Vesisade muuttui auringon paisteeksi ja sateettomiksi päiviksi. Ihastellen tutkimme isoa linna-aluetta, pyöräilimme ja teimme kävelyretkiä syksyisessä ja ainutlaatuisessa luonnon kauneudessa. Nousimme portaita ja tikkaita, kuljimme kivitornilta toiselle siltojen kautta ja katselimme näköalatasanteilta luonnon muovaamia taideteoksia sekä ympäröiviä kansallispuiston maisemia.
28.10.2018: Sateisen sunnuntaipäivän päätteeksi ajelimme Elbe-jokivarteen. Königstein (Sächschische Schweiz) -kylän leirintäalueelle, Campingplatz am Treidlerwegille.
Saimme näin mukavan lomatonttipaikan Elbe-joen rannalta. Joen takaa näkyi myös vähän Liliensteinin hiekkakivitorneja.
Sächsische Schweiz - Saxon Switzerland - suomalaisittain Saksin Sveitsin kansallispuisto. Nimen perusteella luulisi paikan olevan Sveitsissä, mutta kuinka ollakaan ollaan Saksin osavaltion kaakkoisosassa ja Saksassa. Alueen nimen kerrotaan tulevan 1800-luvulla kahdelta sveitsiläiseltä taiteilijalta. He vertailivat näitä alueen maisemia kotimaahansa Sveitsiin ja nimi on heidän keksimä. Myöhemmin nimi vakiintui muidenkin käyttöön.
Nationalpark Sächsische Schweiz on hiekkakivivuoristo 100 miljoonan vuoden takaa. Itse mieluummin puhuisin vuorihulluna kukkuloista, kun täällä korkein kohta on vain 562 metrin korkuinen. Tämä ainutlaatuisen upea liitukauden eroosiomaisema on ainoa keski-Euroopassa. Nuo kukkuloiden huiput ovat upeita luonnon muovaamia hiekkakivimonumentteja, erikorkuisia ja -mallisia kivitorneja. Alueen ainutlaatuiset maisemat koostuu vaihtelevista maisemista, hiekkakivikalliomuodostelmista, laaksoista, rotkoista, metsistä ja pöytävuorista. Lisäksi luonnonpuistoalueella on peltoja ja pikkukyliä. Lähes sadan neliökilometrin suuruinen luontoalue nimettiin kansallispuistoksi syyskuussa 1990.
Tämä kohde on ollut meillä mielessä jo vuosia. Aina tähän asti vain vuoret ja lämpö ovat voiton vieneet, kun olemme reissuun lähteneet. Ensimmäisessä reissun osassa kerroin vähän tämän reissun suunnitelmista ja sääennusteista, 26.10-11.11.2018 Ruskaretki: 1.Osa, Sateessa alkumatka. Nyt kun pohjoiseen ennustettiin vielä parempia säitä, niin meidän oli tämä yksi näkemisen ja kokemisen haave hyvä toteuttaa.
Karttoja ja kohteita tutkimme mökkiautossa lisää paikalta kerätyistä esitteistä. Niin karttoja kuin esitteitä löytyy appeinakin. Prinsessa on ollut pienestä asti hyvin innokas kartanlukija. Hänellä vaan on vähän huono tapa, aikansa karttaa tutkittuaan käy kartan päälle vielä nukkumaan, niin suunnitelmien teko on palvelusväen keskeytettävä.
29.10.2018: Tälle päivälle ennustettiin säiden osalta vielä kylmää ja heikkoa sadetta. Otimme takatallista pyörät esiin ja lähdimme pyöräretkelle.
Kuljettiin Elbe-jokivartta pitkin Königstein-, Rathen-, Pötzscha-, Obervogelgesang- ja Vogelgesang -kylien läpi Pirnan kaupunkiin. Tässä muutama kuva tältä reissulta.
Kuljettiin Elbe-jokivartta pitkin Königstein-, Rathen-, Pötzscha-, Obervogelgesang- ja Vogelgesang -kylien läpi Pirnan kaupunkiin. Tässä muutama kuva tältä reissulta.
Rathenin kylän laitamilla saimme tämän herran seurassa kuunnella mukavasti kaiuttimista kuuluvaa musiikkia.
Katselimme Rathenissa joen toisella puolella kohoavia Basteinin hiekkakivikallioita.
Rathenissa Gästehaus Eglin käytiin kurpitsa- ja nakkihernekeitto syömässä ja kahvit juomassa ihanasti esillelaitetun omenastruudelin kera.
Tässä muutama kuva mukavan näköisestä Pirnan keskustasta.
Kaupunki olisi ehdottomasti ansainnut enemmän aikaa tutustua. Olihan kaupungissa mm. Schloss Sonnenstein ja DDR-museo.
Oli palattava mökkiautolle, kun pimeä alkoi tulemaan.
Pituutta pyöräretkelle tuli tämän verran.
30.10.2018: Jo illalla taivas selkeni tähtitaivaaksi. Aamulla saimme ihastella muutaman pilvisen päivän jälkeen sinistä taivasta. Tuntui ja ennustettiin ihan kahdenkymmenen asteen lämpöisen päivän tulevan.
Luonnonmuodostumien ja luontokohteiden ohella alueen suurimpia nähtävyyksiä on Königsteinin linnoitus.
Luonnonmuodostumien ja luontokohteiden ohella alueen suurimpia nähtävyyksiä on Königsteinin linnoitus.
Festung Königstein on yksi suurimmista vuorilinnoituksista Euroopassa. Linnalla on lähes 800 vuoden historia. Täällä ovat vaikuttaneet niin keisarit, tsaarit, kuninkaalliset ja prinssit. Linna-alue on 13 jalkapallokentän kokoinen ja alueella on yli 50 rakennusta. Linnoituksen muuri on ympäriinsä 1,8 kilometrin pituinen. Linnan seinät ovat jopa 42 metrin korkuiset. Itse linna on Elbe-joelta noin 250 metrin korkeudella. Ympäriinsä linnan pihamailta avautuu hienot maisemat Saksin Sveitsin luonnonpuiston alueelle.
Tutustuimme linnan elämään vuodesta 1241 vuoteen 1955, kun museo avattiin. Näyttely oli mukavasti esillepantu monin eri tavoin 33 huoneeseen. Lisäksi mm. tutustuimme vanhoihin aseisiin, kellotornin viinikellariin ja siellä kolmeen jättikokoiseen viinitynnyriin, aarretaloon. Pumppuhuoneessa näimme miten linnaan nostettiin vesi. Linnan kaivo on Saksan toiseksi syvin kaivo 152.5 metrin syvyydellä.
Linna-alueella on useita historiallisia ravintoloita. Me poikkesimme ostamaan kahvit ja ison omenapiirakkapalan linnan leipomosta Festungsbäckereista, joka olikin viehättävän näköinen sisältä. Leipomon historia on lähes yhtä vanha kuin linna. Leipomon kakut ja leivät leivotaan puu-uunissa. Omenapiirakka oli parasta ikinä mitä olemme syöneet, aivan maailman parasta ja suussa sulavaa. 16 euron hinta kahvista ja piirakasta kahdelle tuntui vähän kalliilta, mutta oli tämä omenapiirakkakokemus kyllä hintansa arvoinen. Täällä päin hinnat tuntuivat olevan jopa etelä-Saksaa kalliimmat monessa paikkaa.
Otin päivän aikana viitisensataa kuvaa. On melkoinen työ käydä jo nuo läpi ja lisätyö valita siitä puolet kuvista pois, että saa jonkinlaisen kuvatarinan. Puoletkin on aivan liikaa, mutta teen tätä omaan tapaan ja omalla tunteella, intuitiolla. Linnamuseosta otettuja kuvia jätin paljon pois, mutta Elben maisemat linnan eri kulmilta halusin mukaan monena toisintona. Valittu taustamusiikin nimi ja sävelmä on aina kuvatarinoissa hyvin tärkeä osa. Aina en kuitenkaan mieleistä löydä. Tähän olin jo pari tuntia sopivaa sävelmää etsinyt ja olin luovuttamassa, kun sitten löysin mieleisen Wüstenwind - erämaatuuli kappaleen. Aurinkoisesta ja lämpimästä syyssäästä huolimatta ylhäällä tuuli. Tuulta ei huomannut Elbe-joen puolella, mutta toisella puolella linna-aluetta tuuli niin, että oli viedä hiuksetkin päästä. Välillä myös katsahdin vanhoja ja korkeita tammeja, etteiväthän ne kaadu päällemme, kun niin heiluivat syystuulessa. Hyvä taustamusiikin tunnelma tuo itselleni suuren ilon kuvamuistoista. Vielä, kun kuvatarina vie sinne tuulen puolelle alkaa huilu soida. Taustamusiikin takia tästä tuli vähän ylipitkä, mutta teki tunnelmasta rauhallisen, niin kuin se oli meilläkin kulkiessamme.
Kuvia ei voi mitenkään tallentaa alkuperäisen kokoisena ja YouTubekin pienentää omalla tavallaan esitystä, joten kannattaa tuosta vasemmalta alhaalta parantaa kuvanlaatu parhaaksi hd-laaduksi.
Nousimme panoraamabussilla ylös linnalle aivan kokemuksen takia ja jalkaisin palasimme alas metsän halki syksyisiä lehtiä potkien. Yli yksitoista kilometriä tuli päivän aikana käveltyä.
30.10.2018: Festung Königstein
31.10.2018: Lähdimme pyöräillen seuraavaan tutustumis- ja luontokohteeseen. Matkalla katselimme kuinka (alapuolella yläkuvat) kauniilta täältä eiliseltä linnan tuuleenpuolelta Königstein-linna näyttikään. Alakuvissa taas on leirintäalueelta ja mökkiauton pihalta näkyvä Lilienstein vähän kauempaa ja ylempänä.
Seuraava tutustumis kohteemme oli Pfaffenstein. Pyöräilymatkaa oli vain viisi kilometriä kahdellasadalla nousumetrillä.
Pyörät jätimme kävelyreitin alkuun. Nousu ylängölle oli jyrkkä portaikko. Alakuvassa oleva portaikko ei ole alkunousu vaan on myöhemmin oleva lyhyt mutta kapea portaikko kivenvälissä.
Pfaffensteinin korkeimmat kivitornit kohoavat merenpinnasta 434,6 metrin korkeuteen. Tämän tasangon kerrotaan olleen jo olemassa kolmetuhatta vuotta sitten. Argeologiset kaivaukset ovat kertoneet että täällä on eletty jo kivikaudella mutta myös pronssikaudella. Löytöjä on löytynyt Lusatian kulttuurista, joka on ollut noin 1300 eaa. Pfaffensteinin kuuluisin kalkkikivimonumentti on Barbarinen.
Pfaffensteinin korkeimmat kivitornit kohoavat merenpinnasta 434,6 metrin korkeuteen. Tämän tasangon kerrotaan olleen jo olemassa kolmetuhatta vuotta sitten. Argeologiset kaivaukset ovat kertoneet että täällä on eletty jo kivikaudella mutta myös pronssikaudella. Löytöjä on löytynyt Lusatian kulttuurista, joka on ollut noin 1300 eaa. Pfaffensteinin kuuluisin kalkkikivimonumentti on Barbarinen.
Näkymiä puun alta. Ihmiset olivat eväiden kanssa täällä retkellä.
Täällä oli monia kivoja paikkoja ja näkoalatasanteita. Kuljettiin portaikkoja ja tikkaita. Jyrkässä alkunousuportaikossa lyhyt matka mentiin tikkaita pitkin pienestä kiviaukkosta.
Taustamusiikki Shining - loistava, kertoo tunnelmat kaikin puolin tästä luontopaikasta ja päivästä.
31.10.2018:
Pfaffenstein
Oli ilontäyteinen ja aurinkoinen luontoretkipäivä.
1.11.2018: Niin vaihtui lokakuu marraskuuksi.
Ensimmäinen kuva on otettu mökkiauton edestä. Kolme muuta linnalta päin seuraavasta luontokohteesta Liliensteinin pöytävuoresta.
Ensimmäinen kuva on otettu mökkiauton edestä. Kolme muuta linnalta päin seuraavasta luontokohteesta Liliensteinin pöytävuoresta.
Auringon piti tänään paistaa ja niin se näyttikin alkavan paistamaan pyöräilemään lähtemisen hetkellä, mutta vaan toisin kävi. Taivaan peittivätkin pian paksut pilvet.
Kiire oli jo jätetty kotiin ja monet kerrat pysähtelimme matkalla katselemaan ja kuuntelemaan paikallista elämää.
Hiljaista oli tällä toispuolella Elbeä, kun junakaan ei ajanut vähän väliä vierestä. Meillehän tämä itä-Saksa niin kuin pohjoinenkin on aika tuntematonta aluetta. Vertaillessani kotiseutuun ja etelä-Saksaan jo autokannassa on suuri ero. Täällä suosikkiautoja olivat Skoda, Opel ja Volkkari. Kun taas baijerissa Audeja, Bemareita ja Mersuja on huomattavasti enemmän kuin itä-Saksassa. Autokanta myös näytti vanhemmalta. Talot olivat erinäköisiä myös. Aina olen myös ihmetellyt sitä kuinka pohjois-Saksassakin näyttää niin erilaiselta. Enemmän täällä näkyi myös tyhjillään olevia huonokuntoisia taloja, kuin mitä baijerissa näkee. Paljon kuitenkin näytettiin tekevän myös talojen kunnostustöitä ja niitä on myös varmasti paljon tehty 1990 Saksojen yhdistymisen jälkeen. Jokainen saksalainen ja mekin maksamme lisäveroa tuosta urakasta. Jotkut ihmiset vaikuttivat ystävällisiltä, mutta jotenkin oli tullut tunne ettei täällä niin ystävällisiä oltu. Kovasti täällä liikkuu myös tsekkiläisiä ja heidän puhe kuului hyvin usein. Vaikuttiko tuo tuohon asiaan. Kävivät kovasti myös kaupassa naapurimaassa. Pirnassa pisti aivan silmään, kun osa ihmisistä olivat pukeutuneet collegehousuihin ja mihin sattuu kenkiin. Mies kävi Penny-kaupasta ostamassa alkumatkasta tälle retkelle lisäeväitä ja minä jäin pyörien luokse odottamaan, kun emme kehdanneet pyöriä laittaa lukkoon ja tavaroita kerätä mukaan. Siinä taas vain huomasi, kuinka erilailla täällä päin pukeudutaan. Monilla vanhemmilla ihmisillä oli aivan liian isot suorat housut jalassa ja takit. En tätä kirjoita muistiin huonona asiana, mutta kun kulkee ja katselee monessa maassa, niin eroja löytyy jo oman maan sisälläkin. Erot vaan huomaa ilman arvostelua. DDR-aikaan ihmisten elämä oli varmasti tiukkaa ja se näkyy vielä elämässä täällä. Jossain ohjelmassa oli kuinka tuohon aikaan ihmisillä oli paremmin töitä kuitenkin kuin Saksojen yhdistymisen jälkeen. Taitaa olla täällä päin myös työttömyys suurinta Saksassa, joka sekin tietysti vaikuttaa moneen asiaan.
Hiljaista oli tällä toispuolella Elbeä, kun junakaan ei ajanut vähän väliä vierestä. Meillehän tämä itä-Saksa niin kuin pohjoinenkin on aika tuntematonta aluetta. Vertaillessani kotiseutuun ja etelä-Saksaan jo autokannassa on suuri ero. Täällä suosikkiautoja olivat Skoda, Opel ja Volkkari. Kun taas baijerissa Audeja, Bemareita ja Mersuja on huomattavasti enemmän kuin itä-Saksassa. Autokanta myös näytti vanhemmalta. Talot olivat erinäköisiä myös. Aina olen myös ihmetellyt sitä kuinka pohjois-Saksassakin näyttää niin erilaiselta. Enemmän täällä näkyi myös tyhjillään olevia huonokuntoisia taloja, kuin mitä baijerissa näkee. Paljon kuitenkin näytettiin tekevän myös talojen kunnostustöitä ja niitä on myös varmasti paljon tehty 1990 Saksojen yhdistymisen jälkeen. Jokainen saksalainen ja mekin maksamme lisäveroa tuosta urakasta. Jotkut ihmiset vaikuttivat ystävällisiltä, mutta jotenkin oli tullut tunne ettei täällä niin ystävällisiä oltu. Kovasti täällä liikkuu myös tsekkiläisiä ja heidän puhe kuului hyvin usein. Vaikuttiko tuo tuohon asiaan. Kävivät kovasti myös kaupassa naapurimaassa. Pirnassa pisti aivan silmään, kun osa ihmisistä olivat pukeutuneet collegehousuihin ja mihin sattuu kenkiin. Mies kävi Penny-kaupasta ostamassa alkumatkasta tälle retkelle lisäeväitä ja minä jäin pyörien luokse odottamaan, kun emme kehdanneet pyöriä laittaa lukkoon ja tavaroita kerätä mukaan. Siinä taas vain huomasi, kuinka erilailla täällä päin pukeudutaan. Monilla vanhemmilla ihmisillä oli aivan liian isot suorat housut jalassa ja takit. En tätä kirjoita muistiin huonona asiana, mutta kun kulkee ja katselee monessa maassa, niin eroja löytyy jo oman maan sisälläkin. Erot vaan huomaa ilman arvostelua. DDR-aikaan ihmisten elämä oli varmasti tiukkaa ja se näkyy vielä elämässä täällä. Jossain ohjelmassa oli kuinka tuohon aikaan ihmisillä oli paremmin töitä kuitenkin kuin Saksojen yhdistymisen jälkeen. Taitaa olla täällä päin myös työttömyys suurinta Saksassa, joka sekin tietysti vaikuttaa moneen asiaan.
Joen toisella puolella Königsteinin kylä ja kukkulalla näkyy linna.
Matkalla näimme ja koimme maalaismaisemien tunnelmaa. Tässä lähellä oli kanala, jossa oli oudon näköisiäkin lintuja.
Tässä noin 14 kilometrin pyöräreitti, jossa tuli nousua parisataa metriä.
Pyörät jätimme Liliensteinin parkkipaikalle. Minua harmitti paksuun pilveen mennyt taivas ja se ettei kuvistani tulisi tässä säässä hyviä valkoisena näkyvän taivaan takia. Kauempana horisontissa oli myös usvaisuutta. Parkkipaikalta kun lähdimme kävelemään, niin metsä, pilvisäästä huolimatta, oli kuin värikäs satumaa.
Lilienstein on Saksin Sveitsin symboli. Vuoren korkein kohta kohoaa merenpinnasta 415,2 metrin korkeuteen. Viitteitä asumisesta on 12000 eKr. Noin 1200 tänne rakenettiin keskiaikainen linna, josta nykyisin on vain pienet rauniot jäljellä. Saksin Sveitsin vuoriyhdisys on rakentanut vuonna 1889 ylös 16 metriä korkean Wettin-Obeliskan.
Nousimme aika monta porrasaskelmaa puolen kilometrin nousumatkalla. Vanhimmat kiviaskelmat ovat peräisin vuodelta 1708 etelästä päin noustessa. Ylös nouseminen ja askelmat tuntuivat niin keveiltä tänään.
Älläkkeestä taivaasta huolimatta tämä oli kaikkinensa hienompi paikka kuin edellispäivän Pfaffenstein. Pieniä siltoja meni hiekkakivitornilta toiselle ja jyrkänteen reunalta alas pellolle ja maisemia ympäriinsä oli mukava katsella. Horisontissa näkyi jo niin monta tuttua paikkaa. Paikka ei tuntunut portaista, silloista ja tikkaista johtuen ollenkaan turvattomalta, eikä arkajalkaisuus tullut edes mieleen, kun sillat ja reunakaiteet olivat jykevän tuntuisia.
Älläkkeestä taivaasta huolimatta tämä oli kaikkinensa hienompi paikka kuin edellispäivän Pfaffenstein. Pieniä siltoja meni hiekkakivitornilta toiselle ja jyrkänteen reunalta alas pellolle ja maisemia ympäriinsä oli mukava katsella. Horisontissa näkyi jo niin monta tuttua paikkaa. Paikka ei tuntunut portaista, silloista ja tikkaista johtuen ollenkaan turvattomalta, eikä arkajalkaisuus tullut edes mieleen, kun sillat ja reunakaiteet olivat jykevän tuntuisia.
Alhaalla ympyrän kohdalla on leirintäalue. |
Taustamusiikin nimi Dancing Dreams - tanssivat unelmat. Tämä oli juuri tuota.
1.11.2018: Lilienstein
Tämmöinen pieni tuherovaellus ylängöllä kuljettiin "tanssien". Matkaa tuli 3,5 kilometriä 175 nousumetrillä.
Pyöräilimme toista kautta takaisin mökkiautolle. Kerkesi vähän jo hämärä tulla. Matkaa tuli hassusti suunnileen saman verran kuin menomatkalla, vajaa 14 kilometriä. Päivä on talviaikaan siirtymisen myötä tuntia lyhyempi ja muutenkin tuntui täällä idässä aurinko laskevan aikaisemmin.
Hieno ja upea näkemisen ja kokemisen päivä oli tämäkin älläkesäästä, joka oli kuitenkin lämmin, huolimatta.
Matka jatkuu seuraavana päivänä.
Soleil
Ps. Reissulla laitoin tänne blogiin muutamia hämäriä kuva-aiheita, joista ei selviä missä olimme aikamme viettäneet.
- RAJALLA
- RUSKA
- VARJOKUVIA
- PENKKEJÄ
- KUKKIA
- PORTAITA
- PUITA
- TUPSUKORVAT
Reissun juttuosat:
26.10-11.11.2018 Ruskaretki: 1.Osa, Sateessa alkumatka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti