Tutustumista pikkukaupunkiin ja luontokohteeseen.
Voi kuinka olimmekaan tätä lomareissua odottaneet, kun kesälomakin jäi Miehen työasioiden takia pitämättä. Tuosta syystä myös pääsimme vasta näin myöhään lomalle. Tottakai vuorilomalle kovasti olimme suunnitelleet menevämme, mutta näin myöhäinen ajakohta tiesi jo kylmää säätä vuorikorkeuksissa.
Taas kovasti seurasimme parin viikon ajan ennen reissuun lähtöä sääennusteita. Kohteet muuttuivat moneen kertaan. Niin Itävallan kuin Sveitsinkin vuorikohteet olimme jättäneet jo suunnitelmista pois kylmenevien säiden takia. Ykköskohteeksi oli tullut Sloveniassa Triglavin kansallispuisto ja Italiassa Dolomiiteilla Molvenoon hienot lähivuoret.
Kaikkihan sen tietävät, että Eurooppaa on hellinyt ihana hellekesä monta kuukautta. Ihanaa on lämpö ollut, mutta surulliseksi tulen kun se vei munuaisvikaisen Siiri-kissamme. Mukavan lämpimästä syyssäästä olimme saaneet vielä nauttia aivan ruskaretkelle lähtopäivänäkin.
Edellispäivänä sääennusteista kaapatut kuvat muutamasta paikasta näyttivät, että sää kylmenee viikonlopun aikana etelässä päin ja muuttuu myös kovin sateiseksi. Sloveniaan vuorille luvattiin aivan pakkasta, joka kyllä tässä jo oli vähän lauhtunut, kun aiemmin näytti vielä kylmempää. Kroatiassa oli myös sadetta vaikkakin kyllä lämpimämpää. Ennusteet näytti pohjoiseen päin suotuisilta. Viikonlopun jälkeen sinnepäin ei luvattu sadetta vaan ilmojen lämpenemistä.
Näin reissun jälkeen en voi olla kuin kiitollinen siitä, että lähdimme juuri pohjoiseen päin. Kuulimme ja näimme kuvia ensimmäisenä lomaviikolla televisiosta, kuinka lumi oli ollut riesana Sloveniassa ja aivan pohjois-Espanjassa. Myös Alpeilla oli satanut paikoin lunta reippaasti, kuinka etelä-Itävallassa valmistauduttiin rankkasateisiin, ja myöhemmin kuvia, kuinka rankkasade oli saanut tuhoa aikaan mutavyöryin. Yksi ajatus meillä oli myös käydä Italian rannikolla Rapallossa, jossa myös myrsky ja sade oli tehnyt kovasti tuhoja, loistoveneitä aivan rantaan paiskonut. Olimme myös ajatelleet yli 18 vuoden jälkeen käydä uudestaan Venetsiassa, jonka kadut tulvivat. Toisaalta uutisissa kerrottiin, että toisella lomaviikolla Itävallan vuorilla oli laaksossa kymmenen lämmintä, mutta etelästä puhaltava fööni-tuuli teki vuorilla ilman kahdenkymmeneen asteen lämpöiseksi.
Taas kovasti seurasimme parin viikon ajan ennen reissuun lähtöä sääennusteita. Kohteet muuttuivat moneen kertaan. Niin Itävallan kuin Sveitsinkin vuorikohteet olimme jättäneet jo suunnitelmista pois kylmenevien säiden takia. Ykköskohteeksi oli tullut Sloveniassa Triglavin kansallispuisto ja Italiassa Dolomiiteilla Molvenoon hienot lähivuoret.
Kaikkihan sen tietävät, että Eurooppaa on hellinyt ihana hellekesä monta kuukautta. Ihanaa on lämpö ollut, mutta surulliseksi tulen kun se vei munuaisvikaisen Siiri-kissamme. Mukavan lämpimästä syyssäästä olimme saaneet vielä nauttia aivan ruskaretkelle lähtopäivänäkin.
Edellispäivänä sääennusteista kaapatut kuvat muutamasta paikasta näyttivät, että sää kylmenee viikonlopun aikana etelässä päin ja muuttuu myös kovin sateiseksi. Sloveniaan vuorille luvattiin aivan pakkasta, joka kyllä tässä jo oli vähän lauhtunut, kun aiemmin näytti vielä kylmempää. Kroatiassa oli myös sadetta vaikkakin kyllä lämpimämpää. Ennusteet näytti pohjoiseen päin suotuisilta. Viikonlopun jälkeen sinnepäin ei luvattu sadetta vaan ilmojen lämpenemistä.
Näin reissun jälkeen en voi olla kuin kiitollinen siitä, että lähdimme juuri pohjoiseen päin. Kuulimme ja näimme kuvia ensimmäisenä lomaviikolla televisiosta, kuinka lumi oli ollut riesana Sloveniassa ja aivan pohjois-Espanjassa. Myös Alpeilla oli satanut paikoin lunta reippaasti, kuinka etelä-Itävallassa valmistauduttiin rankkasateisiin, ja myöhemmin kuvia, kuinka rankkasade oli saanut tuhoa aikaan mutavyöryin. Yksi ajatus meillä oli myös käydä Italian rannikolla Rapallossa, jossa myös myrsky ja sade oli tehnyt kovasti tuhoja, loistoveneitä aivan rantaan paiskonut. Olimme myös ajatelleet yli 18 vuoden jälkeen käydä uudestaan Venetsiassa, jonka kadut tulvivat. Toisaalta uutisissa kerrottiin, että toisella lomaviikolla Itävallan vuorilla oli laaksossa kymmenen lämmintä, mutta etelästä puhaltava fööni-tuuli teki vuorilla ilman kahdenkymmeneen asteen lämpöiseksi.
Meillä on aina tapana kulkea auringon viitoittamaan suuntaan ja nyt se näytti suunnaksi harvinaisesti pohjoisen suunnan.
27.10.2018: Ajelimme edellisiltana Weißenburg in Bayerniin Stellplatzille muutaman muun karavaanariautokunnan seuraksi yötä viettämään vesisateessa. Tuohonhan me olemme jo tottuneet, että kun reissuun lähdemme niin saamme seuraksi vesisateen antaman musiikin mökkiauton kattoon. Aamulla testasimme uutta matkakaveriamme, jolla sai mukavasti mökkiauton etulasista yön aikana kondensoituneet vesipisarat pois. Oma juttu tuosta löytyy tämän linkin takaa, IKKUNANPESURI.
Olimme onnekaita ja sade lakkasi aamupalan jälkeen. Lähdimme vajaan kahdenkymmenentuhannen asukkaan Weißenburg in Bayerniin aamukävelylle. Kaupungin historian kerrotaan alkavan roomalaisesta linnoituksesta.
Olimme onnekaita ja sade lakkasi aamupalan jälkeen. Lähdimme vajaan kahdenkymmenentuhannen asukkaan Weißenburg in Bayerniin aamukävelylle. Kaupungin historian kerrotaan alkavan roomalaisesta linnoituksesta.
Mukava ja rauhallinen tunnelma oli torilla lauantaimarkkinoilla. Kiva pikkukaupunki oli tämäkin.
27.10.2018: Weißenburg in Bayern
Matka jatkui ruskaretkeläisillä ruskaisissa maisemissa. Välillä vähän ripotteli vettä.
Mieheni oli tutkinut lintukirjaansa ja seuraavaksi ajelimme luontokohteeseen, Großer Rußweiher - lammille, jotka ovat luonnonsuojelualueella Vogelfreistätte Großer Rußweiher. Tämä alue kuuluu Baijerin vanhimpiin ja arvokkaimpiin luonnonsuojelualueisiin.
Tänne tulimme bongaamaan kalasääskeä ja merikotkaa, mutta tuo jäi kyllä vain haaveeksi, kun noita isoja lintuja ei näkynyt.
Muutama lintutorni oli kävelyreittimme varrella.
Joku oli metsään tehnyt monia taideteoksia. Linnuille oli runsaasti laitettu erilaisia pesäkoloja.
Maassa järven ympärillä oli puolukoita ja rupsahtaneita mustikoita. Järveä käytetään kalojen kasvatukseen.
Lintuhavainnot jäivät isoon laumaan harmaahaikaroita, muutama jalohaikaraan, sinisorsiin, nokikanoihin ja kaukana puussa naputtelevaan tikkaan.
Tällaisen kuuden kilometrin reitin kävelimme. Meillä oli tarkoitus jäädä tänne puskaparkkiin yöksi, mutta kun alkoi satelemaan jatkoimme matkaa.
Ajelimme Wohnmobilstellplatz Erbendorfille yöpymään.
28.10.2018: Koko yön satoi vettä. Aamupäivällä aivan vasta lähdön hetkellä sade lakkasi ja sain otettua kuvat yöpaikastamme, jossa kaksi muutakin karavaanariporukkaa yöpyi.
Harmaata sadesäätä. Pysähdyimme tauolle ja hetken päästä taas satoi.
Seuraavassa osassa selviää minne matkamme jatkuikaan.
Soleil
Ps. Reissulla laitoin tänne blogiin muutamia hämäriä kuva-aiheita, joista ei selviä missä olemme aikamme viettäneet.
- RAJALLA
- RUSKA
- VARJOKUVIA
- PENKKEJÄ
- KUKKIA
- PORTAITA
- PUITA
- TUPSUKORVAT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti