11.6.2017: PITKÄ SUNNUNTAIPYÖRÄILY

Kun iloitsee pienistä asioista voi iloita usein - niin kuin nyt tästä 77 kilometrin ja 690 nousumetrin sunnuntaipyöräilytripistä.

Kävimme edellispäivänä verrytelylenkin ajatellen jo tätä sunnuntain pyöräretkeä. Mittaa vauhdikkaalle lenkille tuli 26 kilometriä.

Pakkasimme mukaan eväät sekä juomiseksi vettä ja urheilujuomaa. Aurinko paistoi lähes siniseltä taivaalta. Oli mukavan lämmin päivä tulossa. Mielet iloisina lähdimme pyöräilemään. Vähän kuitenkin ajattelimme, että otimmeko liian pitkän reitin tavoitteeksi pyöräillä. Annoimme kuitenkin mahdollisuuden palailla lyhempääkin reittiä takaisin, jos matkalla siltä tuntuisi.

Matkalla oli mm. eri viljelyspeltoja. Tässä iso porkkanapelto.

Reitti kulki lähes koko matkan metsä- ja peltoteillä. Vain lyhyitä matkoja kylien välisillä teillä. Reitti oli hyvin merkattu viitoin ja pyöräilyreittimerkein.

Joku isäntä oli pyhäpäivänä kääntelemässä luokona kuivumassa olevia heiniä.

Pidimme matkalla noin kymmenen kilometrin välein muutaman minuutin juoma- ja selänoikaisutauon. Tässä puiden katveessa penkillä, joita oli kaksi, oli mukava istahtaa.

Matkalla ajettiin monen pikkukylän ohi ja läpi, niitä kun Saksassa on muutaman kilometrin välein.

Hassuja pikkuautoja ajoi ohitsemme yhdellä juomatauolla.

Vuohet kivassa paikassa siestaa viettämässä.

Tuolla helluntailomajutussa mainitsin siitä kuinka Saksassa ihmiset kulkevat paljon kanooteilla. Täälläkin porukkaa oli liikkellä vesiteitse monella eri tyylillä.

Tässä pidettiin pitempi tauko, syötiin eväitä ja hörpittiin termospullosta kahvit.

Ja taas jaksoi polkea vauhdilla hyväpintaisilla peltoteillä.

Se miksi vasta nyt hankimme nämä uudet kulkupelit on minun selkäongelmat. Suomessa sanotaan, että paras pyöräilyasento on selkäsuorana pystyasento ja leveä penkki. No, mulle on puolet elämästä pyöräily ollut 15 minuutin jälkeen tuskaista, jalat ja kädet turrana ja kipujen kanssa pyöräilyä. Myös ongelmia lähes aina jälkeenpäinkin enemmän. Pyöräily ei ole ollut 25 vuoteen nauttimista.

Uutta kulkupeliä ja erityisesti näitä painavampia sähköavusteisia pyöriä ajatellessa, ne "mummomallipyörät", joissa ajoasento on pysty, ovat reilusti painavampia pyöriä, kuin nämä retkimallin pyörät. Lisäpaino 3500 kilon painorajan mökkiautossa B-ajokorteilla voi tuoda ongelmia. Emme edes tiedä mitä mökkiautomme painaa reissuvarustuksessa. Nämä hankitut pyörät olivat suuresta pyöräliikkeestä keveimmät retkimalliset pyörät.

Tuon ajoasennon takia hankintaa on lykätty. Jostain saksankielisestä jutusta Mieheni luki, kuinka selälle paras asento on se mikä tulee, kun ohjaustanko ja istuin on samalla tasolla. Tämän takia uskalsimme kokeilla. Turruutta tulee nyt, mutta vähemmän, eikä jo 15 minuutin päästä. Oikeastaan sitä ei tullut edellispäivän iltapyöräilyllä 25 kilometrin matkalla ollenkaan. Luulen, että myös on vaikutusta pyörän penkillä. Se entinen paras luultu takapuolen levyinen penkki onkin ollut huono juttu. Tämä kapeampi on parempi, kun ei niin paina takapuolta.

Yksi asia joka myös mietityttää. Minullehan kävely tasaisella ei ole hyvä juttu, jalka turtuu monesti silloinkin ja tulee kipuja. Parhaita kävelyteitä ovat ne epätasaiset nousevat vuoripolut, niitä saa kävellä kivutta. Sitä olen ajatellut, että onko tässä pyöräilyssä sama juttu, että mäkiset maastot ovat parempia selälle, tulee asentovaihtelua. Se, että polkee vain tasaisella on sitä yhtä ja samaa liikettä. Aiemmin kahdeksanvaihteisella minulla meni mäet talutushommiksi ja sekään ei ollut selälle varmasti hyvä asia. Nyt saan avustusta käyttäen polkea ne kovasti ylös ja pulssi nousten.

14%:n laskukin oli ja kotimäki 16%.

Alpitkin näkyivät kauniisti monesta eri paikasta.

Kuljettiin monien erilaisten metsiköiden läpi.

Hyvän tuoksuista kuivaa heinää haravoituna karelle.

Siinä se sitten on 77 kilometriä 690 nousumetrillä!!! Keskisyke reissulla oli 109, huippusyke 154  ja kului 1644 kilokaloria. Tästä päätellen tämä pyöräretki oli aivan verrattavissa vaellusretkeen. Vuorokauden sisällä pyöräilyä yhteensä 103 kilometriä. 

Akkua kului kolmen pykälän verran ja kaksi jäi. Kotimäkeä nousin sportilla. Paljon ajoin myös ilman avustusta, ja yli 25 km/h vauhdissa ei edes avustus auta. Olen hirvittävän varovainen laksemaan mäkiä alas. Hyvällä tasaisella peltotiellä alamäessä annoin nyt vauhdin nousta 46 km/h, joka on kyllä ennätysvauhtini pyöräillen.

Kotiinpalatessa kotimittari näytti mukavia lämpöasteita, mutta ei kesän ennätyslämpöä
mikä on 32,7.

- Kun iloitsee pienistä asioista voi iloita usein. -

Nähden ja löytäen arjestakin ne pienet ihanat onnenpalaset, elämä on paljon hienompaa. Tämä on yksi lempiajatuksistani ja siksi varmasti olen juuri se mikä olen, elämästä nautiskelija ja puheliaana ihmisenä kovasti tykkään myös kertoa omia juttujani.

Oikeastaan tämä pyöräretki ei ollut pieni asia vaan suuren suuri itselleni. Voihan olla, että tämäkin ilo viedään vielä pois, mutta nyt kun tuntuu hyvältä, niin nautitaan ja iloitaan suurin sydämin.

Torstai on taas täällä arkipyhäpäivä, Fronleichnam. Tiedossa on pitkäviikonloppu jossain, ehkäpä vuorilla.

Soleil