26.10-11.11.2018 Ruskaretki: 4.Osa, Saksin Sveitsin sydämessä

Pyöräretki eväiden kanssa naapurimaahan. Matkalla löysimme karjasuojan ja sieltä nousevat kapeat portaat taivaaseen. Seuraavana päivänä saimme ihastella hiekkakivikallioita auringon paistaessa puolipilviseltä taivaalta.

3.11.2018: Bastein tutustumispäivän ja hienon vaelluksen jälkeen jatkoimme matkaa. Ajelimme parinkymmenen kilometrin päähän Mittelndorf-kylään leirintäalueelle, Kleine Bergoase Sächsische Schweiz. Leirintäalueella oli myös huoneistoja vuokrattavana ja näyttivät olevan suosittuja.

Kollaasi kuvasta klikaamalla kuva näkyy tietokoneen näytöllä suurena.

Tämä pieni ja siisti leirintäalue oli Saksin Sveitsin sydämessä. Ympäriinsä oli panoraamanäkymät kansallispuiston vuorille, kukkuloille. Tämä iso alue tarjoaa monenlaista tekemistä. On yhdenlainen paratiisi luontoihmisille, niin vaeltajille, pyöräilijöille ja kiipeilijöille.

4.11.2018: Lähdimme pyöräretkelle. Ilma oli usvainen. Pyöräiltiin monennäköisten metsien halki kansallispuiston pyöräreittejä pitkin sekä jonkin matkaa myös päätietä. 

Täälläpäin näytti olevan kovasti villisikoja, kun olivat monin paikoin metsässä pöyhineet pyörätien vierukset mullalle.

Matkan varrella oli mm. kansallispuiston infopiste ja Zeughaus. Paikat eivät olleet tänään auki.

Pyöräilimme Kirnitzsch-laaksossa ja -joen äärellä. Paikoin oli tehty jotain metsätöitäkin jäljistä päätellen. Miksihän puita kaadetaan kansallispuistossa? 

Täällä on tehty uittohommia jo 1800-luvulla. 1985-1993 aluetta oli entisöity uittotöiden jäljiltä.

Kun Saksan ja Tsekin raja-alue lähestyi ja valkoisia rajapyykkejä alkoi näkymään, väheni myös puissa lehdet.

Tässä ollaan Kirnitzschin rajajoen äärellä.

Ja niin pidimme eväiden syöntitaun Tsekin puolella. Suomessa tuntuu olevan kova villitys kuvata lennokeilla, mutta täälläpäin maailmaa näkee aika monesti näitä kieltomerkkejä.

Palasimme kotimaahan.

Kirnitzschtalissa ja päätien varrella Kirnitzschtalstraßella oli useita majataloja.

Kurvasimme päätieltä seuraavaan tutustumiskohteeseen kukkulan päälle ruskaisen metsän halki Felsentor 'Kuhstall' - Kallioportille ja karjasuojaan.

Hieno ja järeä oli "karjasuoja".

Uteliaisuudesta piti tietysti kurkistaa mitä ahtaan aukon toiselta puolelta löytyi ja näkyi.

Sieltähän löytyi kapeassa kallionraossa pitkät ja kapeat portaat taivaaseen.

Taivaissa oli tämän näköistä. Emme kuitenkaan jääneet näihin taivasmaisemiin, kun siellä alkoi synkkenemään, pimenemään ja tuli sininen hetki.

Kaksinkerroin sai tuon alakuvan kiven alta kulkea.

Tulee jännä tunne, pieni ja vaatimaton, kun on korkeiden kivitornien juurella tai vuoren huipulla.

Hieno oli tämäkin paikka, mutta oli kiirehdittävä matkaa jatkamaan.

Tällainen reitti kuljettiin pyöräillen. Mittaa tuli matkalle reilut 39 kilometriä 735 nousumetrillä.

Pimeä kerkesi tulemaan.

5.11.2018: Taas aamulla lähdimme pyöräilemään. Pyöräillä ja käydä välillä katsomassa joku nähtävyys, on koettu hyväksi yhdistelmäksi. Pyörät antavat mahdollisuuden nähdä aluetta paljon laajemmalta alueelta, kuin mitä vain lähtisi kävellen kuljeskelemaan. 

Mahtavia huippuja ja mukavan näköisiä kivisydämiä.

Aina kanattaa pysähtyä katselemaan taaksekin päin. Vuori näytti melle keskisormea, kun taakse jätimme upeita vaellusmaisemia.

Kerran matkalla säikähdin joko perässämme on villisiat, kun jostain kuului outoa ääntä. Näimme autonsa ja koiransa kanssa myös metsänvartijan.

Seuraava tutustumiskohde oli Schrammstein-kiviryhmä, jonka korkein huippu on Hoher Torstein 425 metrin korkeudella merenpinnasta. Schrammstein edustaa aivan Elben hiekkakivivuoriston, Elbsandsteingebirge, sydäntä. Kiviryhmässä on yli 60 huippua. Esim. kiipeilijöille on yli 70 eri reittiä.

Itse tykkäsin tästä paikasta kovasti. Oli jotenkin portaiden, tikkaiden ja kapean harjanteen takia Liliensteinin oloinen, mutta kuitenkin niin erilainen. Liliensteinin ympärillä oli metsää ja peltoja, kun täältä näkyi paljon vuoren- kivitornien huippuja. Täältä näkymät ympäriinsä olivat avarat ja hienot, jopa paljon hienommat kuin turistirysä Basteista.

Leirintäalueella oli kova tuuli, mutta meidän mökkiauto oli tuulelta mukavasti suojassa. Tulomatkalla pyöräillessä ei juurikaan tuullut korkeiden puiden alla metsässä, mutta täällä lähes puuttomalla huipulla tuuli tosi voimakkaasti. Oli aivan varottava ja kaiteesta kiinni pidettävä ettei tuuli vie mukanaan. Harmitti aivan, kun emme korkeimmalle paikalle Schrammsteinin näköalapaikalle kivipenkille voineet jäädä eväitä syömään, vaan oli laskeuduttava vähän alemmas tuulen suojaan.

Taas saimme katsella jo tutuksi tulleita hienoja maisemia uudelta kulmalta.

5.11.2018: Schrammsteine

 Paluumatkalla kävimme Bad Schandaussa.

Tässä Elbejoen rannalla kivan näköisiä taloja.

Näissä maisemissa oli jo monta tuttua paikkaa.

Tässä reitit. Aluksi pyöräilyä 7.3 kilometriä 240 nousumetrillä.

Jonka jälkeen kilometrin kävely 110 nousumetrillä. Lopuksi 14,5 kilometrin pyöräily 245 metrin nousulla.

Kuningattaren mielestä lomalla on mukavaa, kun vielä saa pitää ystävästä tassulla kiini.

Me tykätään aina kulkea sen hetkisen reissufiiliksen mukaan. Tarkat reissusuunnitelmat eivät kuulu tapoihimme. Kotona heitettiin ilmoille ajatus Berliinistä ja Nationalpark Jasmundista. Seuraavassa jatkossa selviää mihin kulkurit ajelivat seuraavaksi.

Soleil

Ps. Reissulla laitoin tänne blogiin muutamia hämäriä kuva-aiheita, joista ei selviä missä olimme aikamme viettäneet.
- RAJALLA
- RUSKA
- VARJOKUVIA
- PENKKEJÄ
- KUKKIA
- PORTAITA
- PUITA
- TUPSUKORVAT

Reissun edelliset juttuosat:
26.10-11.11.2018 Ruskaretki: 1.Osa, Sateessa alkumatka
26.10-11.11.2018 Ruskaretki: 2.Osa, Upeita kohteita
26.10-11.11.2018 Ruskaretki: 3.Osa, Ruskaisessa ihmemaassa