottaa. Kuningatar kaipasi kovasti syöntikaveria. Nykyisin hän istuu usein ja pyytää isäntää tai mammaa syöntikaveriksi. Jos isäntä on kotona mamma ei edes kelpaa tuohon erikoistehtävään. Tuosta ruokailuasiasta tuli lähdettyäsi ongelma. Jos täti meni syömään Kuningatar hyökkäsi heti myös syömään ja täti haluaa syödä yksin. Niimpä täti alkoi syödä nopeasti ahmien ja oksentamaan noin kuukausi sinun lähtösi jälkeen. Menimme vauhdilla lääkäriin ja hänet tutkittiin monin eri tavoin. Suuri järkytys oli kun röntgenkuva näytti sydämen isoksi ja oudon muotoiseksi. Parin päivän odotus erikoislääkärille ja eri paikkakunnalle oli yhtä tuskaa ja pelkoa, että menetämmekö siskosi myös tässä samassa rytäkässä. Siinä samalla, kun juostiin lääkärillä Muoriltasi otettiin vuosittaiset laajat verikokeet, kun oli niiden aika. Järkytys ja huoli vaan lisääntyi, kun munuaisarvot olivat vähän koholla ja pissa aivan punaista. Muoristasi tuli kova huoli, että menetämmekö hänetkin sillä tiedän, että munuaisten kanssa voi tulla äkkiromahdus. Hänen ruokailu piti siinä kaiken muun muutoksen ohella muuttaa erikoisruuaksi, niin kuin ei jo olisi ollut ruokailun kanssa jo tarpeeksi ongelmia. Onneksi Muorille erikoisruoka maistui hyvin eikä tuon asian kanssa tullut lisähuolta. Siskosi tarkka sydäntutkimus toi jo vähän helpotusta suureen huolen määrään. Sydän oli kunnossa. Muorisi tilanne tänään on se, että mitään munuaissairaudelle tyypillisiä oireita ei ole vieläkään, mistä olen erittäin kiitollinen. Hän syö erikoisruokaa, saa munuaisten toimintaa auttavaa lääkettä, myös homeopaattista. Arvot eivät ole paljoa vuoden aikana nousseet. Voi olla, että hän sairastui suuresta surusta, mutta hyvin varhaisella toteamisella ja tukihoidoilla voi elää ihan normaalin pitkän elämän. Muoriltasihan sydämestä oli kuulunut heikko sivuääni jo pari vuotta, mutta sydänultrassa ei mitään vikaa löytynyt. Ja nyt vuoteen sitä sivuääntä ei ole enää kuulunut. Sinun sydän sitten sammuikin yllättäen ja tätä ihmettelemme.
Ystäväsi menettivät myös leikkimisen taidon, kun sinä et ollut heitä leikkiin ohjaamassa ja näyttämässä mitä nyt leikitään. Olit heille suuri viihdyttäjä. Joskus innostuivat huiskaleikkiin kanssani, mutta mamma ei voinut mitenkään korvata sinua. Jossain vaiheessa ostin heille tunnelin joka ilahdutti heitä vähän. Nykyisin siitä on jo paljon iloa. Sänkymme viereen ostettiin matala taso, jonka päälle alkoi Kuningatar pikkuhiljaa tulla nukkumaan.
Ensimmäisten kuukausien mökkiautoreissut olivat Kuningattarelle tuskaisia. Aamuyöt hän kutsui sinua leikkiin ja itki. Kävi peiton altakin välillä katsomassa, että oletko sinä siellä. Nyt vuodenkin päässä vielä joka reissun ensimmäinen yö aamu neljän-viiden jälkeen hän kaipaa sinua ja vähän itkee. Monesti nykyisin rauhoittuu siihen, kun tulee viereeni ja silittelen ja hän saa nuolla kättäni. Jos jompikumpi mustista Tytöistä nousee ylös, hän heti kiirehtii iloisesti jutellen katsomaan, että kuka siellä on. Tylsää hänellä on kun ne ei leiki juoksuleikkejä.
Ramses, loppuvuodesta Kuningatar vasta alkoi itsekseen leikkimään lattialla leluilla. Nuo olivat suuria onnenhetkiä. Voi kuinka ihanalta onkaan tuntunut, kun hänen juttelu on palannut ja nyt hän höpöttää meille palvelijoille. Nyt joululomareissun jälkeen olen alkanut saamaan enemmän siskostasi ja Kuningattaresta apulaista puuhiini, mutta eihän he sellaisia innokkaita jokapaikanhöyliä ole kuin sinä olit. Siskosi tulee useammin syliini ja Kuningatar komentaen viereeni, että rapsuta häntä. Nytkin hän on vieressäni. Kukaan ei nuku kylläkään kainalossani. Pikkuhiljaa Kuningatar on myös oppinut, että tädin kanssa pitää leikkiä nätisti ja tyttömäisesti. Jopa olen huomannut, kuinka täti houkuttelee Kuningattaren tunnelileikkiin tai pieneen juoksuleikkiin. Välillä tädin pitää komentaa, kun Kunigatar innostuu liikaa ja leikkiin niin innokkaan poikamaisesti. Muistathan sinä, kuinka hän ihanasti kirmailli ja äänteli, villisti kuin luonto-ohjelmissa ne apinat. Pieni ongelma on ollut myös se, että joskus Kuningatar antaa tädilleen äkkilähdön vaikkapa meidän sängystä tai kiipeilytelineestä. Voi olla, että tällaisessa tilanteessa tädin kynnen juuri vaurioitui vasta. Meinaa ilmeisesti vähän pomotella vanhaa tätiään.
 |
| Kuvia meillä on muistona sinusta tuhansia. Tässä muutama ipadistäni. |
Jos olit mammalle apulainen kaikessa, niin olit sitä myös isännälle. En voi kuin ihmetellä millainen ihana olit apulaisena. Katsoessani vaikka näitä kuvia missä olet apumiehenä isännälle ja kokoatte tuollaista kuntoilulaitetta. Nuo olivat niitä isäntien töitä. Olit juuri tuollainen apulainen. Olet kiivennyt noin hurjaan paikkaan, että näet kunnolla isännän tekemän työn. Painotkin tarkastat, että pysyvätkö ne paikoillaan. Nämäkin ovat aivan huippumuistoja, niin monen muun lisäksi.
Mitä ajattelitkaan, kun kotiin tulimme reissusta. Mistä tuollaisen saatoitkaan oppia ja hoksata. Pian kuului alakerrasta kellarin ovelta kähisevä ja vähän raakkuva komennusääni isännälle, että alahan tulla sieltä kellaria tarkastamaan. Voi kuinka tyytyväinen olitkaan, kun sait kellarihuoneet käydä tarkastamassa. Usein tuon jälkeen menit kuljetuslaukkuun sen näköisenä, että nyt voimme lähteä uudestaan reissuun. Nyt ei kukaan enää tarkasta kellaria.
Ramses, kiitos näistä upeista näyttelyhetkistä! Ilman sinua en olisi näitä muistoja elämänhelminauhaan saanut kerättyä. Olen niin kiitollinen näistä huippumuistoista, vaikka näitä on vieläkin vaikea katsella ja muistella, mutta muutaman kuvan haluan tähän laittaa. Sinua oli ilo esitellä näyttelyssä käyville ihmisille. Annoin myös monesti jonkun lapsen silittää sinua. Saatoin 100% luottaa, ettet sähise tai läppää tassulla silittäjää, niin kuin ei sukulaisetkaan tekisi.
Näyttelyuran huippuhetket elettiin suurissa näyttelyissä Münchenin Olympiapuistossa, kun te maailman ihanimmat sisarukset vamistuitte samana päivänä kissanäyttelyiden korkeimpaan titteliin, te kastaraatteina SUPREME PREMIEREIKSI. Suurin hetki oli sinulla loppupaneelissa, kun vastassa oli italialainen komistus, joka oli kokenut maailmannäyttelytkin. Sinä komistus voitit, meidät kuulutettiin tulevan Saksasta ensimmäisen kerran ja saksalaiset otti kuvia meistä ja olivat iloisia voitostamme. Tuo päivä oli hyvin tunteikas päivä kaikin puolin, josta on paljon epäselviä kuvia muistona. Kiitos Ramses!
 |
| Näyttelyiden loppupaneelissa aina kissan esittelee assistentti, ei kissan omistaja. |
Tässä olet viimeisissä näyttelyissä seitsemänvuotiaana. Olit näyttelyn paras veteraani. Voi miten kiitollinen olenkaan kuvia katsellessa, kuinka hienon näköinen olet, kun tuomarit sinua nostelevat ja syynäävät. Muistathan kuinka usein korvaasi kuiskuttelin, että nautitaan tästä viimeisestä näyttelypäivästä ja mehän nautittiin. Nämä hetket olivat mammalle hyvin tunteikkaita. Taidat olla tuossa palkintojen kanssa poseerauskuvassa vähän ylpeä itsekin komeudestasi. Tuo palkintokissapatsas on ollut kohta vuoden uurnasi vieressä. Kiitos Ramses näistäkin muistoista.
Kuljet elämämme loppuun asti meidän puheissamme ja sydämissämme. Kuljet mukana suojelemassa tällä kuvalla meidän reissuja myös mökkiautomme tienpuoleisessa takanurkassa. Katsot ja suojelet, ettei kukaan vain peräämme ajaisi. Olet suojelusenkelimme.
Kerron sulle Ramses yhden hassun tapahtuman meidän joululomareissulta Portugalista ja tämän vuoden ensimmäiseltä päivältä. Tätä en edes kirjoittanut reissujuttuun. Mammalla oli tietysti ollut erityistä haikeuden ja ikävän tunnetta mielessä, kun vuosi oli pitänyt aloittaa ilman sinua. Olimme pysähtyneet yhdelle rannalle, että teemme kävelyretken rantahietikolla. Isäntä meni jo ulos ja minä jäin laittamaan auton järjestykseen, niin kuin aina laitamme, kun sieltä poistumme. Isäntä tuli yllättäen jonkun vanhemman pariskunnan kanssa mökkiauton ovelle ja käski näyttämään minun heille kissoja. Minä näytin, mutta he halusivat nähdä juuri sen kissan, jonka kuva on mökkiautomme takana, nainen sanoi elekielellä. Minua alkoi aivan älyttömästi itkettämään, en voinut sille yhtään mitään. Olin kaivannut kovasti sinua reissullamme ja sitten joku halusi nähdä sinut. Nainen ei osannut muuta kuin ranskaa. Ilmeisesti ei myös ymmärtänyt sanaa, Schutzengel, vaan oli innokas kissanainen ja halusi nähdä sinut. Mies ymmärsi sitten jotenkin englanniksi ja sen, että sinun sydän oli sammunut etkä ollut enää mukana. He olivat erittäin pahoillaan. Heillä itsellä oli kaksi persialaista kissaa.
Mustarastaan iloinen kevätlaulu muuttui yllättäen vuosi sitten itkuvirreksi. Kuinka yhdessä kuuntelimme ja tykkäsimme sen laulusta, sen papukaijalinnun. Sinä viimeisinäkin päivinä kiirehdit parvekkeelle sen kaunista laulua kuuntelemaan, kun sen kevätlaulu kerkesi jo alkaa. Tuosta lähtien sen laulu on soinut mollisävelessä ja aina tuonut ikävän ja surumielen. Nyt keväällä sen kauniin laulun käänsin iloisemmaksi asiaksi. Nytkin mustarastas laulaa tuolla ulkona ja sen laulu tuntuu jo mukavalle. Ajattelen sinun siellä meille laulavan, että nauttikaa keväästä ja ihanasta elämästä.
Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet.
Ramses, suuri suru, kaipaus ja menetys toi mukanaan meille uuden pienen harrastuksen. Kesäkuussa Unkarin reissulla aloimme bongailemaan lintuja ja merkkaamaan joka uusi lintulaji ylös. Tämä uusi harrastus tuli hyvällä hetkellä ja tarpeeseen. Saimme jotakin uutta ja mielenkiintoista ajateltavaa surussamme ja ikävässämme. Voin aina ajatella, että sinä toit lintubongauksen elämäämme. Se syntyi sinun suuresta kaipuusta.
Emme olisi kukaan halunneet, että yhteinen taival päättyisi tällä tavalla yllättäen. Et sinä olisi halunnut meitä jättää, sen kyllä hyvin tiedämme. Lähes kaikki asiat menivät meillä sekaisin ja mullinmallin. Siinä samalla tuli myös valtava huoli ystävistäsi. Olisi kyllä sinun menettämisen tuskassakin ollut jo tarpeeksi surua ja huolta. Vuoretkin menettivät joksikin aikaa lumoavan kauneutensa. Sinä veit niin paljon ihania juttuja meidän yhteisestä elämästä mukanasi. Jätit jälkeesi myös aarteina paljon hienoja ja arvokkaita muistoja, joita saamme loppuelämän muistella. Vaikka ikävöin vieläkin kovasti sinua ja tulen aina ikävöimään, niin en ikinä unohda sitä miten rakastit ja nautit elämästä, myös näytit sen. Olitko tuon taidon oppinut mammaltasi? En ikinä unohda miten sinä kissana osasit olla hauska ja viihdyttävä, niin ystävillesi kuin myös isännälle ja mammalle. Olit huumoritajuinen kissa. Nuo kaikki arvokkaat muistot saivat myös meidät pian nauttimaan surun sävelestä huolimatta elämästä. Ikävän ja kaipauksen kanssa on opittu elämään, vaikka se välillä onkin vaikeaa ollut. Sinähän jätit meille parhaan elämisen mallin, että pitää nauttia ja iloita elämän hetkistä suurella sydämellä. On jatkettu arjen pienistä hetkistä iloitsemista ja nauttimista, aivan niin kuin sinun eläessäkin nautimme. Nautimme reissuilla uuden näkemisestä ja kokemisesta myös suurella sydämellä. Muistamme myös, kuinka tuo ihana elämänlahja voi vain aivan yllättäen ja ykskaks sammua.
Sun muistos kallis ainiaan jää kauniina mieliimme loistamaan
vaikk sydämes kultainen väsyi pois, emme hyvyyttäs, lämpöäs unhoittaa koskaan voi.
Olemme erittäin kiitollisia yhteisestä unohtumattoman hienosta matkasta jonka yhdessä saimme kulkea. Suurin rakkauden ja kaipauksen tuntein sinua muistellen ja kiitellen,
karavaanarikotiväkesi
Kun suru ja kaipaus on liian suuri ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi, muistele silloin minua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli. Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa, minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa. Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi!
SUPREME PREMIER
RAMSES
11.1.2007 Finland - 6.4.2016 Germany
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti